Vauvan sormiruokailu on trendikästä. Siitä tuleva siivo mielestäni ei. Omenapalan antaminen tuotti aika lailla murusia, joita suusta kurkotettiin yli syöttötuolin reunan ja sylkäistiin lattialle. Seuraavana banaanin palan antaminen oli ihana ensin liiskata kädessä mössöksi ja sitten hieroa pöytään ja ehkä vähän ikeniin.
Kaikkein tehokkain sotku syntyy keitetyistä parsakaalin kukinnoista. Siitä saa pöydän sekä lattian ihanan vihreänkirjavaksi. Käytetään samalla tavalla kuin banaania. Sotkun maksimoimiseksi evästä kannattaa antaa paljon kerralla eteen. Toki pienelläkin erällä päästään alkuun.
Maissinaksuilla voi kuorruttaa myös vaatetuksen. Varsinkin hihat ja housut, jos sellaiset jalassa. Housunlahkeista on mukava yrittää irroittaa kuivuneita tai tahmeita naksunpalasia. Oikeastaan siistinä pysyy vain ruokalapun peittämä kohta, eli rinnus ja maha. Sietää miettiä, kannattaako koko lappua laittaa jos vaatekerta joutuu pyykkiin anyway.
Tässä meillä menee hihat. (parsakaaliin)
Kovin usein ei jaksa moista touhua. Jotain pientä käteen useimmiten annetaan, koska vauva tahtoo jotain itse suuhunsa tunkea. Oikeaoppista sormiruokailua, jossa vauva syö itse kaiken mitä annetaan, ei tässä talossa tapahdu. Ideana kiva!
Miten olisi jos vauva ruokailisi pelkissä vaipoissa? Ei tulisi ainakaan vaatepyykkiä niin paljon. Muistan tuon ajan hyvin selvästi vaikka varsinaisesti noin pientä ei ole aikoihin ollut muuta kuin vierailevana tähtenä. Ja käteen ei todellakaan annettu kaikkea mahdollista vaan vähemmän sotkuista syötävää. Laiskana siivoojana en ole koskaan varsinaisesta sormiruokailusta innostunut.
VastaaPoistaEn minäkään tätä aio jokapäiväisesti harrastaa. Silloin tällöin vain. Silloin kun olen sotkua sietävällä tuulella. En todellakaan aina ole... =)
VastaaPoista