Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

"Simppeli sunnuntai"

Sunnuntai vierähti koneella sisustusblogeja selaillen vaikka piti siivota. No, pölyhän ei häviä mihinkään, valitettavasti. Lapsetkin ehtivät levittää leikkinsä ympäri olohuoneen lattiaa niin että eihän tuossa olisi edes mahtunut imuroimaan. 
Se on myöskin ensimmäinen adventti, joten tästä se joulu alkaa. Piti laittaa jotain jouluistakin esille, mutta sekin jäi. Tuntuu, että ensin pitäisi siivota ennenkuin voi laitella koristetta mihinkään. 


Blogeista aina tarttuu jotain, ja piti sitä yksi hylly siirtää uuteen tarkoitukseen, kun eräässä blogissa se oli kivasti laitettu. Tosin kauniimmilla tavaroilla kuin mitä minä omistan. 
Ennen....








No, tämän ehti pikaisesti näin ja nyt pitää äkkiseltään pukeutua ja lähteä vanhimman kanssa taasen illaksi harkkapuolelle kuljettamaan. Ilta menee varmaan kirjoja lukiessa keskustan coffee housessa. Muuta siellä ei juuri auki ole kuuden jälkeen. 


lauantai 29. marraskuuta 2014

"Laiskan lauantain lihapulla-spaghetti"

Tänään tuli käytyä siellä kaupoilla. Ei tuolla ollut lähellekään kaikki Kodin Ykkösessä alennuksessa. Vain jotain tavaroita ja pieniä alennuksia leluissa ja matoissa. Sain ostettua yhden taulun joka oli sentään sikamaisen halpa. 
14v poikamme, joka ainiaan valittaa ruuista, sai suustaan viikko sitten ulos toiveen lihapullaspaghetista. Netistä aikani selailin ohjeita ja uskalsin yrittää soveltaa ilman suurempaa ohjetta näin:

Keitettyä spaghettia

Lihapulliin:
500g jauhelihaa
kermaviili
sipulikeittoaines pussi
muna

Sekoitetaan ensin muut aineet ja annetaan hetki turvota ja sitten jauheliha. Tehdään pullia ja paistetaan 225 asteessa kypsiksi.

Kastike:
Yrttistä tomaattimurskaa
loraus oliiviöljyä
loraus kermaa
ripaus suolaa ja mustapippuria
(olisi mielestäni kaivannut valkosipulia, mutta en älynnyt laittaa)

Laitetaan kypsät lihapullat varovasti kastikkeen sekaan ja valmista.

Tämä kyllä kelpasi yllättäen teinille, mutta valitti helposti hajoavista lihapullista. Pitänee jotain halpatuotannosta laadukkaampia lihapullia joskus kaupasta tähän laittaa. Palvarin lihapyörykät ovat hieman arvokkaampia mutta parempia kuin huippuhalvat mössölihapullat.
Tämä ruoka menee kyllä kategoriaan hyvää, terveellistä, halvalla.




Iltapuolella piti TAAS saada jotain hyvää, joten kardemummamuffinssejä kinuskikissan ohjeella, mutta korvasin sokerin ruskealla ruokosokerilla ja vehnäjauhoista osan täysjyvävehnäjauhoilla.




perjantai 28. marraskuuta 2014

"Perus-perjantai"

Ihan alkuun, pitää lieventävä asianhaara eiliseen kaaospäivään kertoa, että päiväunien jälkeen käyttäytyminen oli suorastaan enkelimäistä. Pysyttiin sisätiloissa piirrellen ja muovaillen. Pojatkin jaksoivat sitä hommaa yllättävän pitkään, jopa noin 20 minuuttia, mikä on varmaan ennätys. Leikitkin sen jälkeen sujuivat kohtuullisen rauhan rajoissa. Aivan loppua kohti alkoi tulla vasta levotonta ja leikit meinasivat mennä pelkän riehumisen puolelle. Tunti on melko maksimi sisälläoloaika parhaassakin tapauksessa, ennenkuin lähtee lapasesta. Joskus puoli tuntia on tarpeeksi.

Perjantaiaamu onkin yleensä rauhaisa sen jälkeen kun saa kaikki 5 lasta koulukuljetuksiinsa. Rauhan rikkoi 14vee, joka vetäisi herneen nenäänsä myöhästyttyään bussista eikä äiti voinut lähteä häntä kuljettamaan, koska oli saatava pienemmätkin ylös ja koulukyyteihinsä. Poika joutui odottamaan tunnin seuraavaa bussia ja myöhästyi koulusta.
Kaikki siis ulos ja minulle kahvia ja kauppalistan miettimistä.


Käväisin sitten kiertämässä yhden kirpputorin ja sain tuhlattua alla oleviin tuotteisiin rahani, Fleece-peitto oli kyllä ihana maatuska kuvioineen. Tauluille on paikka, kunhan saan maalattua yhden seinän. 


Ruokakaupan satoa...


Tämän jälkeen taas kahvia. Ja eskalaisemme sai kaverinsa kylään suoraan koulubussista. Pääsivät juttelemaan ja höpöttämään jälleen. Eskassa kun meidän tyttö ei puhu sanaakaan kenellekään edelleenkään, mutta tälle kaverille puhuu MEILLÄ kun ovat kahdestaan. Ei eskassa.


Jouluvalojen asettelua tänään oli ohjelmassa. Yhdet sain, väsy iski, päänsärky ja vedoton olo. Loppuilta lojuen nojatuolissa kirjojen kanssa. Kävin tänään kirjastosta lisää mielenkiintoisia kirjoja. Edelliset osoittautuivat tylsiksi eikä niistä saanut mitään irti.


Isäntä aikoi raahata minut huomenna Anttilan Kodin Ykköseen, kun huomasi jostain, että se firma täällä lopettaa ja tavarat ovat alennuksessa 50-74%. Ilmeisesti kaikki. Ehkä!

torstai 27. marraskuuta 2014

Torstai on toivoa täynnä

Mutta ehkä se on joku muu torstai...Tämän päivän kohdalla voi sanoa, että tämä ei nyt mennyt niin kuin eräässä ruotsinkielisessä tv-ohjelmassa. 

Aamulla olin vielä hyvällä tuulella ja pojat tulivat poikkeuksellisesti tuntia aiemmin hoitoon, eli puoli yhdeksän. Tuumasin että mennään nyt ensin vaikka ulos ja tullaan sitten aiemmin sisään ja tehdään vaikka kaurakeksejä yhdessä ennen ruokaa ja maistetaan niitä sitten välipalalla. Olivat innoissaan ja juostiin ulos. NOH...
Siinäpä sitten isompi aloitteli dinosaurus"leikkiä", jossa tönitään, huidotaan ja mätkitään toisiaan. Annoin jo alkumetreillä siitä nootin, että jos tämä päivä jatkuu tönimislinjalla, voi käydä niin, että leipomiset jää ja ollaan ulkona ruokaan asti. Siitä repesi nauru ja meno yltyi. Hommaan ei saatu järkeä vaikka yhteen hetkeen se näytti rauhoittuvan pienemmän alkaessa muihin hommiin. Mutta se oli silmänlumetta, koska isompi oli päättänyt jatkaa ja tuli kovalla vauhdilla aivan puskista ja tuuppasi pahaa-aavistamattoman 3veen pitkin tannerta. Isoveljeä ei kauan naurattanut, koska veli ei alkanutkaan itkeä vaan koppasi leluämpärin vierestään käteen ja mojautti sillä veljeään päähän. Siihen loppui nauru. Ja alkoi itku! Mutta voin sanoa, että tällä erää minulla ei ollut enää hirveän myötätuntoinen olo kyseistä isoveljeä kohtaan, koska syy oli omansa ja oli juuri todella törkeästi runtannut pienempäänsä. 
Isompi suuttui ja meni mököttämään leikkimökin taa. Pienempi tuli kurkkaamaan ja isompi latasi sieltä sitten takaisin, ja toinen alkoi itkeä. Siinä vaiheessa totesin jo suoraan ja selkeästi, että te olette päättäneet näköjään, että tänään ei leivota, eikä tämmöisen riehuvan porukan kanssa voikaan oikein leipoa, niin että keksit jäävät tekemättä. Piste! Sanktio tuli tässä. 
Siitä alkoi tietysti itku, että miksi, minä haluan. Mutta siitä päätöksestä ei voi jättää valitushakemuksia. Ja aina voi itse miettiä sitä, että MIKSI NÄIN KÄVI. 
Kolmannen syyttömän ja asiaan osallistumattoman osapuolen kohdalla totesin, että me voidaan varmaan ensi viikolla joku aamu tehdä niitä sinun kanssasi ihan kahdestaan sitten, kun nyt kävikin näin ikävästi. Ei tullut kolmannelle sitten siitä tavallaan "rangaistusta" koska ei mitään väärää tehnyt. 
Mutta niin voi kivaksi suunniteltu päivä muuttua ei niin kivaksi. 
Syylliset eivät siitä sitten enää meteliä sen enempää nostaneet ja hieman rauhoittuivat vaikkakin jonkinasteinen paini ja muu toiminta välillä jatkuikin. Lievempänä. 

Nuorin tuli eskasta ja alkoi tehdä tehtäviään. 


Välipalalle tui peltileipä. Nyt tuli kuitenkin jätettyä se porkkana siitä pois vaikka se listassa luki. Pilkotaan porkkanaa vaikka sivuun juurespalaksi. 


Loppukevennys raskaan päivän päälle. Pari luettavanani olevaa hyvää kirjaa. Yhden ehdin jo palauttaa kirjastoon kyllä, mutta kahta vielä tavailen vaikka olenkin ne jo lukenut. 

'

Illalla taasen harkkakuljetus-hommiin.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

"Keljun kelin-keskiviikko"

Tämä aamu valkeni niin harmaana ja lumikin oli lähes sulanut pois, että ei oikein ollut tuo ulkoilu kaikista mieluinta touhua. Kissakin haki lattialämmityksen lisäksi lisälämpöä juuri siitä, mitä oltaisiin tarvittu. Vähän aikaa meillä meni, että saatiin kissalta pehmusteet muuhun käyttöön. 


Tätä kuraa.............................. =(


Ajattelin pitää kerran viikossa kasvisruokapäivän jouluun asti. Tänään oli tuota kasvis-perunalaatikkoa, jota on ennen ollut "jauheliha"-etuliitteellä. Päätin korvata  jauhelihan tummalla soijarouheella. Kukaan ei älynnyt eroa. Loppumetreillä kerroin, että tässä ruuassa ei ole yhtään lihaa, johon ihmettelivät lautasiaan tuijottaen ja sanoen, "mutta onhan tuossa". No, ei se ole vaan............ Ketään ei haitannut silti. Pari otti lisää. Maussa ei eroa huomannut. 

Välipalat valmiina lähtöön. 


Ja ulos ei enää inspiroinut lähteä välipalan jälkeen kastumaan niin piirreltiin jonkin aikaa. Kaikkia tultiin hakemaan aiemmin kuin yleensä mikä oli tälle säälle ihan hyvä homma. 


Puoli viideltä starttaan harkkakuljetuslinjalle kahden tytön kanssa ja palaan puoli yhdeksältä. Lapset nukkumaan, pikasauna ja itsekkin nukkumaan sitten. 

Hedelmäinen broilerivuoka



reilu 2,5 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita
400g marinoituja broilerisuikaleita
1 pieni prk ananaspaloja
sipuli
2-4 valkosipulin kynttä
1 tl viherpippuria
1 rkl soijakastiketta
7 dl nestettä (vettä + ananaspurkista liemi)

Mittaa vuokaan kaikki aineet raakoina ja sekoita keskenään. Kaada neste päälle ja anna kypsyä alatasolla uunissa 200 asteessa n. tunti. 

tiistai 25. marraskuuta 2014

"Tuskaisa tiistai"

No, ainakin osittain tuskaisa, joillain. Aamulla ajattelin, että lähdetään käymään metsässä kävelyllä ensi alkuun pelkän pihalla kököttämisen sijasta. Mummikin siis oli vielä tänään meillä, joten ampaistiin matkaan. Jonkinverran oli sitä ihmettelyä, että onko meillä eväät, (ei) miksi meillä ei ole eväitä, (tämä ei ole varsinainen retki vaan vain pieni kävelylenkki) miksi meidän pitää käydä vain kävelylenkillä, (noh, vaihtelu virkistää ja liikunta) mennäänkö me sitten heti sisälle leikkimään kun päästään pihalle (no ei ) miksi meidän pitää kävellä niin pitkään (tämä ei ole pitkään)!!!! Reilu puoli tuntia meni kävellessä ja ilmoitin useaan otteeseen, että kun ollaan toisen hoitajan kanssa käyty kävelyretkillä, meillä kuluu yli 2h aikaa, eikä kukaan valita tai kysele mitään, mutta näytti siltä, että kävely ilman syötävää, ei nyt vaan kiinnosta yhtään. Nuorin kyseli jo 50 metrin jälkeen masentuneena, että joko me voitais kääntyä takaisin! No ei, kun me kävellään kierros ympäri. (oli nälkä, ei mennyt aamupuuro)




Ikuisen broileri-pastavuoan tilalle valitsin hedelmäisen broilerivuoan, jossa on ohraa, kanaa ja ananasta. Oli vähän skeptinen menekistä kun ei se välttämättä lapsista houkuttelevalta näyttänyt, eikä meillä ole ollut ohraa kuin kolmisen kertaa uunipuurona. Mutta kyllä sitä kaikki lisää otti. (Oli siis vissiin se nälkä melko kova heti aamusta muutenkin)


Päivälevolle rauhoittumisesta tuli tolkuton riehuntahetki pojille, jolloin pyysin mummia jo viemään heidät omille sängyilleen kun minä vielä vessatin viimeistä. Mutta metelistä päätellen ei edes mummi saanut ketään aisoihin, joten tällä kertaa hoitotädin piti ihan suuttua, jonka jälkeen pojat hiljenivät ja poistuivat nätisti omille osastoilleen. Kaikki lie olivat sitten jo yliväsyneitä. =(
Välipalaksi haudutettiin ruispuolukkapuuroa, joka ei oikein sitten tehnyt kauppaansa. Erään version mukaan muutamat puuroon jääneet puolukat olivat "epämukavia" suussa, josta johtuen koko puuroa ei siis voinut syödä. Ilmeisesti ne olivat epämukavia myös muiden suussa, koska ei uponnut. Tai sitten se ruis siinä oli outoa kun kaikki marjapuurot ovat olleet mannapuuro-pohjaisia. Oppia ikä kaikki. Aletaan harjoittelemaan tätäkin niin ei kangistuta kaavoihin. 
Sivumainintana tässä kerron mitä mieltä meidän 12v on hoitolasten ruokavaliosta. Eilen nimittäin nauratti hieman kun hän kuunteli meidän ruokalistan vaihteluhommia kuten esimerkiksi nimenomaan maanantain jauhelihakeitto oli jauheliha-pastakeittoa. Totesi siihen hädissään, että "kauheaa, eihän ne opi  koskaan syömään tavallista ruokaa, kun sinä aina äiti teet kaikkia outoja ruokia!" =D
Tänään tulin todenneeksi nakkikeitosta päivällisruokana narinaan, että ette te meidänkään lapset ole tällä tavallisen ruuan kasvatteina oppineet näköjään syömään edes sitä TAVALLISTAKAAN ruokaa. Nakkikeitosta tavallisemmaksi ei helposti mene. 

(ja huom! Pullat kuvassa ovat meidän päiväkahville, jälleen pimitettyinä hoidokeilta. Voi raukkoja! Siellä ne nukkuivat täysin tietämättöminä siitä, että hoitotäti mussuttaa keittiössä pullaa! Salaa!)


Illalla käytiin mummin kanssa kirjastossa, ennenkuin lähti ajelemaan kotiinsa. Mukaani tarttui pari kirjaa. Pitää katsoa onko niissä mitään mielenkiintoista tai hyödyllistä. 


Sitten vielä vahdittiin läksyjen tekoa ja alettiin iltahommiin. 


Mitähän keskiviikkona?


maanantai 24. marraskuuta 2014

"Mukava maanantai"

Kuvia sarjassamme jotain joka viikonpäivältä. 
Aamu alkoi seinämaalauksella.


Minä haeskelin sillä välin metsänreunalta kuusia ovenpieleen kukkaruukkuihin.




Sitten pyöriteltiin lumipalloja.


Ja kaivettiin kolat ja lumilapiot varastosta. Pulkkaa kyseltiin, mutta se jäi vielä varastoon odottamaan, että koko maa on sen verran lumen peitossa, ettei näy maata alta. 








Kissa päätti seurailla hieman etäämmältä.


Mummikin saatiin vieraaksi, yövieraaksi, ja leipoi iltasella pullaa sillä aikaa kun minä juoksin harkkakuljetuksissa ja kaupassa. Taas! Suuremmat heräteostokset jäivät tällä kertaa, koskapa oli kiire. Saunan jälkeen nuorin pääsi leipomaan vielä oman pullansa.


Mitähän tiistaina tapahtuu. Mummi ainakin on meillä, joten jätetään perhekerhossa nyt käymättä tämän viikon tiistaina. Ensi viikolla onkin viimeinen kerhokerta ennen joulua. 
Päiväunijärjestelyistä sen verran, että parisen viikkoa on nyt jokainen nukkunut eri huoneessa. Tähän päädyttiin hoitotädin hermojen romahdettua yhden päivän jälkeen, jolloin kukaan ei saanut nukuttua, koska unihuoneessa suoritettiin toisten häirintää jatkuvalla syötöllä huomautuksista huolimatta. Ja sen jälkeen meno olikin ylihulvatonta, koska kaikki olivat yliväsyneitä. Joten unirauhan takaamiseksi vielä yhden muutto erilliseen huoneeseen oli oikeudenmukaista. Tulokset huomasi välittömästi seuraavana lepohetkenä. 


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Sunnuntaita

Muutama tunti meni tänään taas kankkulan kaivoon, tai ainakin ruokakauppaan sekä ostoskeskuksessa lorvimiseen odotellessa, että 17v saa shoppailla rauhassa. Myös rahaa hulahti sinne kaivoon. Minua ei voi laittaa enää edes ruokakauppaan ilman heräteostoksia. Tässä näemme ensimmäisen herätteen, pitäähän kissalla olla joulukalenteri!!! (voi hyvää päivää) Toinen heräte tulee tuonnempana.


9v on narissut jokusen päivän jo vohveleita. Mietin tuossa, että olen parin kuukauden aikana tainnut tehdä vohveleita enemmän kuin koko vuonna yhteensä.






Itsekriittisenä ihmisenä mietin hetken voiko 12veen ottamaa kuvaa minusta itsestäni julkaista, mutta menköön nyt sitten. 


Heräteostos nro 2. Granaattiomena. Julmetun kokoinen. Maksoi 3e pelkkä yksi hedelmä. Tämä ja ensimmäinen heräte pois jätettynä olisi säästänyt minultakin jo 7e. Mutta iski halu kokeilla, maistuisiko ne tämän hedelmän siemenet hyvältä esim salaatissa. Joskus aikoinani olen maistanut ja olivat hyviä. 


Sitten nukkumaan ja kohti maanantaita. 


lauantai 22. marraskuuta 2014

Loppuviikkoa

Viikolla välipaksi oli mustikka-vadelmapuuroa. Oli niin kauniin väristä, että piti sitäkin kuvaamaan mennä, 


Chili-sin-carne

Tänään lauantaina, piti tehdä ruokaa, mutta oli vähän haussa, että mitähän sitä..... päädyin tekemään kolmea eri evästä syystä, ettei mitään olisi oikein koko perheelle riittävästi. Pakkasesta löytyi muutama lihapulla aiemmin tehtyjä ja siihen tein kastikkeen, keitin perunoita, tein jauhelihakastiketta, sekä vielä pastakastiketta ja keitin pennepastaa. Tämmöinen sotku siitäkin sitten syntyy kun tekee kolmea lajia ruokaa ja vielä kääretorttua päälle samaan aikaan. Tiskikone tuli jo täyteen ja nämä jäivät yli. Toki meidän 14v oli edelleen kiukkuisena (nirsona) sitä mieltä, että äidin pitäisi opetella tekemään perheellensä edes ruokaa. (kun mikään ei kelvannut ja kaikki oli "sitä ihteensä") Ja kun sanoin, varmaan kymmenennen kerran, että herrasväki on hyvä ja antaa vähän vinkkiä mitä herra haluaisi kenties kun kaikki on syömäkelvotonta, niin totesi siihen, ettei hänellä ole koko päivää aikaa mietiä mitä ruuaksi laitetaan kun minä en sitä näköjään osaa tehdä enkä hoida hommiani. No, teinit ovat teinejä. Herrasväellä ei tietenkään ole aikaa, kun istuu pleikalla tasan kaikki kotonaoloaikansa, eli jatkuvasti ellei koulussa ole. =(


Se kääretorttu sentään sitten kelpasi yllämainitulle teinillekin. Yllättävää!


Joulua tupaan. Tai tuvan ulkopuolelle.




Saapui meille se tytön odottama me&i mekkonenkin perjantaina postissa. 


Perjantaina oli 9veellä aamupäivä sairaalalla psykologin kanssa. Kerran vuodessa on noita dysfasian takia seurantoja. Nyt kartoitetaan ensi vuoden luokkaa ja koulua, mihin olisi hyvä siirtyä jatkamaan koulutietä kolmannelle luokalle kun tuota dysfasialapsille tarkoitettua kielipolku-luokaa voi käydä vain kakkosluokan enää. Suositus on nyt sitten mahdollisuuksien mukaan samalla koululla toimivalle yhteistoimintaluokalle, jossa on luokanopettaja, erityisopettaja sekä vielä avustaja sekä 20 oppilasta. Ryhmäkoko on hieman liian suuri, mutta kuitenkin 3 aikuista ohjaamassa, että jospa se olisi sitten jotenkin hallittavissa. Tällä hetkellä pojan luokkakoko on 6 oppilasta ja erityisopettaja sekä avustaja. 
Psykologi esitti myöskin meidän pojalle kolmosluokalla sekä kuutoselle asti käyttöön joitain e-kirjoja, joissa on selkeämmin esitetty asiat, koska tuskin pystyy poimimaan ja lukemaan tekstistä olennaisia asioita esim. kokeisiin. Myöskin esitti mahdollisuuksien mukaan kokeita osittain tehtäväksi luokasta erillään itsekseen keskittymisen maksimoimiseksi sekä tarvittaessa tehtäväksi kokeita suullisesti kuulemalla paperikokeen sijaan tai tueksi. 
Alla kuva loppukevennykseksi kun sellainen tuli napattua.