Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

torstai 26. lokakuuta 2017

Päivän "menyy" (menu)

Koulusta höpsähtäneenä päätin vapaapäivänä vääntää kolmen ruokalajin päivällisen. Tiistaina koululla nimittäin vedettiin kerralla 3 menuuta eli kaikki söivät periaatteessa 9 ruokalajia siinä vuoronperään. 3 alkuruokaa, 3 pääruokaa ja 3 jälkiruokaa. Ei tehnyt mieli syödä enää iltasella juurikaan sen jälkeen. Mutta sieltä joitain ideoita saaneena päätin itse kiskaista. Lisäpontta antoi keskiviikko, jossa syötiin sinänsä ei NIIN minun mieleeni romanialainen menu, mutta ruokavieraiksi tuli muutama ranskalainen, jotka olivat tutustumassa suomen ravintoloihin ja koulutukseen. Sieltä tuli 1 rehtori, joka ei osannut kuin ranskaa ja 2 kaiketi opettajaa, jotka olivat komeita ja puhuivat englantia ihan hyvin. Minä jouduin punaviinin tarjoilijaksi sitten. En ymmärrä viineistä mitään, en ole niitä tarjoillut, enkä edes siedä viinejä. Yäk! Koska kaikki livistivät siitä hommasta ja minäkin yritin, mutta jouduin sitten kuitenkin. Onneksi olin kuunnellut opettajan alustuksen kyseisestä viinistä, koska 1 ranskalainen kysyi minulta mistä maasta se viini oli, koska kyseistä viiniä tehdään myös ranskassa. Tämä ei ollut sieltä vaan Chilestä ja onneksi se jäi mieleeni infossa. Kyseiset miehet myös hoitavat harjoittelupaikat Ranskassa, mikäli oppilasvaihtoon lähtisi sinne. Sitä meille jatkuvasti toitotetaan. Hyvähän tästä on kaikki lapset jättää ja lähteä ulkomaille harjoitteluun. Kuukaudeksi tosin vain olisi Ranskan pesti. Sinne lähtisin samantien, jos se olisi mahdollista MUTTA on tuo pian 1,5v tuossa. Rakastan ranskaa, enkä ole siellä käynyt koskaan. Enkä osaa ranskaakaan kyllä. Ei kuulemma tarvitse, mutta olisi ehkä hyväksi jotain osata. Toki varmaan aika äkkiä oppisi edes jotain keskellä ranskalaisia.
Venäläisen ystäväni vieressä toisessa pöydässä istui oikein charmikas ranskalainen mies ja naureskelin ystävälleni jälkikäteen, että olipas sulla hyvä paikka istuskella ja jutella. Ystävä nauroi, että ainakin haisi tosi hyvälle. XD Sanoinkin, että ranskalaiset miehet ovat hieman huolitellumpia kuin suomalaiset kumarassa kulkevat kaljamahat. Ystäväni oli revetä nauruunsa ja sanoi, että "minjulla on juuri selljainen".  (venäläisellä hassulla aksentillaan)

Mutta jos nyt harhateiltä palataan tähän ruoka-asiaan.....
Tästä lähtee sotkun tekeminen.

Alkuruoka: suppilovahverokeitto
Pääruoka: uunijuureksia ja lohta
Jälkiruoka: Pannacotta ja vadelmamelba (kiivillä koristeltuna)




Pannacotat lähdössä hyytymään jääkaappiin reiluksi 3 tunniksi.


Suppilovahverot pilkottu valmiiksi ja juurekset menossa uuniin.

Tästä lähtee sienikeitolla. 1v söi pikkuruisen annoksensa liki kokonaan. Se oli kyllä herkullista. 12v yllätten tykkäsi kovasti. 9v ei suostunut maistamaan vaikka oli kuolemaisillaan nälkään. Jopa 15v tuli maistamaan varovasti ihan pikkuisen hirveän ennakkoluuloisena sieniä kohtaan. 17veelle oli suosiolla valmistettu omat eväät.


Lohta ja juureksia ei paljon mennyt tälle jätkälle, mutta pääasia on maistaminen ja totuttelu.


Jälkkäri oli taivaallisen hyvää ja upposi jokaiseen perheenjäseneen viimeistä murua myöten. Myös siihen vanhimpaan.


Ei niistä kovin komeita tullut, mutta maku oli nyt pääasia ja näitä on tehtävä toistekkin. Pannacotta oli makeaa ja vadelmamelba oli melko hapahkoa ja kirpeää.


Lopuksi oma jälkiruokakahvi pähkinöillä.


1 veen lempiajanviete. Keikutaan joka paikassa.


Iltapalaa vielä huiviin ja nukkumaan. Avokadot kupissa ei nyt oikeen menneet.



Loppuun kuva meidän pöydän kattauksesta. Minusta se on melko jouluinen, vaikka teema oli suomi 100v ja suomen luonto. Oli se silti ihan hieno. Tässä sitten syötiin ja tarjoiltiin se 9 ruokalajia. Annokset olivat kyllä siis ihan pieniä makusteluannoksia juuri siitä syystä, että niitä piti maistella monta. Yli puoleen annoksista sisältyi ruokajuoma, joka oli alkoholia. Viinejä, kuohuviiniä, tummaa olutta, esressoshotti.... jos olisi halunnut huppeliin, niin se olisi kyllä onnistunut. Minä en juurikaan kaikkia ottanut ja osaa vain maistoin suussa. (meidän luokan juniori se hyvin hilpeänä hoiteli tiskivuoroaan kyllä lopuksi) Ihme koulu intiasta!




PS: keskustelin lapsista yhden ranskalaisen miehen kanssa meidän pöydässä. Hän kertoi, että hänellä on 3,5kk ikäinen tytär. Ja kun olen lukenut noita ranskalaisten lasten kasvatuksesta kertovia kirjoja joiden kirjoittajat ovat havainneet, että suurin osa ranskalaisista vauvoista nukkuu yönsä läpi noin 2-3 kuisina ja viimeisetkin viimeistään yleensä 4kk vanhoina, niin hän kertoi heidän lapsensa olevan hyvin rauhallinen ja nukkuvan yönsä jo läpi. 2 kuisesta lähtien. Ja on nyt lähdössä päivähoitoon. (kuten lapset ranskassa 3 kuisina kun äitiysloma päättyy) Mies ihmetteli, kun kerroin, että olen kuullut lähes kaikkien ranskalaisten vauvojen alkavan nukkua yönsä niin pieninä, että eikö suomessa sitten muka..... No EI. Mutta en kertonut tarkemmin, ettei järkyttyisi liikaa. Hän oli sen kahden kuukauden yösyöttöjen väsyttämänä sitä mieltä, että oli se niin väsyttävää, että ei sitä kukaan enempää jaksaisi. NÄINHÄN SE RANSKASSA........   =)

lauantai 21. lokakuuta 2017

VIHDOINKIN TOIMII

Kone meni kokonaan lopulta jumiin ja joutui exälleni hoitoon liki viikoksi. Lopulta sain sen takaisin ja toivottavasti se nyt toimii. Tässäpä sitten kuvia tyttäreni 9v synttäreiltä ja muutakin.
Aluksi on meidän "vuoden siivooja" tässä.


Sitten oli koulussa meillä konditoria-oppipäivä. Vapaalla hetkellä sai yrittää tehdä marsipaanista jotain jos halusi. Luokkatoverini yritti muotoilla kirjan ohjeilla minulle kissaa, kun kekkasin, että seuraavaksi päiväksi olen leipomassa kakun tytölleni synttäreille ja hän tykkää kissoista. Lopulta tästä ei tullut mitään vaikka kuinka väännettiin ja naurettiin. Tein sitten itse helpomman kissan valmiista mallista ja luokkakaveri siirtyi tekemään itselleen pääkalloa marsipaanistaan...


Tässä valmiina minun kissani.

Luokan oppituntia. Ei niin minun lajini. Kondiittorileivonta.

Saatiin me silti juustokakut uuniin.

Tässä valmiina tytön kakku kissoineen. Synttäreille tuli 4 tyttöä viidestä kutsutusta. Uuden koulun uudet kaverit. Tyttöni on mutismistaan huolimatta puhunut uudessa koulussa uusille kavereilleen todella normaalin oloisesti ja ollut oikein iloinen.



Pitihän tarjoilija-opiskelijana äidin yrittää vääntää lapsille kattausta.


Juhlat sujuivat mainiosti. Kiljumista ja meteliä lähti aivan tarpeeksi noistakin tyttösistä.

Tällä hetkellä syysloma alkaa vedellä viimeisiään. Itsekkin lomalla kun olen opiskelija. Sitä en oikein vieläkään sisäistä. Loma tuli jo tarpeeseen. Alkoi olla liian vilkasta, ettei ehtinyt tehdä mitään. Viikonloput menee töissä. Siis siinä harjoittelussa. Työnantaja haluaa minut aina viikonloppuihin, kun silloin on niin kiire, että lisäkädet tarvitaan.

Auton akkukin sanoi seis samalla kuin tietokonekkin. Myös auto lähti syyslomalla exälle hoitoon. Osti ja vaihtoi akun siihen ja hommasi talvirenkaat ja laittoi alle. Tänä aamuna olikin tässä 3 astetta pakkasta. YÄK! Alan kulkemaan töissä ja koulussa ensi viikon jälkeen pääasiassa bussilla niin ei tarvitse autoa veivata. Vaatii vaan parina kouluaamuna kuuden jälkeen lähtemisen 1veen kanssa kävelemään päiväkodille, että ehdin seiskan bussiin sieltä. 12v täytyy laittaa vastoin tahtoaan pariksi yöksi sen takia koulullensa oppilaskotiin yöpymään, koska tässä on nähty pari aamua aiemmin, ettei itse taksiin lähtö nykyään onnistu vaan vastustaa taksinkuljettajaakin, eikä kukaan saa sitä kyytiin.
Kota-ryhmä (psykiatrisen koti-ja akuuttityöryhmä), joka hoitaa tällä hetkellä 9veen asioita, on sitä mieltä, että 12v pojalle olisi peräti koko viikko oppilaskodissa omatoimisuuden ja elämän harjoittelua täysin tarpeen ja ovat sitä esittäneet aina, että vastuksesta huolimatta, olisi erittäin tärkeää, että hän olisi siellä harjoittelemassa tulevaisuuttaan varten. Ja koska keväästä asti on keskusteltu ja haettu ammattitaitoista perhekotipaikkaa yhdeksi viikonlopuksi kuussa 9 ja 12 vuotiaille, eikä siitä ole kuulunut mitään, Kota-ryhmä aikoo alkaa painostaa tiukemmin kaupunkia sitä etsimään. Ei voi kestää enää kovin paljon kauempaa. Olivat sitä mieltä, että tarvitaan pikaisesti jo.

Tässäpä näitä kuulumisia. Toivottavasti kone toimii, ettei tarvitse näin pitkää taukoa pitää kirjoittelussa enää.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Teknisiä ongelmia

Pahoitteluni kirjoitusten viivästymisestä. Tietokoneeni tökkii ja jumittelee, eikä suostu siirtämään kuvia, saati näyttämään entisiä. Toivottavasti saisi joskus toimimaan.
Olemme juhlineet yhdet 9v synttärit, mutta kaikki on nyt jumissa. Kauan odotettuani, pääsin vihdoin edes tämän kirjoittamaan.

hetkinen.............