Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Meidän mutistin edistymistä ja ADD-pojan ongelmia

Aamulla meidän ekaluokkalainen otti porkkanan ja päätti auttaa äitiä raasteen teossa. Ei ole ennen raastanut, joten alku piti vähän kokeilla miten parhaiten sujuu ja sitten olikin raasteet valmiina. 
Tällä meidän puhumattomalla yksilöllä alkaa opettajan mukaan olemaan koulussa jo vieruskaverin eli pulpettiparin kanssa sanatonta kommunikaatiota mikä on iso askel eteenpäin koska kaikki kommunikaatio on ollut vain opettajille. Sanaton sellaine siis. Avustaja raportoi innoissaan, että pienryhmässä lukiessa tämä tyttö selvästi luki, mutta äänettömästi. Tarkoitti varmaan, että suu heilui ilman ääntä. Kaikki on kotiinpäin koska mikä tahansa on parempi kuin ei mitään niinkuin aiemmin. Suuri yllätys oli syyslomalla myös se, että koskaan ei ole tyttö puhunut toiselle mummolleen jota nyt ei ole edes nähnyt kuin n. 4h vuodessa keskimäärin aina. Mummo nyt ei oikein edes ole koskaan ymmärtänyt ettei tyttö puhu, eikä olla yritetty selittää, koska mummo ei ole enää oikein "täydessä ymmärryksessä" kaikesta ja unohtaa selitykset äkkiä jos ovat kovin erikoisia, pitkiä tai vieraita asioita. Mutta kun mummo meni juttelemaan kahdelle nuoremmalle niin tyttökin jutteli hirveästi takaisin. Oltiin vaan ihan hiljaa ja ihmeteltiin itseksemme toisessa huoneessa isännän kanssa. Annoin ahdistuslääkityksen syyslomalla vain sinä päivänä kun oltiin menossa mummolaan. Se saattaa auttaa huomattavasti, vaikkei sen varsinaista puhumista pitänytkään varsinaisesti edesauttaa. 

Hänelle joka yhdessä kommentissa pyysi, että voisi ottaa minuun yhteyttä vertaistuen merkeissä, vastasin kommenttiin. Sieltä voi käydä katsomassa. 


Tänään oli pakkasaamu. Oltiin raittiissa ilmassa aamupäivä ja välipalan päälle maalattiin paperilautaset oranssilla maalilla. Huomenna viimeistellään kurpitsaksi kunhan kuivuvat yön yli. Minulla on monia ideoita pinterestistä joissa askarrellaan paperilautasista, joten niitä saattaa jouluun mennessä tulla käytettyä. ;)  Lautasiahan löytyy laatikosta läjä. Isänpäivä-askartelua en taidakaan itse vaivautua miettimään, koska kerhoillaan tiistaisin ja tädit siellä eilen kertoivat mitä isille askarrellaan ensi tiistaina. Hyödynnämme sitä niin ei hoitopaikassa tarvitse alkaa enää tekemään. Ellei sitten korttia. Katsotaan miten käy. 


Maalauksen jälkeen oli erikoinen tilanne kun meidän kaksi nuorinta päätyivät leikkimään hoidokkien kanssa. Tätä ei enää nykyään näe yhtään. Meidän omat muksut pysyvät visusti erossa hoitomuksuista. Niinpä hieman lykkäsin uloslähtöä tämänkin ilon takia. 


10v on saanut ADD lääkityksensä täyteen annokseen eilisestä. Uhmakkuus ei ole lisääntynyt eikä karannut lapasesta kuten alkusyksystä. Eli aloitimme pitkän tauon jälkeen liian suurella annoksella. Nyt on hyvin rauhallisesti annosta isonnettu. Opettajan kommentti oli, että keskittyi hyvin ainakin tänään. Eväitä on laitettu parina päivänä kouluun, että saa jotain suuhunsa kun ei suostu syömään lähtemään ruokalaan ollenkaan. Suurin huoli opettajalla on vaatetus pojalla. Sitä kun ei saa laittamaan takkia päälleen. Kesäpaidassa kulkee pihalla, vaikka on pakkasta. Takki kulkee repussa kuin myös hattu ja rukkaset. Poika sanoo, ettei tarvitse takkia koska hänellä on kuuma. Minä sanoisin, että aivot taitavat olla jäässä. Hänellä on todenäköisesti nyt periaatekysymys, että lämmin on, eikä palele, enkä tarvitse. Opettajat eivät tänään enää laskeneet poikaa ulos jossei takki mene päälle. Meidän poikahan siitä oli vain tyytyväinen. Ilmoitti kotiin tullessaan, että hänenpä ei tarvinnut mennä ulos ollenkaan. Koulukuraattori on ottanut pojan siipiensä suojaan ja pitänyt sille tunteja erikseen. Ovat pelanneet sulkapalloa ja soittaneet pianoa. Tavoitteena alkaa pikku hiljaa viihtymään koulussa. Poika tykkääkin kovasti kuraattorista. Puolentoista viikon päähän opettaja kuitenkin toivoi minun ottavan osaa palaveriin, johon on kutsuttu koolle moniammatillinen työryhmä pohtimaan tätäkin tulevaisuutta. Lähete laitettiin pikkusiskon lääkärille, mutta lääkäri sanoi siirtävänsä tämmmöisen tapauksen kuitenkin Kysille tämmöisiin erikoistuneelle työryhmälle. Katsotaan mitä sieltä sitten tulee. Kuulemma on sellainen työryhmä joka jalkautuu kouluun ja kotiin pidemmän aikaa, että pääsevät selvyyteen tarvitaanko lisädiagnooseja tässä tapauksessa. 
Mutta voi että meidän poika kyllä nukkuu makeasti ja nukahtaa aivan hetkessä. Taivaalle kiitos melatoniinista. Minä olen äimän käkenä kun voin jo kahdeksan jälkeen havaita, että poika nukahti ja minä voin suunnitella pääseväni itse enne yhdeksää sänkyyn. Väsyttää nimittäin vietävästi jo silloin. Jaksaapahan nousta taas poikaa herättämään ennen kuutta. 

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Blogihaaste

Sain tämän haasteen blogilta: https://aitionihminen.wordpress.com/

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko -blogi.

Minun blogini sai siis alkunsa vuosia vuosia sitten, en edes muista kuinka kauan sitten. Se alkoi ensin vuodatuksen puolella, mutta sitten vuodatukseen tuli ongelmia eikä se toiminut vähään aikaan ja kun se alkoi taas toimia, kaikki kuvat olivat hävinneet, enkä jaksanut sellaista enää alkaa korjaamaan. Aloitin uudelleen (tai jatkoin siitä mihin jäin) blogspotin puolella. 
Idea omasta blogista lähti kokeilumielellä, koska itseäni kiinnosti melko uutena perhepäivähoitajana parin muun hoitajan blogit kovasti, koska niistä sai ideoita sekä muutenkin oli mukavaa seurata toisten hommia. Myös minua olisi kovasti kiinnostanut suurena perheenä toisten suurempien perheiden arkinen aherrus ja toiminta (tiirailumielessä) muttei sellaisia ihan hirveästi löytynyt. Ajattelin yhdistää nämä asiat samaan blogiin, koska ajattelin ja toivoin mielessäni, että nämä asiat ehkä kiinnostavat joitain muitakin jos ne kiinnostavat minuakin. Alkuperäisenä inspiraation lähteenä kuitenkin koko alulle ylipäätään toimivat blogit perhepäivähoidon tähtihetkiä sekä ipanailoa
Minulle kuvat ovat tärkeitä. Minusta niistä saa paremmin välitettyä tunnelman ja asian idean. Postaus ilman kuvia on minulle outo asia tehdä, kuten tämäkin kirjoitus nyt tässä. En tiedä osaanko kirjoittaa niin mielenkiintoisesti, että ihmiset jaksaisivat lukea ja pysyä kiinnostuneina ilman kuvia. Mielestäni ehkä en. Toki joskus on minullakin sellainen tunne, että nyt tulee hyvä juttu, mutta muuten on ihan perustekstiä. Lapseni tässä kasvavat kaiken aikaa, mutta arki silti vaihtelee ja säilyy. Minusta on mukava välittää tunnelmia vaikkei kaikki kasvatus ja oleminen mene aina niinkuin Strömsössä tai kaiken tieteen ja kirjatiedon mukaan. Olen myös onnellinen jos joku, jolla on samoja ongelmia kokevia lapsia kuten meidän kaksi erityslasta, joilla on kaikenlaisia diagnooseja, saa jotain lohtua, neuvoa tai muuten vain vertaistukea aiheesta. Ainakaan selektiivisestä mutismista ei juuri löydy mitään vertaisjuttuja. Aion palata aiheeseen säännöllisin väliajoin kertoakseni sen hetkiset kuulumiset. 
Tässäpä  pääsääntöisesti tämän blogin tarina. Vielä en ole kyllästynyt kirjoittelemaan. 

Haastetta eteenpäin saavat ottaa blogit:
1. Perhepäivähoidon tähtihetkiä
2. Ipanailoa
3. Onnistain on puolet sinun
4. Tupun tupa

Linkit blogeihin ovat sivupalkissa.

torstai 22. lokakuuta 2015

"Unilääkettä" 10-vuotiaalle ja ruokajuttuja

Eilen kävimme 10veen kanssa lääkärin vastaanotolla sairaalalla. Keskustelimme hänen ADD-lääkkeensä jatkosta ja lääkärin mielestä kaikki uudet ilmenneet ongelmat ja oireet eivät johdu lääkkeestä koska niitä ei viime vuonnakaan ollut. Jatkamme siis lääkkeeseen uudelleentotuttelemista suurentaen annosta pikkuhiljaa lopulliseen muotoonsa. Koska meillä on todellisia vaikeuksia käydä koulua ylipäätään, ja nyt on ilmennyt vielä syömisestä kieltäytymistä ja melko lailla kaikesta mahdollisesta normaalista toiminnasta kieltäytymistä. Opettaja on jo huolissaan, koska ei suostu kovin usein koulussa menemään syömään ollenkaan, mutta ei se sitten kotonakaan halua välipalaa ja suuttuu jos yritetään komentaa päivälliselle. Iltapalaa saattaa hieman mennä sitten. Mutta jos päivällisellä saadaan syömään edes yksi peruna, iltapalaa ei saa alas ollenkaan. Herääminen ja nukkumaanmenokin on jo yhtä taistelua. Poika kärsii jo selkeästi univajeesta. Ei oikeastaan ole enää mitään asiaa mikä ei vaatisi suurta ponnistelua meiltä kaikilta ja pojan kaikki energia päivässä menee pelkästään kaiken vastustamiseen. Lääkäri päätyi määräämään pojalle vielä melatoniinia nukahtamisen ja unen laadun parantamiseksi. Leivänmurusen kokoisen pillerinpuolikkaan ottamiseen sitten menikin meillä n. 40min illalla, koska kaikkea pitää raivokkaasti vastustaa. Mutta minä olin suurempi vastus sillä kertaa vaikka olinkin jo erittäin väsynyt. Jospa tuo aika lyhenee pikku hiljaa kun sitä nyt pitää syödä joka ilta. Ja toisia lääkkeitä sitten joka aamu. Ja jos ottaa huomioon vielä pikkusiskonkin lääkityksen niin meidän keittiön taso kahden lapsen osalta alkaa muistuttaa apteekkia. 
Lääkäri päätyi myös laittamaan lähetteen lasten ja nuorten mielenterveyspuolelle, jossa jo pikkusiskon kanssa asioidaan. Pyysin samalle lääkärille kuin sisko niin ollaan jo tuttuja. Etsitään sitten käytöshäiriöön varmaan ratkaisua. 

Viikonloppuna sain väännettyä lihapullia tomaattikastikkeessa. Kahdelle nuorimmaiselle ei maistunut maistamista enempää kun oli kuulemma oudon makuista. Äiti ei nyt tehnyt ihan peruspullia ja nämä pullat kypsyivät kiehumalla kastikkeen seassa. Sinne ne raakana heittelin. Muille maistui.


Suuri mietintähetki taasen viikon ruokia listata ja niiden aineita ostoslistoihin. Siihen tarvittiin evästä, että järki juoksisi nopeammin.


Nämä sieltä listalta sitten löytyivät. Ruokien aineet viikoksi, mutta maitoja, leipiä, jogurttia, hedelmiä sun muuta tilpehööriä joutuu vielä juoksemaan pari kertaa viikon sisällä lisää. 




Tänään tehtiin mummin avustamana puolukkamuffineita välipalalle. Tuli vaihdettua keskiviikon ja torstain välipalat keskenään, kun tajusin, etten ehdi keskiviiikkona muffineita tekemään. Mummi tuli valvomaan ja herättelemään päiväunilta hoidokit valmiille välipalalle, kun minulla oli lähtö 10veen kanssa sinne sairaalalle.




maanantai 12. lokakuuta 2015

Kokkausta

Viikonloppuna päätin jälleen tehdä vuokaleipää. Sinnepä työnsin sitten kaikenlaisia jäljelle jääneitä jauhonjämiä ja siemeniä. 




Tämän aamupäivän ulkoilulle piti käydä keittämässä vähän teetä. Lämmin tee kauniina syysaamuna pihalla on mukavaa. Sitä ennen tuli haravoitua jonkin verran. 


Päiväuniaikaan ajattelin tehdä meidän porukalle päivällisen jälkiruuaksi suklaamoussea. Oikeastaan sitä piti tehdä jo viikonloppuna, mutta meillä tuo 15v aika tahtia kuluttaa kuohukermaa kahviinsa ja sitä ei jäänytkään enää mousseen. Olen kyllä syyllinen itsekkin. Tulin tehneeksi vähän kermavaahtoa perjantaina vohveleiden kanssa.

10v auttaa suklaan sulattamisessa kermaan. Meillä kun on tuo syyslomaviikko. 


Lounaskin oli herkullista, mutta meidän omat mukulat eivät ymmärrä spaghetti-jauhelihavuoan päälle yhtään. Suurin osa kieltäytyi tulemasta syömään ollenkaan.  :(   Vain vanhin, 18v,  tuli syömään ja 10v hirveän epäluulon kanssa tuntia myöhemmin ja sitten kuitenkin kehui hyväksi. Mutta meille hoidokeiden kanssa maistui!! 


Saatiin moussetkin kippohin ja jääkaappiin hyytymään joksikin tunniksi. Ohjeen googletin ja valitsin Valion sivuilla olevan version. Mausta en vielä tiedä! Ohjeessa ei ollut yhtään sokeria. Vain tummaa suklaata ja kuohukermaa. Lisäsin silti ihan vähän sokeria.


Päiväuniaikaan tapahtuu.... 7v värittelee syksyn lehtiä.


Ja äiti sai välipalan kauraleipäset valmiiksi. Ei voida sanoa esteettisiksi, mutta maistuivat silti lämpiminä hyvin.


PS: Tässä samalla kuuntelen noiden kahden hoidokin leikkiä. Leikkivät vauvanukella ja poika valittaa tytölle, että "Älä pelleile, sä olet äiti! Ei aikuiset pelleile!"    =D

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Auringonkerääjä ja kasvislasagnette

Viikolta kuva kasvislasagnetesta, jota nämä syövät innolla. Ohje: http://www.raisionkeittokirja.fi/reseptihaku/kasvis/kasvislasagnette?reid=RECIPE_275

Ohjeessa on kylläkin kaurajuomaa sekä kauravalmistetta kerman tilalla, mutta minä laitoin ihan maitoa ja ruokakermaa. Curryn ansiosta maistui ihan kanaruualle.  ;)


Torstaina tehtiin "auringonkerääjä" noin amerikasta suomennettuna. Tosin poika haettiinkin jo lounaalta pois kun äiti pääsi jo hakemaan. Tyttö teki tämän sitten itsekseen iltapäivällä. 
Leikataan pahvilautaseen aukko, laitetaan toiselle puolelle kontaktimuovia ja sitten siihen tarrapuoleen järjestellään luonnonlehtiä ja heiniä. Tämän jälkeen toinen kontaktimuovi toiselle puolelle lehtien päälle. Ja ikkunaan roikkumaan. 




Minun oma kerääjäni tässä keräilee auringonsäteitä jos niitä sattuisi tulemaan. 




sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Synttärit (taas)

Meidän tyttö täytti siis 7 perjantaina, mutta tänään tehtiin kakku ja yksi perhe piipahti kahvilla. Tässä sankari koristelee kakkuaan. Tigeristä löysin hauskan kissa-koristeen kakkuun. Oli pakko ostaa. Meidän tyttö rakastaa kissoja. Taustalla vanhin keittelee kahvia. Lähti muuten äsken pimeään eka kertaa minun autollani ajelemaan kun kortin sai torstaina. Ajattelin kyllä istuvani itse eka kerralla kyydissä, mutta nyt siinä istui sitten sen kaveri kun salille ajelivat. Ja on pimeää, ja sataa.... Apua! Ilmoitti kyllä päässeensä perille salille. (Sain katkaistua napanuoran kuitenkin ja lapsi pääsi ajamaan.  ;)   )






Onneksi nämä ovat meidän perheen tämän syksyn viimeiset synttärit. No on huomenna vielä oman äitini synttärit, mutta niitä nyt ei tarvitse juhlia. Oma äitini ei halua edes että lähetellään kortteja. Synttäri tai joulu tai mitään. Niinpä emme ole koskaan sinne lähetelleet. Anoppi täytteli 80v samana päivänä kuin meidän tyttö 7. Siellä olisi ollut juhlat, mutta en minä sinne yksikseni viitsinyt kauas lähteä ajelemaan. Isäntä kyllä kotiutui Lapista tänään illalla vaikka piti vasta ensi viikolla kun Lappiin iski kova lumimyräkkä. Oli kuulemma homma pysyä edes tiellä vaikka kuinka hitaasti ajoi. 

Lauantaina päätin tehdä hampurilaisia ihan kotosalla. Meillä tätä sakkia harvoin viedään hampurilaisille kun se maksaisi hieman liikaa. Erittäin harvoin saatan yhden kanssa käydä. Mutta se on kerran puolessa vuodessa tai harvemmin. Tein itse sämpylät Myllyn Parhaan sivuston ohjeilla ja paistelin pihvit väliin. Ulkonäkö ei välttämättä kaunis, mutta maku oli herkullinen. Väliin laitettiin pihvi, salaatti, cheddarjuusto, tomaatti sekä paprika- tai kurkkumajoneesia. Tai niinkuin minä, molempia. Hyvää tuli!!!





Nyt odotellaan vielä että sitten joskus tyttö ajelee ehjänä kotiinkin. Sitä ennen en unta saa. 


perjantai 2. lokakuuta 2015

Metsää ja askartelua

Eilinen oli vapaapäivä, syynä meidän 6veen pään magneettikuvaus joka tehtiin pikaisessa nukutuksessa. Viimeinen tarkistus keväisille epileptisille kohtauksille, joita nyt ei sittemmin ole näkynyt. Ensi viikolla kuullaan mitä näkyi vaiko eikö mitään. 

Tänään onkin sitten sen kuusveen 7vee syntymäpäivä!!! Juhlia ei ole nyt varsinaisesti näkyvissä. Yksi tuttu tulee sunnuntai-iltana kylään. Siinä se sitten vissiin. Hän toki olisi halunnut juhlat, mutta niitä on hankala järjestää jos päivänsankari ei puhu vieraille mitään. (selektiivinen mutismi) Psykologi esitti, että tytön pitäisi saada juhlat ja lahjoa esim rahalla isommat tytöt ohjelmatoimistoiksi. Eivät suostuneet, joten se siitä. 13v:kin alkaa olla jo sen verran teini, että kun kesällä vielä kovinkin kiinnosti pienempien leikitys niin kesän jälkeen ei enää yhtään mikään eikä minkäänlainen.

Noh, tänään oltiin kuitenkin tihkusateessa metsässä jo tällä viikolla toista kertaa kävelyllä. Yritettiin toiseen suuntaan, mutta oli pusikkoa kasvanut liikaa kauempana eteen, ettei polkua kehdannut jatkaa. Mutta oli kuitenkin sellainen tunnin kävely vaikeassa maastossa. Hetken oli ihan polkuakin välistä.





Ennen ruokaa käytettiin noin puoli tuntia sieniaskarteluun. 


Leikkelivät sienille hatut ja jalat, jotka olin piirtänyt valmiiksi. Sitten liimattiin ruskea-oranssia paperisilppua syksyn lehdiksi. Lopuksi valkealla sormivärillä sienen lakkeihin kärpässienen pilkkuja.


(kieli keskellä suuta)



Siinäpä ne!!! Kuivumassa.


Sitten syötiin juurespihvejä, jotka parahiksi uunista sain ulos.


Loppukevennys! Uninen kasa karvaa!


JÄLKIHUOMAUTUS: VANHIN MEIDÄN LAPSISTA SAI TÄNÄÄN AJOKORTIN! Huh sentään. Eilen se hylättiin ja saatiin hirveä lisälasku. Tänään pääsi täysin pistein läpi. Ajo-opettaja suuttui inssiin eilen kun näki, että hakemalla haki hylkäyspaikkaa ja hylkäsi sitten heppoisin perustein. Inssi oli vielä sanonut aiemmin, että ne on ne tytöt joilla on mopokortti, joutaisi hylätä kaikki. Että käytännössä ajo oli jo hylätty ennenkuin pihasta pääsi mihinkään. Ajo-opettaja puuttuikin siihen kommenttiin ja huomautti inssille siitä, mutta inssi hermostui kuulemma ja huusi ajo-opettajalle, että kyllä minä osaan työni tehdä. Mukavaa!!