Köökkielämää.... etsitään elämää!

Viikko sitten lauantaina saatiin pleikan pelaajat ohjelmoitua uudestaan kun pleikka laitettiin kiinni. Äitipä päätti, että illan lopettamisaikaa täytyy varhentaa hilaten hiljalleen seitsemästä aiemmaksi. Lauantai-iltana saatiin se turkasen vehje kiinni peräti kuudelta jo. Käskin kaivaa Kysin psykiatriselta tuliaisiksi tulleen pussin esiin. Siellä oli vaikka jos sun mitä.

 Pelikortteja, joku peli, paperia, kyniä, duudson-setti, 5 rullaa salama-teippiä..... Peli vei voiton. (kyllä sitä teippiäkin myöhemmin toisena päivänä kuluttivat...) Peli oli ihmeellinen. Vaikkeivat sillä varsinaisesti pelanneet, niin keksivät sillä muuta leikkiä. Nappulat olivat magneettisia. 

Pleikka unohtui kertakaikkiaan.

 Seuraavana iltana sain vehkeen kiinni jo viideltä ja yllätin itsenikin niin että säikähdin. Se oli siis viikonloppu se.

Sitten meidän keittiöelämäämme...

Lauantai-illaksi olin kutsunut vanhimman tyttäreni saunaan. Sillä oli olevinaan ensin kiire kotiin heti kun käy vaan saunassa. (syy: älyvehkeestä loppuu akku....ihan kohta) No, koska loppua ei näkynyt heti, se jäi joukon jatkeeksi varsinkin kun tein vielä pannarin. Minäkin sain rauhassa saunottua ja pestyä nuorimmat kun 19v viihdytti ja kanteli vauvaa. Sen se nykyään hallitsee hienosti. Iltapalalla keittiö oli täynnä älämölöä kun vauva sitterissä kiljui niin että korvat soi. Se keksi, että sillä lailla saa kaikki nauramaan ja kiinnittämään huomionsa vain häneen. Ongelma tuli kun se piti saada hiljenemään. Se olisi jatkanut iäti. Sylissä älysi hiljentää ääntään.

Aamupalalla...viikko alkaa

Ja iltapalaan se päättyy. Sekä läksyjen vääntöön.

 Mummeli lopulta tuli. Maanantaina muistaakseni. Tiistai-aamuna 13v sai ilmeisesti jonkun 15 minuutin viiruksen ja jäi kotiin. Sillä sattui päähän, kurkkuun ja nokka oli tukossa. Kysyin parin tunnin päästä vieläkö on vikaa päässä. Ei ollut. Pikaparantuminen..

Minä sain keskiviikkona sitten jotakuinkin 24 tunnin viiruksen. Siihen mahtui useampi varttiviirus. Koko keskiviikon särki enenevissä määrin sinne sun tänne. Homma alkoi jaloista. Illalla 13veen harkkakuljetuksessa oli jo huono olo ja huumori hukassa. Varsinkin kun 7v takapenkillä (ja muuallakin) ehti toista tuntia jankuttaa ja kiukutella, että tahtoo yhtäkkiä limsaa. Kotiinpäästyä alkoi palella kauheasti kun kaaduin sohvaan. Siitä sitten kuume humahti parissa tunnissa ylös. Onneksi oli se mummi, että hoiti vauvan ja muut sänkyynsä. Minä en päässyt ylös. Ennen nukkumaanmenoa nousu pysähtyi kun lakkasi palelemasta. Yöllä sitten laski pois. Vauvakin vähän ihmeissään tissillä oli kun se oli vähän ehkä kuuma. Poltti suuta varmaan. Liekö maitokin kiehuvaa. Vauvalla oli ehkä hieman hiki lämpöpatterin vieressä kököttää puoli yötä. Aamulla koski vain päähän ja otin pillerin. Päätin kuitenkin iltapäivällä mennä sovittuun HOJKS palaveriin 11veen koululle. Se kestikin puolen tunnin sijaan puolitoista tuntia. Hikeä meinasi välillä pukata, mutta selvisin ihan ok. Illalla värjäsin tukan ja kävin suihkussa. Elämä palasi ennalleen. Mummi jäi vielä perjantaihin, että varmasti tokenen.

Käskin mummin leipoa pullaa torstaina kun aamupäivän lepäilin sohvalla tautia pois.

Mummin sylissä pullakahvilla.

 Mummi lähti ja niin lähtivät 7 ja 11veekin. Isä ottikin ne kuitenkin vaikka piti olla kiireistä. Tuli rauha taloon. Iltapalalla vauvan kanssa olohuoneen lattialla. Keittiöelämä siirtyi olkkariin. Toki telkkarista tulee parhaillaan se oikea elämä. KEITTIÖELÄMÄ!!  ;)

Aamupalakin siirtyi tänään sohvalle.

 Tein sitten itselleni vain kukkakaaligratiinia tänään ja paistoin lohta pannulla kun niin vähän sakkia. Muille oli lasagnettea. Toki 13v kieltäytyi sitä syömästä ja söi pelkkää salaattia. Vain 16v söi. Koska  sitä evästä jäi niin paljon eikä minuun mahtunut niin käskin vanhimman tyttäreni tulla syömään. Tuli viivana. Lykkäsin jämät vuoasta sen matkaan vielä.

 Pakko kuvata kun ostin ITSELLENI housut. Ja tällä kertaa hinnaltaan kalliimmat jopa kuin meidän 16 veen vermeet aina. Noh, onpahan itseen jotain laitettu. (verkkarit)

Sunnuntaina tässä 13veestä tulee 14vee. Onnea ja menestystä! Juhlia ei kuitenkaan enää tahtonut. Erikoista. Yleensä jotain edes tahtoo. Tehdään vaikka kääretorttua. Isäkin tuo ne kaksi kahelia kotiin ja vanhin tulee taas. 

Pääsin kutsumaan vauvelin kummituksen kylään seuraavaksi sunnuntaiksi tekosyyllä: omat synttärit. Toki ne on vasta sitten seur. viikolla, mutta kahvia kiehuu sunnuntaina. 

Näkymiin....