Joulu juhlista jaloin...

Aika on taas kulunut. Pari viikkoa ennen joulua lapsia alkoi sairastella ja liki viikon oli pois päiväkodista pienin. Piti lopussa jo mummi pyytää jeesaan kun oli pakko työpaikalle päästä. Oli nimittäin näyttökuulustelu ja näyttöviikot menossa. Sain 3 tutkinnonosaa läpi kiitettävin arvosanoin. Haikein, mutta huojentunein mielin jätin hyvästit sille harjoittelupaikalle 22.12. Uusi paikka odottaa 4.1. Vaikuttaa vaan paljon tylsemmältä paikalta. 

Joka tapauksessa joulu meni. Ennen joulua oli 6 päivän putki töitä, enkä muuta ehtinytkään kun kuuden jälkeen olet kotona, niin ei enää juuri muuta kuin piakkoin iltapalaa ja porukkaa nukkumaan. Eihän siinä ehtinyt edes kauppaan. Eikä ruokia laittelemaan. Ehdinkin syödä vain maanantaina ja perjantaina varsinaista ruokaa. Muuten söin patongin ja pullan vain töissä. Pääsi sitten lopulta aatonaattona ihan kauppaan (kauheaan ryysikseen) onneksi mummin avustamana kun saapui sinä päivänä ajoissa. Kuusta etsittiin p....a kelissä mummin kanssa, mutta olivat loppuneet niistä paikoista missä niitä yleensä myydään. Lopulta ostettiin tien poskessa olevalta myyjältä kallis kuusi, että sekin saatiin hoidettua alta. Loppuilta tapeltiin 1veen kanssa kun koristeet lensivät koko illan naurun kanssa vaikka kuinka kiellettiin ja manattiin. Onneksi se vähän rauhoittui ja kai tympääntyi viskomaan niitä aattona.Silti kuusi näyttää edelleen tyhmältä kun koristeet ovat puolivälistä ylöspäin. 

Porukka pelaa pleikkaa aattona.

Irish Coffeet ruuan päälle kaikille.

Kissa maisteli lahjanaruja heti kun lahjat kannettiin kuusen alle.

Kuvassa meidän lapsista 20v, 15v, 12v, 9v ja 1v.

Myös exä vietti aattoa meillä vieden 12 ja 9 veet mennessään illaksi itselleen.

1vee sai tunnelin ja teltan.

KUKKUU!

Sitten kasataan Ikean keittiötä samaiselle tenavalle. Hän auttoi suuresti olemalla jatkuvasti tiellä.

Aamulla keittiö oli käyttövalmis vasta. Se olikin isompi homma eikä sitä saatu illalla valmiiksi ennen yöunia. Aamulla 1v oli ensimmäisenä keittiöllään ja se on  ollut hittituote. 

Tapaninpäivänä pääsin Kalpa-Kärpät kiekkopeliin kun mummi valvoi nuorinta. Jäin sitten myös kaupungille illaksi ja tulin yöllä kotiin. Oli hieno peli vaikkakin vähän liian jännittävä lopuksi. 

Kivaa loppuvuotta kaikille!!!

Itsenäisyyspäivän ruokailu

Halusin tehdä jotain kivaa parempaa ruuaksi, mutta tylsää sitä itselleen vain on ja ei oikein ollut ketään kutsua itsenäisyyspäivän aterialle kun ihmisillä useimmiten varmaan omat menot. Päätin kysäistä tahtooko exä käydä syömässä meillä ja se tuli sitten. Ajattelin, että kun itsekseen sillä ruokailu välttämättä ole niin kummoista ja että näkisi vähän enemmän välillä 1veetä eli nuorinta poikaansa. Ei sitä juuri hirveästi yleensä näe tai sen kanssa ole. 1v oli tyytyväinen ja tehokkaasti isänsä vieressä kökötti. Toi tavaroita ja pelleili. 

Kun hienosti mennään niin alkuruuaksi tein "Toast Skagen" eli katkarapumössöä pannulla paahdetulla leivällä.

 Pääruokana voissa paistettua kuhaa, perunamuusia ja paistettuja kanttarelleja.

 Jälkkärinä mansikka-lime juustokakkua. Se oli hyvää. Mies poistui ähkyyntyneenä kotiinsa sen jälkeen kun katsottiin tylsä itsenäisyyspäivän paraati. (siis minusta tylsä, mies oli innoissaan) Normiasia! Nimim. "kokemusta on"

Ostin uuden puhelimen sunnuntaina tympäännyttyäni lopulta vanhaan surkeaan. Nyt kuvien laatukin näyttäisi olevan jotain aivan toista. Kiva! Hieno kullanvärinen känny.

Loppuun kuva torstain koulupäivästä. Oli baaripäivä ja piti koko viinashylly käydä läpi ja vuorotellen selittää jokainen pullo. Hohhoijaa! Osasta piti maistaa. Toki vain jokainen samasta lasista uitettuaan pillin pään ensin lasissa ja sitten maistaa sitä tippaa joka siihen pilliin tarttui. Kyllä oli pahaa kaikki liköörit, konjakit, viskit, makuviinat summuut.

VIHDOINKIN TOIMII

Kone meni kokonaan lopulta jumiin ja joutui exälleni hoitoon liki viikoksi. Lopulta sain sen takaisin ja toivottavasti se nyt toimii. Tässäpä sitten kuvia tyttäreni 9v synttäreiltä ja muutakin.

Aluksi on meidän "vuoden siivooja" tässä.

Sitten oli koulussa meillä konditoria-oppipäivä. Vapaalla hetkellä sai yrittää tehdä marsipaanista jotain jos halusi. Luokkatoverini yritti muotoilla kirjan ohjeilla minulle kissaa, kun kekkasin, että seuraavaksi päiväksi olen leipomassa kakun tytölleni synttäreille ja hän tykkää kissoista. Lopulta tästä ei tullut mitään vaikka kuinka väännettiin ja naurettiin. Tein sitten itse helpomman kissan valmiista mallista ja luokkakaveri siirtyi tekemään itselleen pääkalloa marsipaanistaan...

Tässä valmiina minun kissani.

Luokan oppituntia. Ei niin minun lajini. Kondiittorileivonta.

Saatiin me silti juustokakut uuniin.

Tässä valmiina tytön kakku kissoineen. Synttäreille tuli 4 tyttöä viidestä kutsutusta. Uuden koulun uudet kaverit. Tyttöni on mutismistaan huolimatta puhunut uudessa koulussa uusille kavereilleen todella normaalin oloisesti ja ollut oikein iloinen.

Pitihän tarjoilija-opiskelijana äidin yrittää vääntää lapsille kattausta.

Juhlat sujuivat mainiosti. Kiljumista ja meteliä lähti aivan tarpeeksi noistakin tyttösistä.

Tällä hetkellä syysloma alkaa vedellä viimeisiään. Itsekkin lomalla kun olen opiskelija. Sitä en oikein vieläkään sisäistä. Loma tuli jo tarpeeseen. Alkoi olla liian vilkasta, ettei ehtinyt tehdä mitään. Viikonloput menee töissä. Siis siinä harjoittelussa. Työnantaja haluaa minut aina viikonloppuihin, kun silloin on niin kiire, että lisäkädet tarvitaan.

Auton akkukin sanoi seis samalla kuin tietokonekkin. Myös auto lähti syyslomalla exälle hoitoon. Osti ja vaihtoi akun siihen ja hommasi talvirenkaat ja laittoi alle. Tänä aamuna olikin tässä 3 astetta pakkasta. YÄK! Alan kulkemaan töissä ja koulussa ensi viikon jälkeen pääasiassa bussilla niin ei tarvitse autoa veivata. Vaatii vaan parina kouluaamuna kuuden jälkeen lähtemisen 1veen kanssa kävelemään päiväkodille, että ehdin seiskan bussiin sieltä. 12v täytyy laittaa vastoin tahtoaan pariksi yöksi sen takia koulullensa oppilaskotiin yöpymään, koska tässä on nähty pari aamua aiemmin, ettei itse taksiin lähtö nykyään onnistu vaan vastustaa taksinkuljettajaakin, eikä kukaan saa sitä kyytiin.

Kota-ryhmä (psykiatrisen koti-ja akuuttityöryhmä), joka hoitaa tällä hetkellä 9veen asioita, on sitä mieltä, että 12v pojalle olisi peräti koko viikko oppilaskodissa omatoimisuuden ja elämän harjoittelua täysin tarpeen ja ovat sitä esittäneet aina, että vastuksesta huolimatta, olisi erittäin tärkeää, että hän olisi siellä harjoittelemassa tulevaisuuttaan varten. Ja koska keväästä asti on keskusteltu ja haettu ammattitaitoista perhekotipaikkaa yhdeksi viikonlopuksi kuussa 9 ja 12 vuotiaille, eikä siitä ole kuulunut mitään, Kota-ryhmä aikoo alkaa painostaa tiukemmin kaupunkia sitä etsimään. Ei voi kestää enää kovin paljon kauempaa. Olivat sitä mieltä, että tarvitaan pikaisesti jo.

Tässäpä näitä kuulumisia. Toivottavasti kone toimii, ettei tarvitse näin pitkää taukoa pitää kirjoittelussa enää.

Rippisunnuntai

Yksi lapsi pääsi taas ripille. 3 konfirmoitu, 3 jäljellä. Ollaan puolessavälissä. Saa nähdä millainen rippikoulu seuraavaa odottaa, koska autismin vuoksi ei voi käydä normaalia versiota. Niitä kuulemma on kyllä erityisillekkin lapsille olemassa jonkinlaisia.

Aamu alkoi siis kirkossa....

Edellisen nuoren juhliin ei päässyt juuri ketään. Tällä erää kaikki isännän siskot pääsivät, yksi niistä kummi. Heillä oli kuitenkin niin kiire, että lähtivät jo ehtoollisen alussa kirkosta ja isä jäi odottamaan tyttären kirkosta. Me keitimme vieraille kahvia ja ehdittiin ne juodakkin, ennen kuin juhlakalu tuli kotiin isänsä kanssa. Alle puolen tunnin ehtivät tyttöä näkemään ja kiire oli pois. Heillä oli kiire Helsingin bussiin, joka lähti 4,5 tunnin kuluttua kahden tunnin automatkan päästä. Ainakin ehtivät. Isä oli sitten jonkin aikaa ja vei kiireiseen tapaansa sitten kaksi lasta itselleen ja seinänaapurit saapuivat samassa oven avauksessa kahveille. Olivat toki kirkossakin. Saatiin sitten höpötellä rauhassa. Tytär sai vielä yhden kaverinsa kylään juhliinsa myöhemmin.

 Seinänaapuri teki meille kakkupohjan gluteenittomana. Saipahan hänkin sitten kakkua. Ostin myös gluteenittomia keksejä. Valmistelut eivät paljoa vaivanneet. Siivottiin ja tein mokkapaloja, joita ripikoululainen tahtoi sekä kahden munan kakkupohjan meidän 1veelle, johon tuli soijapohjaista kermavaahtoa päälle kun on maitoallergia. Mummi oli aiemmin tehnyt pakkaseen kotonaan juustosarvia. Siinäpä kaikki ja se riitti mainiosti.

1v veti niin vauhdilla omaa kakkuaan, ettei selvää kuvaa saanut.

Aiempi rippinuori, jonka juhliin kukaan ei tullut, oli niin suivaantunut, että ajattelin hänen nukkuvan huoneessaan juhlat ohi. Tuli ulos kuitenkin juuri, kun vieraat olivat lähdössä. Hyvä asia! Edellisenä iltana sanoi, että miksi häntä nyt haluttaisiin nähdä, kun ei hänen juhlissaankaan haluttu. Jos olisin ollut teini, en olisi tullut ulos huoneesta, vaikka äiti niin sanoikin toivovansa tapahtuvan. Hienoa, että tuli kuitenkin! Kerroin kummitädilleen tästä ja kummi sanoikin ajatelleensa sitä kirkossa istuessaan. Toivoin, että tulevat kahden vuoden kuluttua pojan ylioppilasjuhliin sitten varmasti.

Ukille oli tärkeää, että näki poikaa ja rutisti tätä pitkään. Ukki olikin mummon kanssa ainoa miehen suvusta, jotka tulivat edellisen nuoren juhliin ja se oli hyvä, että ukki näki pojan. Mummo kuoli toista vuotta sitten. Ukilla ei olisi myöskään ollut kiire minnekkään, mutta ei mahtanut mitään kun oli samalla kyydillä kiireisten kanssa.

Ehdin aiemmin miettiä, kuinka outo tilanne mahtaa olla, kun nyt ollaankin erottu ja miehen suku tulee minun luokseni ja onko tilanne jotenkin erilainen ja varautunut. Ei se ollut. Tilanne oli tismalleen samanlainen kuin oltaisi asuttu yhdessä ja oltu naimisissa. Kukaan ei ollut kiusaantunut tai varonut sanojaan.