VAROITUS: saattaa sisältää narinaa, joka voi aiheuttaa ahdistusta herkimmissä lukijoissa
Kävin tänään srk:n perhekerhossa missä on käyty aina omien lasten kanssa aikoinaan sekä hoitolasten kanssa viime vuosina. Nyt tietenkin muuton myötä jouduin eri alueen perhekerhoon, jossa en tunne ketään. Voihan tuska! Inhoan vieraita paikkoja ja olin jo jäädä kotiin, mutta patistin itseni ihmisten ilmoille. Patistusta se vaatinee jatkossakin. Päällisin puolin tunsin itseni oudoksi, ulkopuoliseksi, erilaiseksi sekä vanhahkoksi. Vauvakaan ei tuntenut oloaan kotoisaksi, vaan oli jatkuvasti huolissaan, eikä viihtynyt lattialla eikä oikein sylissäkään. Vaikka oli luultavasti nälkäinenkin, ei tissi oikein maistunut vaikka yritti niin huudoksi meni. Ei saanut koko kerhoaikana syötyä ollenkaan. Lopussa lähdettiin syömättä kotiinpäin. Nukahti heti vaunuihin.
Naapurin eläkkeellä oleva täti minua pyyteli koiralenkkikaveriksi vaunujen kanssa joskus ja lupasin tulla sopivan ajan löytyessä. Veikkaan, että tädin kanssa olisi antoisampaa lenkkeillä kuin käydä perhekerhossa, jossa oikein kukaan ei puhu kuin omille lapsilleen. Minä vain en saa lapseni kanssa vielä kovin henkevää juttua iskettyä vielä, eikä sen perässäkään juostessa aika kulu kun ei vielä karkaile.
Kotimatkalla piipahdin K-marketissa koska muikkuja oli tarjouksessa, mutta nekin osoittautuivat hirveän pieniksi ja jätin ostamatta.
Jottei menisi vallan marinaksi, täytyy todeta, että alkuviikosta piipahdin Ikeassa vauvan kanssa ostamassa itselleni patjaa, mutta ainahan sitä mukaan tarraa jotain tavaraa kun olen sen verran tahmea, että kaikki vaan tarttuu...... Mutta positiivista on, että se patjakin tarttui mukaan eikä unohtunut kaiken muun tuoksinnassa. Niinkin olisi voinut käydä.
Mutta Prinssi Uljaskin viihtyi kun sai helistinkissoja leluosastolta.
Ja olihan tuo sääkin mukavan seesteinen kävellessä. Ehkä menen joskus toistekin kerhoon. Jos tuo yksi tuosta vielä kasvaa ja alkaa tottua ja viihtyä ja ihmisetkin tutustuvat toisiinsa. Outoa sinänsä, että luulin tuossa kerhossa olevan hirveästi porukkaa kun on lähellä kaupunkia ja hirveästi asutusta lähellä, mutta vähemmän siellä oli kuin maaseudun kerholla missä ennen käyty. Päättelin, ettei maaseudulla ole muuta elämää ja sitä on etsittävä kerhosta edes vähän. Täällä ihmisillä lienee parempaakin tekemistä.
Naapurin eläkkeellä oleva täti minua pyyteli koiralenkkikaveriksi vaunujen kanssa joskus ja lupasin tulla sopivan ajan löytyessä. Veikkaan, että tädin kanssa olisi antoisampaa lenkkeillä kuin käydä perhekerhossa, jossa oikein kukaan ei puhu kuin omille lapsilleen. Minä vain en saa lapseni kanssa vielä kovin henkevää juttua iskettyä vielä, eikä sen perässäkään juostessa aika kulu kun ei vielä karkaile.
Kotimatkalla piipahdin K-marketissa koska muikkuja oli tarjouksessa, mutta nekin osoittautuivat hirveän pieniksi ja jätin ostamatta.
Jottei menisi vallan marinaksi, täytyy todeta, että alkuviikosta piipahdin Ikeassa vauvan kanssa ostamassa itselleni patjaa, mutta ainahan sitä mukaan tarraa jotain tavaraa kun olen sen verran tahmea, että kaikki vaan tarttuu...... Mutta positiivista on, että se patjakin tarttui mukaan eikä unohtunut kaiken muun tuoksinnassa. Niinkin olisi voinut käydä.
Mutta Prinssi Uljaskin viihtyi kun sai helistinkissoja leluosastolta.
Ja olihan tuo sääkin mukavan seesteinen kävellessä. Ehkä menen joskus toistekin kerhoon. Jos tuo yksi tuosta vielä kasvaa ja alkaa tottua ja viihtyä ja ihmisetkin tutustuvat toisiinsa. Outoa sinänsä, että luulin tuossa kerhossa olevan hirveästi porukkaa kun on lähellä kaupunkia ja hirveästi asutusta lähellä, mutta vähemmän siellä oli kuin maaseudun kerholla missä ennen käyty. Päättelin, ettei maaseudulla ole muuta elämää ja sitä on etsittävä kerhosta edes vähän. Täällä ihmisillä lienee parempaakin tekemistä.
Olipas viimeinen lause..
VastaaPoistaOnko se parenpi tekeminen millaista?
Ja ei haittais jos täältä maalta kerkiäis joskus kerhoon. Tekmistä on, mutta ei varmaan parenpaa eikä varmaan sitä elämääkään sit.
Kirjoittaja varmaan tarkoittaa ei maatilallista ja äiti lasten kaa kotona. Sitä haluaa nähdä muita ihmisiä. Välimatkat on pitkät. Kaupungissa porukka kokoontuu leikkipuistoihin ja aika monet on töissä. Ja tarjontaa kaupungissa tuntuu olevan. Maalla ku on kerran viikossa se perhekerho, "lapselliset" kotona olevat kokoontuu tuonne.
VastaaPoistaElämää = ihmisiä ympärillä
Mikset kävisi siellä entisessä kerhossa? En usko että kovin paljon pidempi matka sieltä kodista kerholle ku entisestäkään. Siellä on läheisempi tunnelma. Itsekin moisen aistinu ku oon noissa kerhoissa pyöriny töissä. Ja siel voi olla tuttuja! Ja hyvin todennäköistä että onkin. Vaikka moni entisistä kerhoilukavereista onkin lähteny työelämään.
VastaaPoistaNo, vähän on liian monta vuotta kai tullut kerhoissa pyörittyä.. Kaiketi noin 19. Ehkä sitä ei enää jaksa vaikka luulee sieltä seuraa löytyvän. Entiseen kerhoon on liian pitkä matka. Ennen sitä lähti kerhoon kun jotenkin oli tylsää ja halusi uusia ystäviä. Nyt jotenkin on tylsää, mutta ei osaa enää vieraiden ihmisten kanssa aloittaa seurustelua yhtäkkiä. Pyydän anteeksi lausettani, enkä toki tarkoittanut, että maalla ei olisi muutakaan tekemistä. Minulla vain ei ollut sielläkään muuta kuin kotona kököttämistä. (tähän ei lasketa kotitöitä)
VastaaPoista