Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

tiistai 27. syyskuuta 2016

11veen kouluyöpymisestä

Tässä kun on noussut kysymys, että miksi poikani 11v viettää yönsä aina keskiviikkoisin koulullaan, niin vastaan tässä näin. Hän on siis saanut vammaispalveluna perheen (meidän) helpottamiseksi yhden yön viikossa yöpymistä koululla. Muu vaihtoehto olisi ollut esim viikko kuukaudessa, joka oli mielestäni huono vaihtoehto. Ikävä kasvaa pojalla ja sitten saattaisi vielä ollu viikonloppu isällään poissa kotoa täältä niin olisi ihan liikaa. Yksi yö viikossa on tosi hyvä asia. Alun vastustelun jälkeen se sujuu hyvin ja tykkää olla siellä. Yöpyy oppilaskodissa joka on erityiskoulullaan. Siellä yöpyy kauempaa olevia oppilaita aina viikolla ja menevät viikonlopuiksi kotiinsa. Pojalla on aina avustaja kanssaan, joko oma henkilökohtainen tai jos hän ei satu iltavuoroon, niin sitten joku muu. Yöaikaan on yksi yövalvoja. Tekevät kaikkea kivaa sekä arkipäiväistä siellä vapaa-ajallaan. Käyvät uimassa (allas koululla), ulkoilevat, pelailevat (jopa x-boxilla), käyvät kaupassa ym. Tarkoitus on samalla opettaa arkisia asioita. Pyörällä ajoakin oli suunnitelma siellä harjoitella. Avustaja esitti. 
Toinen vaihtoehto tai lisä oli, että tukiperheeseen voisi myös saada esim viikonloppu kuukaudessa. Sitä en voinut suositella tämän sijaan enkä ainakaan lisäksi, koska tulisi jo liian paljon erilaisia paikkoja ja ihmisiä yhdelle autistiselle pojalle sietää. Kun on vielä sitten joitain viikonloppuja isälläkin. 
Hyvää on, että yöksi koululle ei tarvitse ottaa lakanoita, pyyhkeitä eikä muutakaan kuin hammasharjan, tahnan ja unikaverin sekä uimahousut. Nekin löytyisivät kyllä koululta tarvittaessa. Eli joka viikko ei tarvitse pakata matkalaukullista tavaraa mukaan. Ja kuulemma aina samassa huoneessa yöpyy, ettei sekään muutu. Lääkkeet kulkivat ennen mukana, mutta nyt ne jätettiin koululle lukittuun kaappiin, josta ne jaetaan pojalle aina kun siellä on.





sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ruokaviikko ja sen loppuhuipennus

Masentavasta viikosta sen ruokiin....

Maanantaina oli tarjolla lohisoppaa. Minusta namia. Minä ja 7v syötiin. 11v suostui lopulta maistamaan pienen perunan sekä kalapalan, jotka laitoin hänen lautaselleen pienen suostuttelun jälkeen. Ensin oli tiukasti vastaan sitä, että sitä edes laitetaan lautaselle. 14v kävi syömässä pelkkiä perunoita ja 16v nyt ei koske moiseen "kouluruokaan". (hänen sanojensa mukaan) nyt en edes muista mitä hän söi tuona päivänä. Minä söin tuota keittoa lounaillani vielä seuraavat kaksi päivää kunnes se loppui.


Tiistaina oli riistakäristystä ja muusia. Sitä syö kumma kyllä kaikki. Niitä harvoja ellei peräti ainoita ruokia joita KAIKKI syö. 

Keskiviikkona oli ranskalaisia ja lihapullia. Niitä ei söisi 11v, mutta olinkin taktikoinut niin, että sitä ruokaa on silloin kun hän jää koululleen yöksi eli keskiviikkoisin. (ei pidä käsittää niin, että sitä joka keskiviikko olisi)  Minä en niin rakasta kotiranskalaisia ja einespullia, että söin eiliseltä jäänyttä käristystä ja muusia niin ei mennyt hukkaan.

Torstaina oli palapaistia, josta nyt ei suuremmin tykännyt kukaan muu kuin äiti. 7v söi vähän. 16v ei  tietenkään mitään "kouluruokaa" taas syö, joten tiesin jo suurta murrosikä-raivaria välttääkseni laittaa sille kanankoipia uuniin ja riisiä kattilaan kiehumaan. 


 11veen annos ja siitä ei juuri mitään kulunut.



 Sitten oli pizzaperjantai. Noutopizzerian setä toi ne autolla ovelle. Olipas rankka ruuanlaitto-operaatio. Toimitus kesti kylläkin yli tunnin. Niitä syö kaikki meillä kaikki. Kun otetaan huomioon, että 19v on muuttanut pois. Hän ei ole koskaan tykännyt pizzasta. Kotona tehty pizza ei kelpaa kuin teineille jotenkin. Kalliiksi kyllä tämä käy, ettei ihan joka perjantaista huvia ole. Ajattelin, että kerran kuussa olisi ehkä mahdollista luksusta.


Lauantaina  tein jauhelihapihvejä. Uuniporkkanat ja punajuuret tässä ovat vain minun lautaselleni. Olisin halunnut muusia, mutta 16v kieltäytyi muusista niin laitoin suosiolla keitettyjä pottuja, mutta sitten kävi niin, ettei 16v syönyt kuitenkaan yhtään mitään tästä ruuasta, koska sitä "ei tehnyt mieli". Söi pizzansa jämät. Sen jälkeeen oli kiukkuinen  kun ei ole meillä ikinä mitään ruokaa.... 


Sunnuntaina oli lasagnea pitkästä aikaa. En muistanut kuvata. Sitä erittäin harvoin teen, koska sitä syö vain minä ja 14v. Nuoremmat inhoavat lasagnea. (maistoivat kun käskin) ja 16v nyt ei ole koskaan sitä suostunut syömään. Paistoin pannulla kanasuikaleet niin kokosi itselleen tortilloja. 19v tykkää kovasti lasagnesta ja tuli saliltaan syömään ja jäi kahville ja herkuille kun pidin pieniä omia synttäreitäni vaikka oikea päivä on vasta tiistaina. Olin kutsunut vauvan kummit perheensä kanssa kylään. Vauvasta moinen hulina oli rasittavaa ja kaiken kukkuraksi väsyttikin niin vietävästi. 
Nyt sen myöskin huomaa, että hulina on paljon suurempi kun on pieni asunto kuin jos olisi se entinen iso asunto. Sinne kun kaikki lähes hävisivät. (Mutta silti en sitä kaipaa.) Kyllä minulle hulinakin kelpaa. Eihän sitä kuitenkaan koko ajan ole.

Lasagnen tekoa vaiheessa

Vauvalle ruokaa (palsternakka-porkkana) loput pakastetaan paloina.
 Vieraille valmistui muffineja ja kääretorttua kakuksi.


Vauva vaiheessa....



synttärikahveella
Vauvan ruokaviikko
 Vauva on maistellut nyt ainakin pari viikkoa kasviksia. Ei voida edelleenkään sanoa suuresta menekistä. Kerran söi liki kaikki bataatit ja kerran liki kaikki kukkakaali-perunat. Mutta ei nekään "kaikki" olleet hirveän suuria annoksia. Kun nyt edes pari teelusikkaa saisi alas kerrallaan niin hyvä. Vauva on syönyt jo tähän mennessä porkkanaa,  bataattia, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, palsternakkaa sekä perunaa joidenkin muiden seassa.

Ehkä ensi viikolla piristävämmät jutut. Aina ei mene niinkuin eräässä ruotsalaisessa kylässä.
(Anteeksi aiempi vuodatukseni. Minua vähän masensi. )

torstai 22. syyskuuta 2016

Pientä narinaa

VAROITUS: saattaa sisältää narinaa, joka voi aiheuttaa ahdistusta herkimmissä lukijoissa



Kävin tänään srk:n perhekerhossa missä on käyty aina omien lasten kanssa aikoinaan sekä hoitolasten kanssa viime vuosina. Nyt tietenkin muuton myötä jouduin eri alueen perhekerhoon, jossa en tunne ketään. Voihan tuska! Inhoan vieraita paikkoja ja olin jo jäädä kotiin, mutta patistin itseni ihmisten ilmoille. Patistusta se vaatinee jatkossakin. Päällisin puolin tunsin itseni oudoksi, ulkopuoliseksi, erilaiseksi sekä vanhahkoksi. Vauvakaan ei tuntenut oloaan kotoisaksi, vaan oli jatkuvasti huolissaan, eikä viihtynyt lattialla eikä oikein sylissäkään. Vaikka oli luultavasti nälkäinenkin, ei tissi oikein maistunut vaikka yritti niin huudoksi meni. Ei saanut koko kerhoaikana syötyä ollenkaan. Lopussa lähdettiin syömättä  kotiinpäin. Nukahti heti vaunuihin.
Naapurin eläkkeellä oleva täti minua pyyteli koiralenkkikaveriksi vaunujen kanssa joskus ja lupasin tulla sopivan ajan löytyessä. Veikkaan, että tädin kanssa olisi antoisampaa lenkkeillä kuin käydä perhekerhossa, jossa oikein kukaan ei puhu kuin omille lapsilleen. Minä vain en saa lapseni kanssa vielä kovin henkevää juttua iskettyä vielä, eikä sen perässäkään juostessa aika kulu kun ei vielä karkaile.
Kotimatkalla piipahdin K-marketissa koska muikkuja oli tarjouksessa, mutta nekin osoittautuivat hirveän pieniksi ja jätin ostamatta.

Jottei menisi vallan marinaksi, täytyy todeta, että alkuviikosta piipahdin Ikeassa vauvan kanssa ostamassa itselleni patjaa, mutta ainahan sitä mukaan tarraa jotain tavaraa kun olen sen verran tahmea, että kaikki vaan tarttuu...... Mutta positiivista on, että se patjakin tarttui mukaan eikä unohtunut kaiken muun tuoksinnassa. Niinkin olisi voinut käydä.


Mutta Prinssi Uljaskin viihtyi kun sai helistinkissoja leluosastolta.


Ja olihan tuo sääkin mukavan seesteinen kävellessä. Ehkä menen joskus toistekin kerhoon. Jos tuo yksi tuosta vielä kasvaa ja alkaa tottua ja viihtyä ja ihmisetkin tutustuvat toisiinsa. Outoa sinänsä, että luulin tuossa kerhossa olevan hirveästi porukkaa kun on lähellä kaupunkia ja hirveästi asutusta lähellä, mutta vähemmän siellä oli kuin maaseudun kerholla missä ennen käyty. Päättelin, ettei maaseudulla ole muuta elämää ja sitä on etsittävä kerhosta edes vähän. Täällä ihmisillä lienee parempaakin tekemistä. 


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Pitääkö olla huolissaan

-Onko vaarallista, jos lapset isällään syövät viikonlopun pelkkää makkaraa?

-Aiheutuuko kohtuutonta haittaa, mikäli isä ei osaa huomauttaa lapsilleen saunan jälkeen, että voisi vaihtaa edes puhtaat alusvaatteet, eivätkä lapsetkaan sellaista itse muista?

-Kuinka käy vauvan varhaiselle kehitykselle, jos se jätetään hoitoon nelikuisena tunniksi ja vartiksi isosiskolleen 19v ja puolet ajasta menee itkuksi (vauvan)?

-Jos isoveli 16v kantaa huolta, ettei isosisko 19v laita pikkuveljelle tarpeeksi päälle vaunu-unille? (kun se huutaa, on veli sitä mieltä, että se huutaa, koska sillä on kylmä. Kun se nukahtaa, on veli sitä mieltä, että nyt se on hiljaa, koska se vaipui horrokseen, koska se jäätyi)

-Kun perhe kasvaa, mutta kattiloiden koot vaan pienenee?

Lapseni 7v kysyi tänään minulta muunmuassa, että pitääkö vauvan aina olla huolissaan...ja että pitääkö äidin olla huolissaan vauvasta. No.....  niinpä niin!

Tässä pientä pohdittavaa yöksi. Nyt ei enää aivot luista. Väsyttää!

maanantai 19. syyskuuta 2016

14v synttäri ja harrastusreissu

Eilinen tosiaan oli 14v synttäripäivä. Koska sankari toivoi kääretorttukakkua niin tässä se oli. Ja meni!


Pienet lisätarjoilut. Paljon ei tarvittu, koska perheen ulkopuolisia ei kyläillyt. (isiä ja vanhinta tytärtä ei lasketa tässä tapauksessa perheen ulkopuolisiksi, vaikka tulivatkin ulkopuolelta) Kaunista tarjoilua ei myöskään saatu pöytään, koska kun isäntä tuli ovesta, marssi se nostamaan olkkarin lattialle asentamani tulostimen keittiön ruokapöydälle ja läppärit sen viereen ja alkoi opastaa vanhinta verokortin täytössä ja tulostamisessa. Siihen ei sitten omaa kahvikuppiaankaan meinannut saada enää mahtumaan. Tarjoilut jätin keittiön tasolle noudettaviksi sieltä. 


Prinssi uljas on päättänyt, että härpäkkeellä leikitään näin. Poljetaan jalalla siipiratasta tai potkitaan roikkuvia härpäkkeitä ja halitaan sekä imeskellään härpäkkeen jalkaa. 


Mutta meillähän oli tänään ohjelmassa harkkakuljetusta, joten laadin ostoslistan aikeena toteuttaa kauppareissu Prismaan samalla reissulla. Vältytään odottelemasta ympäriinsä ja hermostuttamasta Prinssi uljasta.


 Loppu 20 minuuttia kökötettiin tuttuun tapaan autossa ratin takana. Siinä herrasväki kummallisesti viihtyy. Ratin takana. Vaikkei muuten sylissä istuessa viihdykkään.



Ja sitä perusajankulua radion kuuntelun lomassa...




Tulevaa jutunaihetta jo mietinnässä ja osa toteutuksessa.... Mitä näistä kaikista ostoslistan tarvikkeista valmistuu ja kuka niitäkin oikeastaan syö. Sitä odotellessa. Kerään materiaalia hurjaa vauhtia. Tai ainakin päivällisvauhtia.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Köökkielämää.... etsitään elämää!


Viikko sitten lauantaina saatiin pleikan pelaajat ohjelmoitua uudestaan kun pleikka laitettiin kiinni. Äitipä päätti, että illan lopettamisaikaa täytyy varhentaa hilaten hiljalleen seitsemästä aiemmaksi. Lauantai-iltana saatiin se turkasen vehje kiinni peräti kuudelta jo. Käskin kaivaa Kysin psykiatriselta tuliaisiksi tulleen pussin esiin. Siellä oli vaikka jos sun mitä.


 Pelikortteja, joku peli, paperia, kyniä, duudson-setti, 5 rullaa salama-teippiä..... Peli vei voiton. (kyllä sitä teippiäkin myöhemmin toisena päivänä kuluttivat...) Peli oli ihmeellinen. Vaikkeivat sillä varsinaisesti pelanneet, niin keksivät sillä muuta leikkiä. Nappulat olivat magneettisia. 
Pleikka unohtui kertakaikkiaan.


 Seuraavana iltana sain vehkeen kiinni jo viideltä ja yllätin itsenikin niin että säikähdin. Se oli siis viikonloppu se.
Sitten meidän keittiöelämäämme...

Lauantai-illaksi olin kutsunut vanhimman tyttäreni saunaan. Sillä oli olevinaan ensin kiire kotiin heti kun käy vaan saunassa. (syy: älyvehkeestä loppuu akku....ihan kohta) No, koska loppua ei näkynyt heti, se jäi joukon jatkeeksi varsinkin kun tein vielä pannarin. Minäkin sain rauhassa saunottua ja pestyä nuorimmat kun 19v viihdytti ja kanteli vauvaa. Sen se nykyään hallitsee hienosti. Iltapalalla keittiö oli täynnä älämölöä kun vauva sitterissä kiljui niin että korvat soi. Se keksi, että sillä lailla saa kaikki nauramaan ja kiinnittämään huomionsa vain häneen. Ongelma tuli kun se piti saada hiljenemään. Se olisi jatkanut iäti. Sylissä älysi hiljentää ääntään.



Aamupalalla...viikko alkaa


Ja iltapalaan se päättyy. Sekä läksyjen vääntöön.
 Mummeli lopulta tuli. Maanantaina muistaakseni. Tiistai-aamuna 13v sai ilmeisesti jonkun 15 minuutin viiruksen ja jäi kotiin. Sillä sattui päähän, kurkkuun ja nokka oli tukossa. Kysyin parin tunnin päästä vieläkö on vikaa päässä. Ei ollut. Pikaparantuminen..
Minä sain keskiviikkona sitten jotakuinkin 24 tunnin viiruksen. Siihen mahtui useampi varttiviirus. Koko keskiviikon särki enenevissä määrin sinne sun tänne. Homma alkoi jaloista. Illalla 13veen harkkakuljetuksessa oli jo huono olo ja huumori hukassa. Varsinkin kun 7v takapenkillä (ja muuallakin) ehti toista tuntia jankuttaa ja kiukutella, että tahtoo yhtäkkiä limsaa. Kotiinpäästyä alkoi palella kauheasti kun kaaduin sohvaan. Siitä sitten kuume humahti parissa tunnissa ylös. Onneksi oli se mummi, että hoiti vauvan ja muut sänkyynsä. Minä en päässyt ylös. Ennen nukkumaanmenoa nousu pysähtyi kun lakkasi palelemasta. Yöllä sitten laski pois. Vauvakin vähän ihmeissään tissillä oli kun se oli vähän ehkä kuuma. Poltti suuta varmaan. Liekö maitokin kiehuvaa. Vauvalla oli ehkä hieman hiki lämpöpatterin vieressä kököttää puoli yötä. Aamulla koski vain päähän ja otin pillerin. Päätin kuitenkin iltapäivällä mennä sovittuun HOJKS palaveriin 11veen koululle. Se kestikin puolen tunnin sijaan puolitoista tuntia. Hikeä meinasi välillä pukata, mutta selvisin ihan ok. Illalla värjäsin tukan ja kävin suihkussa. Elämä palasi ennalleen. Mummi jäi vielä perjantaihin, että varmasti tokenen.

Käskin mummin leipoa pullaa torstaina kun aamupäivän lepäilin sohvalla tautia pois.


Mummin sylissä pullakahvilla.
 Mummi lähti ja niin lähtivät 7 ja 11veekin. Isä ottikin ne kuitenkin vaikka piti olla kiireistä. Tuli rauha taloon. Iltapalalla vauvan kanssa olohuoneen lattialla. Keittiöelämä siirtyi olkkariin. Toki telkkarista tulee parhaillaan se oikea elämä. KEITTIÖELÄMÄ!!  ;)



Aamupalakin siirtyi tänään sohvalle.
 Tein sitten itselleni vain kukkakaaligratiinia tänään ja paistoin lohta pannulla kun niin vähän sakkia. Muille oli lasagnettea. Toki 13v kieltäytyi sitä syömästä ja söi pelkkää salaattia. Vain 16v söi. Koska  sitä evästä jäi niin paljon eikä minuun mahtunut niin käskin vanhimman tyttäreni tulla syömään. Tuli viivana. Lykkäsin jämät vuoasta sen matkaan vielä.


 Pakko kuvata kun ostin ITSELLENI housut. Ja tällä kertaa hinnaltaan kalliimmat jopa kuin meidän 16 veen vermeet aina. Noh, onpahan itseen jotain laitettu. (verkkarit)


Sunnuntaina tässä 13veestä tulee 14vee. Onnea ja menestystä! Juhlia ei kuitenkaan enää tahtonut. Erikoista. Yleensä jotain edes tahtoo. Tehdään vaikka kääretorttua. Isäkin tuo ne kaksi kahelia kotiin ja vanhin tulee taas. 
Pääsin kutsumaan vauvelin kummituksen kylään seuraavaksi sunnuntaiksi tekosyyllä: omat synttärit. Toki ne on vasta sitten seur. viikolla, mutta kahvia kiehuu sunnuntaina. 
Näkymiin....

perjantai 9. syyskuuta 2016

Viikon kootut

Viikon sisään:
on syöty mokkapalaa..tehnyt 13v (ei kuvassa)


 On tehty ruokaostoksia....mutta vain paria päivää kerrallaan sitä nykyään... kaupat liian lähellä ilmeisesti. Ei saa aikaiseksi isoa satsia. Eikä vauvan lisäksi ole ilo kantaakkaan kovin suurta taakkaa. Myöhemmin huomasin leipien ja kurkun jääneen toiselle pöydälle pois kuvasta. (kyllä, meillä syödään siis leipääkin)


 On aloitettu 13veen harkkarupeamat kaksi kertaa viikossa. (yleisurheilukoulu) Maanantaina näin nättiä keliä pukkasi kun minä pukkasin pari tuntia vauvaa ympäriinsä lenkillä. Sitä on vaikea miellyttää jos täytyy kaksi tuntia saada kulumaan. (no käytiin hetki kuppilassa istumassa. mikä ei TIETENKÄÄN kannattanut, koska hänen korkeutensa tietenkin heräsi siihen)


On syöty sitä lounasta.. (jauheliha-pastakeittoa)

On yritetty soseita...koska öisin on ennen herännyt 1-2 kertaa korkeintaan ja nykyään menee ihan pipariksi kaikki. Sitä natistaan kuusikin kertaa. Tässä menee parsakaali-kesäkurpitsa. Ei oikein ollut "ihanaa". Eikä noita mitään mene edes puolta teelusikkaa alas oikeastaan. Ei voida mahantäytteeksi sanoa vielä pitkää aikaan. 



...minä olisin vaan sitä tissiä.....you know...

On shoppailtu lahjoja ja kääritty. Vanhin täytti tänään 19v! Ostin siis levymopin, harja-rikkasetin, sähkövatkaimen ja valkosuklaalevyn. 

Paketointia


Istuttu jälleen autossa odottelemassa siskoa harkoista. Ja otettu selfieitä muun duunin puutteessa. (oli sateista eikä vaunulenkkiä voinut suorittaa.)


On lähetetty anomus yhteishaussa sairaanhoito-oppilaitokseen...siis ammattikorkeakouluun. Jäämme odottamaan läpäisenkö esivalintakokeen ja mikäli kyllä, niin sitten odotamme läpäisenkö varsinaisen valintakokeen....  PLAN B: ellei onnaa, keväällä haen sosionomin sekä yhteisöpedagogin koulutuksiin ammattikorkeaan.... siihen mennessä on johonkin pakko ovi aueta, koska ei ole PLAN Ceetä. Ja minä vanhenen vauhdilla. (todennäköisesti nopeammin kuin muut.)


Taas on mätetty lounasta... (kalapihvejä) Ei muuten ole tällä viikolla kahta lounasta enempää ehditty mättääkkään. On ollut liian paljon menoja.  :(


Vauva ei edelleenkään ymmärrä miten härpäkettä käytetään. Tai sitten sitä ei voisi vähempää kiinnostaakkaan...


 Tänään huipentuma oli, että sain pleikanpelaajat ulos talosta reilun kilsan päähän (autolla puoleksi tunniksi) isosiskon luokse synttärikahveelle. Sisko oli vääntänyt kakun. 


Illaksi tämän jälkeen vein vielä 13veen isin luokse viikonlopuksi vahtimaan kissaa itsekseen kun isi lähti reissuun johonnii. Huomenna EHKÄ tulee mummi taas jeesaamaan. Iloista viikonloppua!!
=)


perjantai 2. syyskuuta 2016

Yleiskuulumisia...

11v aloitti keskiviikkona yöpymisensä kerran viikossa koulullaan. Minä päätin, että se on hyvä päivä keksiä joku "JUTTU" joka on 7veen ja minun (sekä vauvan) hommaa keskiviikkoisin ilman isoveljeä. Siispä käveltiin kirjastoon illalla. Kuudelta lähdettiin kun vauva väsähti pienille iltaunilleen. Tyttö valkkasi muutaman kirjan kun kovasti tykkää kirjastosta ja sitten vieressä käytiin Salessa ostamassa jäätelöt. Samaisen Salen viereen muutti muuten vanhin sisko myös keskiviikkona. Ajattelin siinä kävellessä, että tätähän me voidaan tehdä joka keskiviikko vaikka. Ja samalla tulee hyvin tutuksi uusi koulumatka joka häämöttää vuoden päässä. Tytön koulu nimittäin rakentuu samaisen kirjaston ja Salen viereen ensi syksyksi. Siis PITÄISI olla valmis. Syksyllä siirtyisi sitten siihen omaan kouluunsa ja pitäisi kävellä itse. Helppo matka onneksi. Eiköhän se jo vuoden päästä onnistu. Ja joku keskiviikko voidaan käydä vaikka isosiskonkin luona kylässä samalla. MONTA kärpästä yhdellä iskulla.


Vauvalle ei ole vielä oikein kirkastunut, kuinka tätä lelua kuuluisi käyttää. 


 Tv:ssä alkoi uusi sarja "keittiöelämää", joka vetoaa minun tirkistelyhaluuni toisten ihmisten kotielämään ja etenkin keittiöön. Siihen samaiseen tirkistelynhaluun varmaan osittain minunkin blogini saattaa vedota. ;)  Niinpä tässä on kuvia meidän keittiöelämästämme. Perjantain aamupala 11 ja 7 veelle. Kovin on tylsännäköistä tv:n keittiöelämiin verrattuna. Meidän täytyy "hankkia elämä", keittiöelämä!







Päivällisen jälkeen piti viedä 13v isosiskolleen siksi aikaa kun minä juoksen Ikeassa ja halpahallissa nopsaan. Meidän vanhin vain sattui kysymään milloin minä olisin menossa Ikeaan kun hällä ois hirveästi ostettavaa ja mite hää ne kantaa. Lähdettiin siis koko poppoo sitten Ikeaan. Vauva kyllästyi hetken jälkeen kopassa kököttämiseen niin isosisko tahtoi sitä kantaa. Kysyi oikein, että "saanko" kantaa. No totta helkkarissa. Minä en jaksaisi sitä kantaakaan kovin pitkään. Se jo painaa... Sisko sitten kanniskeli veljeään lähes koko Ikean (sinne hurahtikin aikaa yllättäen) ja vielä sitten Halpahallinkin (kuvassa). Ei ole turhaan punttisalilla treenannut. Minusta tuntui vanhalta, kun ihmiset varmaan olettivat että vauvan äiti on isosisko ja minä olen mummi. Vaan mistä minä sen tiedän.

 Mummoista puheenollen... kun käy ruokakaupassa, niin vähintään 1 mummo per ruokakauppa majoittuu vauvaa tuijottamaan. Vauva on mummomagneetti!

Tämän kuvan on ottanut paparazzi

 Isosisko tässä joutuu huomenna tulemaan harjoittelemaan pikkuveljellä vaipanvaihtoa kun oli tänään työhaastattelussa Fressillä ja pääsisi "lastenfressille" hommiin ja johonkin muuhunkin hommaan. Kun kuulivat veljestä niin totesivat, että sehän on hyvä niin vaipanvaihtokin sitten sujuu...... No, nyssitä on sitten tultava työharjoitteluun kotiin. Vieläkun vääntäisi joulusinapit.... ;)