Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

tiistai 29. syyskuuta 2015

Maanantain kulkua


Eilen käytiin aamupäivällä tekemässä pitkä metsälenkki. Pihalla oli niin kylmä ja tuuli kovasti suoraan pohjoisesta eli järveltä, että päätin pysyä liikkeessä ja metsän suojassa. Kyllä sielläkin silti tuuli vähän aukeammilla paikoilla. Kylmä oli. Iltapäivällä välipalan jälkeen jäi vain poika hoitoon niin piirteli meidän ekaluokkalaisen kanssa sitten piirrustulevyillä. 




Sunnuntaina olisi ollut syntymäpäiväni, mutta koska oli määrätty talolle yleisesittely, niin päivä piti siivota ja sen jälkeen evakoitua, joten aiemmin ajattelemani ystävien kutsuminen kahville jäi siihen. Ajattelin leipoa sunnuntaina kuitenkin itselleni kääretortun, mutta olin lopulta niin väsynyt, etten jaksanut ede istua näytön jälkeen, joten tein sen sitten eilen maanantaina illalle. Näytössä ei edelleenkään käynyt ketään, joten välittäjä aikoi kysyä vielä yhdeltä yksityisesittelyssä käyneeltä mitä se aikoo ja sen jälkeen ottaa talon pois myynnistä. Todennäköisesti talven ajaksi jo nyt. 
(ja pullo pöydällä ei ole viinipullo vaan mummin marjamehupullo  ;)  )




torstai 24. syyskuuta 2015

Liha-juurespataa

Tänäänpä syötiin ihan kahdestaan hoitotytön kanssa liha-juurespataa ja palsternakka-perunasosetta.




1 sipuli
1 porkkana
pieni palsternakka
lanttua
400g possun ulkofilettä paloiteltuna
1 tl suolaa
maustepippureita
laakerinlehti
n.. 4dl vettä

Paloittele kaikki juurekset ja sipuli. Ruskista lihat pannulla ja kiehauta sipulit viimeiseksi. Lado kaikki aineet pataan ja päälle kiehuvaa vettä. Hauduta 200 asteessa reilu tunti kunnes kaikk kypsää. 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Punajuurikastiketta

Tein tänään jauheliha-kasviskastikkeen tilalle jauheliha-punajuurikastikkeen. Kasvishan se on sekin. Tuli erittäin kauniin väristä. Ja herkullista! Myös hoidokkien mielestä. Ottivat santsiannokset molemmat. 




Eilen käytiin kerhossa sateinen aamupäivä olemassa ja iltapäivällä ennen ulosmenoa väritettiin kasviksia. Kerhossa askarreltiin pihlajanlehtiä. Jäi kuvat ottamatta.




sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ruokavaliolla ADD-häiriötä vastaan


Mikäli joku luki aiemmin kun kirjoitin meidän 10veen surkeista kouluviikoista, jotka menivät riehumiseksi ja kaiken uhmaamiseksi, tässä tulee jatko-osa. Lopetin siis tarkkaavaisuushäiriö-lääkityksen, jonka epäilin pahentavan oireita ja poika silloin hieman asettuikin. Tässä on ollut hyviäkin hetkiä pojalla, mutta taasen torstaina joutui opettaja soittamaan ja olinkin vaatinut rehtoria soittamaan jo edellisenä perjantaina, mutta hänkin ehti soittaa vasta keskiviikkoiltana myöhään. Pojalla on ollut uhmaongelma edelleen. Kieltäytyy edelleen aika ajoin tekemästä tai menemästä. Joku uhma päällä hänellä on sellainen käsitys, että kotona sekä koulussa (etenkin koulussa) hänen ei ole pakko tehdä jotain tai mitään jollei hän halua. Ei tunnu menevän nuppiin kolmantenakaan kouluvuonna vielä, että koulussa ON pakko käydä ja tehdä mitä siellä käsketään. Hän kieltäytyy tekemästä kokeita ja tehtäviä sekä keksii älyttömiä tempauksia. Hän myöskin haukkuu opettajia jatkuvasti tyhmiksi ja kieltäytyy ottamasta apua vastaan. Poika itsekkin valittaa koulussa sekä kotona, että häntä vaan ärsyttää ihan kamalasti, muttei ilmeisimmin osaa eritellä kenellekään MIKÄ ärsyttää ja saa toimimaan näin. 
Tästä pääsemme omega-3 vitamiinilisään, koska aiemmin selailin nettiä ja hain tietoa aiheesta ruokavalio ja tarkkaavaisuus/keskittymishäiriöt. Suomessa asiaan ei uskottu, mutta useassa ulkomaassa kyllä ja asiaa oli tutkittu. Ajattelin, ettei asia ainakaan pahennu, koska meiltä puuttuu nyt lääkitys tähän vaivaan, niin aloin muokata pojan syömisiä ja otin nämä ravintolisät jokapäiväisiksi, koska niitä suositeltiin. Tarkkaavaisuushäiriö-lapsien aivot hyötyvät joissain ulkomaisissa tutkimuksissa omega-3:sta. Painotettiin myös, että tarvetta on myös magnesiumille sekä sinkille. Proteiini myös rauhoittaa ja auttaa kuulemma keskittymisessä. Näin ollen aamut alkavat paistetulla kananmunalla ja kahdella reissumies-leivällä ja maidolla. Pähkinöitä syödään kohtuullisesti ja vältän lisä-aineita ja sokeria muulloin kuin karkkipäivinä. Pojalla ei ole ollut mitään tätä vastaan vaikken perustellut hänelle muuta kuin nämä lisäravinteet. 
Hyötyjä on ollut vaikea seurata, koska poika on kehittänyt lisäongelmakseen ilmeisesti nyt vielä uhmakkuushäiriönkin. Senkin muottiin poika sopii nyt erinomaisesti jos netistä katsoo. 


Ongelmassa ehkä viisastumme kunhan lääkäri soittaa ensi torstaina lääkkeistä. Aion selittää koko ongelman ytimen ja toivoa, että tähän ongelmaan olisi sopivampi lääkitys, mutta epäilen että tarvetta on vähintään psykologille. Mikäli tästä ei päästä silti puusta pitkään, on minun kutsuttava koolle kouluun oppilashuoltotyöryhmä ja mietittävä kuinka poika saadaan toimimaan koulun sääntöjen mukaan ja oppimaan jotain. Poikahan osaa ihan hyvin asioita, mutta koska kokeisiin ei suostu mitään tekemään (lukuunottamatta paria asiattomuutta äikän kokeeseen) niin opettaja ei voi tietää mitä hän osaa. Opettaja alkaa myöskin olemaan jo väsynyt jatkuvasti pelkkää meidän poikaa pitämään ruodussa kun muunkin luokan pitäisi saada opetusta ja oppia rauhassa. Tämä on sentään pienluokka, johon tuli juuri kahdeksas oppilas ja erityisopettajan lisäksi on avustaja. Meidän poika inhoaa kuulemma kaikkia. 

Jos tähän pulmaan keksitään jonkinlainen ratkaisu edes alkuun, varmaankin siitä täällä raportoin. Mutta ruokavaliosta pidän huolta jatkossakin. Se ei ainakaan pahasta ole. Törkyruoka ja lisäainepommit saattaisivat pahentaa jo pahaa tilannetta entisestään. Näin uskon. 



Viikonloppua

Perjantaina täytti yksi tyttäremme 13v. Lauantaina piti juhlat kolmelle kaverilleen, mikä tarkoitti sitä, että äiti seisoo aamukahdeksasta keittiössä vääntäen kakkupohjaa ja mokkapaloja ja sen jälkeen täyttää kakkua ja kuorruttaa mokkapaloja, jonka jälkeen kakku tekeytyy ja äiti tekee ruokaa ja taas kuorruttaa kakkua..... Käskin sankarin itse koristella kakkunsa tai muuten äiti vaan heittää karkit päälle. Hän siis koristeli itse.


Perjantaina oli siis lakkopäivä, mikä tarkoitti, että 6veen ja 10veen koulukuljetukset eivät kulkeneet. Ylä-asteelaisille sekä lukiolaiselle kulki tänne korpeen vuorot normaalisti. Muuten olisi ollut pakko jättää vielä enemmän porukkaa pois koulusta kun sattuu olemaan 5 lasta 5 eri koulussa ympäri kaupunkia ja kaikkien koulut alkavat ja loppuvat eri aikoihin niin ei olisi äiti-taksista ollut siihen. Näin ollen kaksi nuorinta jäi kotiin koulukyydin puutteessa. Lapsia se ei tuntunut kovasti haittaavan...

Alla äidin sunnuntain aamun välipalaa. Sitten tietokonetta selatessani tekemisen puutteessa päätin työstää pari patonkia, joiden ohjeen löysin sivussa olevasta Lahoa Rautaa-blogista. Täytteet jätin laittamatta tällä erää mutta olisin kuitenkin tahtonut niitä vaikka vain toiseen. Täytyy seuraavan kerran laittaa, koska nämä olivat herkullisia. 






Sitten nuorin nuoriso pienelle välipalalle. Kuumaa patonkia ja voita. 


Päivän ruokani. Teki kauheasti mieleni kasviksia, joten päädyin tekemään pienempään pannuun oman versioini pyttipannusta. Porkkanaa, punasipulia, paprikaa, vihreää sekä keltaista kesäkurpitsaa, perunaa ja nakkeja oikein pieninä paloina. Muille tuli perunaa ja lenkkimakkaraa. Tosin isäntä olisi kuulemma mielummin myös syönyt tuota kasvisversiota ja veikkaan että vanhin tytär olisi sen mielellään kelpuuttanut muttei ehtinyt ajoissa kun se oli jo hävinnyt. 10v nyt ei kelpuuttanut mitään versiota ja söi pelkkää salaattia. 







maanantai 14. syyskuuta 2015

Metsää ja muovailua

Eräänä aamuna viime viikolla............ normisti mennään ulos heti kun poika saapuu hoitoon eli ei tule aamulla sisälle ollenkaan. Tulee välillä 8.30-9.30. Siis eräänä aamuna tehtiinkin toisin ja aloitettiin muovailulla. Kun minulla oli vielä lounaan esivalmistelu kesken niin tehtiin välillä sitten näin. 






Perjantaina lähdettiin pitkästä aikaa metsikköön. Se on vähän jäänyt. Etsittiin puolukoita, mutta joku lienee ehtinyt ennen meitä. Ei niitä juuri ollut. Pitää seuraava metsäkeikka tehdä kävelyretken merkeissä sitten. Nyt käveltiin vain majalle ja kulutettiin siellä hieman aikaa ja tultiin takaisin pihalle. Maja on hieman päässyt ruskistumaan. 




Viikonlopun omien touhuja.....



Tänä päivänä ovat hoidokitkin tehneet innolla lehtikasoja. Niitä on nyt alkanut putoilla sen verran, että saa jo jotain kasojakin aikaiseksi. Huomenna aloitettaisiin kerhokäynnit taasen seurakunnan perhekerholla. Nähdäänpähän kerran viikossa muutakin porukkaa kuin toistemme naamat täällä pihamaalla nyt kun muita ei ole mailla halmeilla. 

Ja ruokailusta jälleen sen verran, että eräällä viikolla tyttö kysyi lounaalla, että milloin on taas hernekeittoa. (hänen herkkuaan) No minä jotain vastailin... Poika kysyi, että miksei ole hernesosekeittoa. Noooo, oletkos koskaan sellaista maistanut, kyselin. Eivät kumpikaan olleet. Käytiin läpi tavan hernekeiton ja hernesosekeiton eroja ja että maistunevat melkolailla erilaisilta. Molemmat kyselivät, että milloin sellaista olisi ruokana. Jaa-a! Esitin, että voisihan sitä tietysti kokeilla seuraavana hernekeittopäivänä, että tehdäänkin sellainen sosekeitto. Olivat innoissaan, vaikkakin olin huomauttanut useasti, että se on todellakin eri ruokalaji, mutta koska olivat innoissaan, mietin, että miksei! Oppia ikä kaikki ja voihan sitä kokeilla. Laajenee makupiiri. (tässä kohtaa allekirjoittanut voi kertoa, ettei ole itse koskaan maistanut kyseistä ruokaa) Että todellakin oppia ikä kaikki!!!! Mutta reseptin etsin jo valmiiksi. Ei vaikuta vaikealta.



keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Kuulumisia kotoa ja hoidosta

Hohhoijaa! Nyt on tapeltu riittävästi Windows 10 kanssa ja asennettu takaisin entinen vanha versio. Mikään ei oikein toiminut uudella versiolla. Kuvienkin siirtäminen oli yksi tuska eikä se ollut ainoa ongelma. Oikeastaan mikään ei toiminut niinkuin ennen. Jospa tämä nyt tästä. 




Leikit täällä vaan jatkuvat. Nämä kaksi toimivat oikein hyvin yhteen. Onhan tässä tämän kahdestaan taipaleen alun jälkeen alkanut jo olla vähän pieniä riitojakin, mutta se on hyvin pientä verrattuna jatkuvaan mahdottomaan menoon aiemmin. Eripuralta ei voi välttyä eikä tarvitsekkaan. Se kuuluu elämään. 

Meillä nuorin 6v aloitti eilen ahdistuneisuushäiriö-lääkityksen. Katsotaan johtaako mihinkään. Jos koulu alkaisi sujua helpommin. Pojalta 10v taas poistin toista viikkoa sitten ADD-lääkityksen kokonaan, koska koulu alkoi mennä todella pahasti pieleen. Lueskelin lääkeselostuksesta, että voi aiheuttaa tai pahentaa kyseisiä oireita. Hän haukkui opettajia, kieltäytyi tottelemasta ohjeita, haukkui rehtorin, yritti karata, kieltäytyi menemästä tietyille tunneille, kieltäytyi syömästä.... Ja mitähän muuta vielä.... Aloin vain ihmetellä miksi hän lähtee aamulla iloisena ja pirteänä kuitenkin kouluun ja illalla itkee ettei hän OSAA olla nätisti. Hän on aina ollut oikein rauhallinen, kiltti ja iloinen poika eli täysi vastakohta aiemmalle litanialle. Hänelle tuli myös vaikeita kasvojen pakkoliikkeitä joille hän ei mahtanut mitään. Päättelin, että lääkkeet jätetään kokeellisesti pois vaikka olin kyllä jo ihan varma, että siinä on syy. Välittömästi seuraavana lääkkeettömänä päivänä koulu meni hyvin. Ainakin kohtalaisen hyvin. Itseppäisyys jäi, mutta uhmakkuus hävisi lähes kokonaan. Kasvotkin rauhoittuivat ja suostui syömään koulussa. 
Että tällaista menoa. Tällä hetkellä kaikki aikani onkin kulunut kahden nuorimman koululaisen koulun sujumisesta huolehtimisessa. 

Ja  meidän vanhin täyttää tänään  18 VUOTTA!