Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

maanantai 30. tammikuuta 2017

Kirja vauvan unesta ja muuta

Löytyi kirjastosta hyvä kirja. Suosittelen mikäli ongelmia vauvojen unen kanssa. Meillä on nuo yöt menneet rasittaviksi. Mutta kirjan neuvoja ei ihan silläänsä voi meillä käyttää, koska vauvalla on vatsavaivaa eikä siksi tykkää nukkua. Sen kuulee kuinka vatsassa menee jotain ja kouristelee. Aloin jo epäillä allergiaa vaikkei meillä kellään ole. Välillä on parempia öitä. Aloin laittaa ylös pari pävää sitten mitä se syö ja punottaako naama ja vääntääkö vatsa. Tietenkin heti kun aloin kirjoittaa ylös, naama ei enää punoita eikä vatsaa väännä. 
Idea oli viikonlopuksi tulla ylös nukkumaan kun isommat olivat isällä ja katsoa nukkuuko paremmin yksin. Mutta en jaksanut alkaa ravaamaan ylös alas. Sitä paitsi vauva huusi 1,5h siinä alkuyöstä, ettei ollut virtaa juosta portaissa. Päätin vain siirtää vauvan sängyn kauemmas omastani jos se estäisi kaikkia kahinoitani ja sängyn narinaa käymästä vauvan aivolohkoon. Pari yötä nyt ollut paremmin. 
Vauva muutenkin on kiukkuisempi silloin kun kaksi isompaa ovat isällään. Liekö ikävä tai tylsää kun mitään ei tapahdu. Möllötetään vain olohuoneen lattialla aamusta iltaan. 


Voihan se olla, että vaiva on lähinnä tuossa liikuntainnossa eikä malttaisi millään pysyä unessa. Koko ajan pitäisi seistä. Usein on myös katollaan kun horjahtelee taaksepäin tai pöljä päästää irti. Ei 8kk vielä seiso issesseen. 




Tästä jatketaan kohti äitiysloman loppua. Noin puolitoista viikkoa jäljellä ja sitten ollaan virallisesti työtön. Muttei välttämättä hyödytyön. Katsotaan mitä tapahtuu. Etsin työkokeilupaikkaa itselleni. TE-toimisto sitä suositteli. Ja sitten haetaan johonkin kouluun. Ainakaan yhteisöpedagogiksi ei sitten tarvitse hakea. Toki olisin halunnut, mutta TE-täti sanoi, että siihen ei tueta omaehtoisella opiskelulla, eli ei voi saada kahta vuotta peruspäivärahaa opiskelun ohella vaan joutuisi sillä onnettomalla opintotuella opiskelemaan. Että ei! Lähihoitajaksi kyllä tuetaan. Ehkä haen myös koulunkäynninohjaajaksi. Mitähän minäkin teen vuoden päästä tästä. Ei mitään hajua, mutta mielenkiinnolla odotan. Ainakaan elämä ei ole tällä hetkellä ennalta arvattavaa. 

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Keskiviikon kootut muistelmat (+hammaslääkärin jatko-osa)

Haja-ajatuksia matkan varrelta. 

Lapsi nro:6 kököttämässä Pressossa eväällä odotellessa isosiskon urheiluharkkoja loppumasta. Tämä lapsi tykkää kovasti kahviloissa istumisesta.


Lapsi nro:5  (8v) paistamassa itselleen valvotusti pinaattilettuja iltapalaksi. 


Edellämainitut lapset kauppakeskittymässä ostoksilla viikko takaperin tuhlaamassa 8veen rahoja ja parkkeerattu liukumäkeen.




Lapset nro: 1, 3, 4, 5 ja 6 sunnuntaina olohuoneessa  kun vanhin (19v) on kylässä. Vanhin tuli aamupäivällä vahtimaan vauvaa, että minä pääsin vihdoinkin Fressille tanssitunnille (Sh`bam) ja mummi tuli samaan aamupäivään seuraksi.  


Maanantaina suoritimme jälleen hammaslääkärikäynnin 11veen
kanssa. Edellisen käynnin kulusta voipi lukea täältä. Isiä ei saatu hommaan organisoitua, koska on saanut töitä.
Mummi tällä kertaa huolehti vauvasta. Porkkanana keksin käyttää naamiaispukua, jota poika on toivonut hartaasti jo syksyllä synttäriksi, jouluna jouluksi...mutta olemme sen idean torpanneet, koska se maksoi 70e. Tällä kertaa kehitin idean, että mikäli reissu sujuu hienosti, voimme käydä ostamassa puvun lelukaupasta niin, että poika maksaa 20e (sai joululahjaksi) ja minä sekä isi loput puoliksi. Keskustelimme vakavasti pojan kanssa tällä kertaa, että mitä hammaslääkärissä täytyy tehdä vähintään, että suoritus hyväksyttäisiin. Poika oikein odotti hammaslääkäriä ja oli hirveän huolissaan, että puvut loppuisivat ennen sitä päivää. 
Poika istui aluksi oikein nätisti hammaslääkärin tuolin reunalle. Mutta kun täti päätti jälleen kerran kertoa mitä kaikista  laitteista tapahtuu, poika pomppasi kauas eikä tuoliin enää suostunut palaamaan. Poika oli kotona edellisenä iltana suostunut, että sormet ja peilin saa laittaa hänen suuhunsa, mutta ei laitteita jotka puhaltavat vettä ja ilmaa. (aistiongelma) Niitä hammaslääkärin täti yritti, että käytettäisi, mutta tyydyttiin jättämään ne pois. Lopulta poika valitsi että istuu minun sylissäni tavan tuolissa ja antoi todella hienosti tädin katsoa hampaat ja jopa käyttää pumpulituppoa kuivaamaan hampaan pintaa kun ei sitä ilmaa saatu puhaltaa. Pisteenä iin päälle täti sai käyttää kuituvaloa pienen keskustelun jälkeen tarkastaakseen onko reikiä. Ei ollut ja hampaat olivat siistit. Huh!
Seuraava käynti taas puolen vuoden päähän. Hammaslääkärin kantilta käydään siksi niin usein, että poika tottuisi pikku hiljaa hampaiden tutkimiseen sekä niihin muihinkin laitteisiin, että hampaita voitaisin ihan kunnolla hoitaa myöhemmällä iällä. 
Koska sovittu oli, että suu avataan ja tädin annetaan ne tutkia ainakin peilillä ja sormilla, suoritus hyväksyttiin vaikkei varsinaisessa tuolissa istuttu. Sillä ei ollut merkitystä hampaiden tutkimisen kannalta. Irtopisteitä sai siitä, että kuituvalon sai laittaa suuhun. Jopa odotustilassa istuttaessa poika itse muisti, että hampaat piti pestä ensin kun äiti meinasi unohtaa.
Että parannus edelliseen kertaan huomattava. Hammaslääkäristä ajettiin suoraan lelukauppaan. 
Mitähän ihmettä sitä lahjoo puolen vuoden kuluttua kun pitäisi saada joko vettä tai ilmaa suuhun puhallettua...... hohhoijaa!

Lego Nexo Knights asuste (naamari puuttuu)
 Vauva on erityisen kiinnostunut tekniikasta. Erityisesti televiisiosta sekä pleisteissönistä. (riesaksi asti) 




Tiistaiksi olin varannut kampaajan itselleni ja päätin satsata siihen vähän rahaa. Teetin vaaleita raitoja pään täyteen ja koska olen kasvattamassa lyhyestä tukasta polkkaa, jo yhdeksättä kuukautta, kampaaja esitti, että leikataan takatukka pois niin pituudet lähentyisivät toisiaan. Olo tässä hieman outo ihan uudessa mallissa, mutta eiköhän tuohon taas totu kun saa itse sen pöyhittyä saunan päälle. (tuli parempi) Kuvassa ei myöskään erota niitä vaaleita raitoja. Saunan päälle vasta märkänä ne erottui hyvin. 



Koska mummi tuli sunnuntaina, kävin silloin sekä aamupäivällä että illalla Fressillä tunneilla. Maanantaina piti jättää väliin kun oli niin paljon juoksemista koko päivä. Tiistaina pääsin taas illalla tanssitunnille. Tänään meinasin aamulla kipittää salille, mutta on niin kylmä, että menen huomenna. Mummi lähtee perjantaina, niin että perjantaina vielä iltapäivästä pitää käydä joku treeni tekemässä. (tämä on varmaan joku 40kympinkriisi) Ajattelin, että perjantaina voisi yrittää tuota vauvaa totuttaa lastenfressin hoitoon. Koska vierastaa hirveästi ja huutaa todennäköisesti korkealta ja kovaa, meinasin, että mummi voisi istua aulassa ja ottaa vastaa mikäli vauva palautetaan hoidosta ennenaikojaan. Se olisi sellainen pehmeä lasku. Pakko tuota on joskus alkaa sinne totuttaa, että pääsisi muulloinkin kuin mummin täälläollessa. 

Tässäpä nämä uutiset viikon varrelta ja elämäntyylimuutos-uutiset samassa. (vihjeeksi voidaan kertoa, että olen aina inhonnut liikuntaa ja urheilua. Siis itse. Joskin ollut viime vuosina kateellinen toisille.) Toiveissa on, että vireystaso tästä kohenisi joskus liikunnan johdosta.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Ruokailuongelmia a`la 11v


Pitkästä aikaa.... tässä on ollut vähän taukoa. Ei ole saanut mitään aikaiseksi. Jotenkin ollut kaikki puhti missä lie. Ei ainakaan meilläpäin. Mutta asiaan silti.

Tuossa eräänä päivänä soitti 11veen koululta pojan koululääkäri. Oli jo koulun sairaanhoitajan kanssa puhetta siitä, että kun nyt tiedetysti poika ei tahdo oikein syödä mitään ruokia. Ei edes välttämättä aina lempiruokiaankaan. Ei koulussa eikä kotona. Verikokeessa arvot olivat vielä ok, mutta nyt soitti lääkäri, että laitetaan lähete sairaalaan saamaan ravitsemusneuvontaa ja tapaamaan ravitsemusterapeuttia. No kyllähän minä tietysti tiedän erittäin hyvin ravitsemuksellisesti mitä lapsen pitäisi syödä, mutta sitä odotan mielenkiinnolla, että mitähän ohjeita heillä on autistisen lapsen syömään saamiseksi. En jaksa uskoa, että sellaisia ohjeita löytyy. Poikahan tekee niinkuin itse haluaa. Hälyttävää tässä oli se, että paino on ollut laskussa ja viimeisen kuukauden aikana se nyt oli sitten laskenut jo kilon kuussa. Alipainon puolelle meni. Poika ei myöskään jaksa paljon mitään, mutta ei ymmärrä sitä energianputteeksi vaikka siitä puhutaan jatkuvasti. Hommaa kuvaa hyvin se, että esimerkiksi eräänä päivänä tässä käskin lopettaa pleikan peluun ja tulla syömään. Ihan sellaista ruokaa joka on ennenkin mennyt ok. Muutamia kertoja käskettyäni ja pojan sanottua, että joo tulossa olen, pleikka meni kiinni ja poika vaan otti ja lähti kävelemään portaita alakertaan. Kysyin, että mihinkäs sinä nyt kun syömään olit tulossa. Sekunnin sadasosassa poika sai raivarin, että maha on täynnä, minähän söin jo koulussa (6h sitten) enkä tule!!!!!! 5 minuuttia sitten oli vielä ihan normaalisti tulossa. Tätä tämä on joka päivä. Nälänkin hän voi unohtaa. On kaamea nälkä...pian onkin maha täynnä. Muista ei itse mennä syömään vaikka olisi nälkä. Sain sen lopulta lautasen äärelle kun sanoin, että nytpä on pakko tulla ainakin vähän ottamaan. Se yleensä tarkoittaa ihan pienenpientä maistamista. Joitain ruokia joista ei vain tykkää, ei saada maistamaan ollenkaan, eikä pöytäänkään istumaan. Koulussa taitaa olla sama vaiva. Aiemmin päättivät jo tehdä pojalle sellaista ruokaa erikseen, mitä varmasti ainakin söisi, mutta se ei takaa silti että syö. Nyt olivat päättäneet, että rauhoittavat pojan ruokailun niin, että hän ei ruokaile muun lapsiryhmän kanssa vaan kahdestaan jonkun aikuisen kanssa muualla. Ainakin poika on kertonut, että joku Seppo (en tunne) tuo hänelle aina ruokaa ja hänen pitää ne syödä ja he syövät kahdestaan. Poika sanoo syöneensä kaiken mitä Seppo käskee. (Tuskin kovin paljon tuo, mutta kuitenkin) Tuumasin, että minä taidan fanittaa sitä Seppoa jos kerran syömään noin kivasti saa. Poika sanoi, että oli pakko syödä kaksi ruusukaaliakin. Siihen tuumasin, että tykkään tosi paljon jo Seposta. Seppo voiskin jo muuttaa meille. 
Juu, mutta vähän alakäyrällä tuo 8veekin kulkee ja syöminen koulussa aiheuttaa opettajassa huolta. Ei ole suursyömäri kotonakaan. Tänä viikonloppuna olen panostanut aiheeseen kaiken muun riesan ohella niin, että olen saanut nuo kaksi syömään ihan ruokaa ja mahaa täyteenkin asti sekä katsonut ja patistanut syömään välipalaa (mitä 11v ei yleensä koskaan syö) ja valmistanut esim hedelmäsalaattia ja paistanut sämpylöitä vauvan karjuessa tahtia. Olen myös saanut ruokakaupassa vihiä 8veen kanssa ostoksilla ollessa, että marjakeitoista mustikkasoppa ainakin kelpaisi, joten sitä kärryyn....

"Uutinen" nro 2. Vauva on taas kuumeessa. nyt pelkkä kuume, ei räkää onneksi, mutta riesa mikä riesa. Kolmatta päivää mennään sylittelyllä. Kaikki hommat seisoo. Pakko silti on yrittää ruokaa tehdä kun penskat vaan laihtuu ja kaupassa käydä vaikka vauvan päässä vois paistaa kananmunan. Toki nyt vihdoin tässä iltaa kohden käsipelillä arvioiden voisi olla niin, että lämpötila laskee. Toivon ettei enää nousisi. 


Sumea hämärässä otettu kuva potilaasta.
Pyritään parantamaan päivitystahtia päivien  normalisoiduttua. Ja en... en ole ehtinyt fressille sen koommin kun mummi lähti. Laistin vanhempi-lapsi jumpastakin torstai-aamuna kun väsytti vietävästi tuo vauva kun öisin ärtyili. (tauti tulossa oli kai) Myö mentiin sitten perhekerhoon jumpan sijaan. Eikä vanhin tytärkään ole ehtinyt vahdiksi, että äiti pääsisi hillumaan salille. Vaikka sen piti. Menen viimeistään kun mummi taas tulee.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Vauva sormiruokailee


 Vauvan sormiruokailu on trendikästä. Siitä tuleva siivo mielestäni ei. Omenapalan antaminen tuotti aika lailla murusia, joita suusta kurkotettiin yli syöttötuolin reunan ja sylkäistiin lattialle. Seuraavana banaanin palan antaminen oli ihana ensin liiskata kädessä mössöksi ja sitten hieroa pöytään ja ehkä vähän ikeniin. 




Kaikkein tehokkain sotku syntyy keitetyistä parsakaalin kukinnoista. Siitä saa pöydän sekä lattian ihanan vihreänkirjavaksi. Käytetään samalla tavalla kuin banaania. Sotkun maksimoimiseksi evästä kannattaa antaa paljon kerralla eteen. Toki pienelläkin erällä päästään alkuun. 
Maissinaksuilla voi kuorruttaa myös vaatetuksen. Varsinkin hihat ja housut, jos sellaiset jalassa. Housunlahkeista on mukava yrittää irroittaa kuivuneita tai tahmeita naksunpalasia. Oikeastaan siistinä pysyy vain ruokalapun peittämä kohta, eli rinnus ja maha. Sietää miettiä, kannattaako koko lappua laittaa jos vaatekerta joutuu pyykkiin anyway. 
Tässä meillä menee hihat. (parsakaaliin)


Kovin usein ei jaksa moista touhua. Jotain pientä käteen useimmiten annetaan, koska vauva tahtoo jotain itse suuhunsa tunkea. Oikeaoppista sormiruokailua, jossa vauva syö itse kaiken mitä annetaan, ei tässä talossa tapahdu. Ideana kiva! 

Uuden vuoden aloitus

Kuluva vuosi aloitettiin laiskasti jättämällä ruoka tekemättä ja sen tekosyyn varjolla, että on uusivuosi, mentiin kolmen kanssa kauppakeskittymän viereiselle huoltamolle juhlavasti ruokailemaan. 16 veelle tilattiin kotiin tylsän arkisesti jälleen pizzaa. 14v nakattiin kuluttamaan kaverin perheen ruokavaroja. 
Tässä odotellaan pöytiin tarjoilua ja hörpitään alkudrinkkiä hienostuneesti.


Vauvasta kaikki on jälleen ihan hillitöntä...ei merkkiäkään hienostelusta ja lusikat lentelivät pitkin huoltamon lattioita. 


Ruokailun jälkeen piti mennä kotiin, mutta koska mukana oli varalta otettu 8veen saamat joululahjarahat, niin tehtiin mutka kauppakeskittymän lelukauppaan. Tuskaisena myös tajusin, etten ottanut vauvalle kulkupeliä mukaan ja tunnelma latistui siitä minulta melkoisesti. Kokeilin kauppakeskittymän rattaita, joissa vauva hetken aikaa istuskeli (nojaili) ja välillä sitä hikipäässä kantelin. Lelun valikoiminen kestää ikuisuuden ja isoveljen valitus siitä, ettei hällä ole rahaa millä mällätä. Kaiken tämän keskellä mielessäni risteili lähinnä rumia sanoja.



Vauva arvioi leluja asiantuntevasti. 


Lopulta päästiin ulos. Tyttö sai puolet rahoistaan törsättyä ja poika lohduksi naamarin. 


Näin on hyvä aloittaa uusi vuosi. Iloista vuotta kaikille! Olkoon se parempi kuin entinen. Ellei ole, odotellaan seuraavaa.