Blogihaaste

Sain tämän haasteen blogilta: https://aitionihminen.wordpress.com/

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko -blogi.

Minun blogini sai siis alkunsa vuosia vuosia sitten, en edes muista kuinka kauan sitten. Se alkoi ensin vuodatuksen puolella, mutta sitten vuodatukseen tuli ongelmia eikä se toiminut vähään aikaan ja kun se alkoi taas toimia, kaikki kuvat olivat hävinneet, enkä jaksanut sellaista enää alkaa korjaamaan. Aloitin uudelleen (tai jatkoin siitä mihin jäin) blogspotin puolella. 

Idea omasta blogista lähti kokeilumielellä, koska itseäni kiinnosti melko uutena perhepäivähoitajana parin muun hoitajan blogit kovasti, koska niistä sai ideoita sekä muutenkin oli mukavaa seurata toisten hommia. Myös minua olisi kovasti kiinnostanut suurena perheenä toisten suurempien perheiden arkinen aherrus ja toiminta (tiirailumielessä) muttei sellaisia ihan hirveästi löytynyt. Ajattelin yhdistää nämä asiat samaan blogiin, koska ajattelin ja toivoin mielessäni, että nämä asiat ehkä kiinnostavat joitain muitakin jos ne kiinnostavat minuakin. Alkuperäisenä inspiraation lähteenä kuitenkin koko alulle ylipäätään toimivat blogit perhepäivähoidon tähtihetkiä sekä ipanailoa. 

Minulle kuvat ovat tärkeitä. Minusta niistä saa paremmin välitettyä tunnelman ja asian idean. Postaus ilman kuvia on minulle outo asia tehdä, kuten tämäkin kirjoitus nyt tässä. En tiedä osaanko kirjoittaa niin mielenkiintoisesti, että ihmiset jaksaisivat lukea ja pysyä kiinnostuneina ilman kuvia. Mielestäni ehkä en. Toki joskus on minullakin sellainen tunne, että nyt tulee hyvä juttu, mutta muuten on ihan perustekstiä. Lapseni tässä kasvavat kaiken aikaa, mutta arki silti vaihtelee ja säilyy. Minusta on mukava välittää tunnelmia vaikkei kaikki kasvatus ja oleminen mene aina niinkuin Strömsössä tai kaiken tieteen ja kirjatiedon mukaan. Olen myös onnellinen jos joku, jolla on samoja ongelmia kokevia lapsia kuten meidän kaksi erityslasta, joilla on kaikenlaisia diagnooseja, saa jotain lohtua, neuvoa tai muuten vain vertaistukea aiheesta. Ainakaan selektiivisestä mutismista ei juuri löydy mitään vertaisjuttuja. Aion palata aiheeseen säännöllisin väliajoin kertoakseni sen hetkiset kuulumiset. 

Tässäpä  pääsääntöisesti tämän blogin tarina. Vielä en ole kyllästynyt kirjoittelemaan. 

Haastetta eteenpäin saavat ottaa blogit:

1. Perhepäivähoidon tähtihetkiä

2. Ipanailoa

3. Onnistain on puolet sinun

4. Tupun tupa

Linkit blogeihin ovat sivupalkissa.