Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

perjantai 29. toukokuuta 2015

Käpymonsterit

Torstaina otettiin taas välipala, ohrasuurimorieska ulos, ja sen jälkeen askarreltiin. Ulkona tietenkin!


Laittelin hommia kaivonkannelle valmiiksi. Oma tyttö hämmentää vieressä.


Veitsi ei kuulu joukkoon. Avasin sillä vain värituubien korkkeja ja se nyt unohtui kuvaan. ;) Lapset eivät sillä askarrelleet.


 Hoidokkien käpymonsterit. Idea Pinterestin aarreaitasta. 


 Oikealla minun sekä oman tyttäreni monsterit.




Lopuksi käsienpesu.


torstai 28. toukokuuta 2015

Tupaantulijaiset metsämajalla

Keskiviikkoksi kutsuttiin toinen ryhmä tupaantulijaisiin majalle. Sattui hieman märkä aamupäivä, mutta ei se meitä haittaa. Metsästä löytyi kivoja sahattuja puunpaloja pöydäksi ja istuimiksi. Hei, tuolta kaverit tulee....


Tutustutaan majaan...


Jonkin ajan leikkien jälkeen oli keksien ja mehun aika.






Sitten lähdettiin "keksinsulatus" kävelylle. 


 Matkalla oli puita kaatunut viime myrskyssä.


Tähän väliin kesäkurpitsa-sämpyläruudut välipalalle.


Torstaina oltiin pihalla aamupäivällä. Ostin Tigeristä kartioita kokeeksi. Alkuun niiden välistä pujoteltiin sähly sekä jalkapallolla sekä juostiin mutkia. Sitten keksittiin leikki, jossa yksi piilottaa sählypallon yhden kartion alle ja toiset vuorollaan etsii minkä alta se löytyy.


Huiii...joko se löysi sen....


Varastosta löytyi meidän omille lapsille pieneksi käynyt pyörä ja laitoin ilmaa renkaisiin ja sitä vähän kokeiltin. Mutta meidän piha on vähän hankala pyöräillä niin se ei kauaa innostanut.


Tästä jatketaan sitten ensi viikolla.


maanantai 25. toukokuuta 2015

Metsämajan rakennus

Tästä alkoi metsäviikko! Kun kaikki olivat aamulla kasassa, lähdettiin metsään, jonne olin sunnuntaina käynyt katsomassa sopivan kävelyn päähän paikan majalle ja metsän tukikohdallemme. Ajattelin, että tällä viikolla oleillaan aamupäivät metsässä ja iltapäivällä sitten pihalla kun ei ehdi enää mihinkään varsinaisesti. Tänään ja huomenna rakennamme majan valmiiksi ja keskiviikoksi on kutsuttu toisen hoitajan porukka tupaantulijaisiin. 
Meillä on tässä ollut viime viikot vähän pihapainoitteista olemista ja se on alkanut mennä siihen, että tapellaan ja kinastellaan vähän joka asiasta. Kiikusta, leluista... mihinkään ei suuresti osata kiinnittyä leikkimään. Kaksi nuorempaa ovat esittäneet kyllä leikkikykyjä hyvin keskenään, mutta vanhempi ei oikein tykkää että toiset leikkii vaan menee häirinnäksi kun ei halua leikkiä sitä mitä toiset vaan pitäisi tehdä sitä mitä hän tekee. Siinä on sitten oltu jatkuvasti välikätenä selvittämässä asioita. Metsässä voisi keksiä jotain muutakin, kun ei tarvitse kinastella kiikuista ja leluista vaan keksiä omia leluja metsästä. NOH......
Majan tekeminen ei kiinnostanut parin oksan kantamista enempää ja leikkimistä olisi yksi keksinyt kannon nokasta, mutta siitäkin tuli sitten välittömästi kina kun kaikki olisivat tasan sillä kannolla halunneet leikkiä. Sopua ei saatu aikaan, kukaan ei halunnut antaa periksi. Hetken leikkivät piilosta, mutta kukaan ei halunnut sitten lähteä siitä ympäristöön vaikka olisi saanut, vaan majan vierellä seisoskelivat ja makailivat. Lisäksi vanhin, joka pihassa kyselee kaiken aamupäivää, milloin mennään sisälle, kyseli myös metsässä, milloin lähdetään sisälle ja ettei metsässä ole mitään tekemistä kun ei voi kiikkua edes. =/  
Juu...meillä on jonkin verran opettelemista tässä aiheessa. Onhan sitä ennenkin metsässä leikitty. On vain sattunut olemaan toisen hoitajan porukka mukana, joka on metsässä kuin kotonaan, joten on ollut malli mitä tehdä toisten perässä. Keskiviikkona sitten saadaan sitä lisäkoulutusta. Mutta huomisesta on ensin selvittävä. Suuri murheenkryyni on myös poikien kengät. He kun eivät haluaisi missään nimessä kumisaappaita vaan kaupunkilenkkarit. Metsässä taas on märkiä kohtia ja siellä ollaan kumppareissa. Senkään takia sinne ei tahdottaisi.
Majan rakennus jäi siis minun hommikseni suurimmilta osin. Olipahan ainakin minulla tekemistä.. ;)



Vielä hieman keskeneräinen versio.


Myö tässä istuskellaan, rakenna sinä...


Onhan se maja tietysti kiva, mutta mitä siellä oikein voi tehdä....


Tähän jäätiin. Tiistaina vielä lisätään havua ja tilkitään reikiä. Siellä voi pitää vaikka sadetta ja satutunnin jos hyvin sattuu...

Majaamme ympäröi runsas mustikkamaasto johon näyttää olevan tulossa tolkuton määrä mustikkaa. Mikäli mustikka-aikaan vielä asumme täällä, siinä on meillä tekemistä.



Olen selannut nettiä viikonlopun ja olen vakuuttunut siitä, että me lisäämme ulkoilua entisestään mikäli enää mahdollista ja alamme viettämään VÄHINTÄÄN puolet päivistä metsässä. Kelien parantuessa otamme välipalat ulos heti herättyämme ja kesällä hyvällä säällä lounaankin.Sopivilla säillä voimme myös askarrella ulkona tai piirrellä tai maalata. Aika näyttää!



Edellä olevan linkin asioihin meillä on näköjään vielä matkaa, mutta uskon, että hiljaa hyvä tulee. Ja hyvä tulee aikanaan tottumuksen kautta. Oikein pisti naurattamaan tuon "sll:n" linkin kuvatekstin jutut jos verrataan tämänpäiväiseen. Ei ihan vielä mennyt putkeen! =D

Ja huonoja säitä ei olekaan, on vain sopimattomia varusteita!!!

torstai 21. toukokuuta 2015

Kukkakaali-broileri curry ja kävelyretki

Tänään siis lanseerattiin uusi ruoka. Kukkakaali-broileri curry. Se maistui kaikille. Yksi poika otti lisää, tyttö kehui vuolaasti kuinka hyvää on. Kukaan ei nyrpistellyt naamaansa eikä ihmetelyt itä ihmettä tämäkin on. Kukkakaalia on yhtä paljon kuin broileriakin, mutta se tuntuu häviävän kerta kaikkiaan kastikkeeseen vaikkei niitä kypsennettykään mössöksi asti vaan jätettiin suutuntuma. Mutta kyllä se oli hyvää. Nami nami! 
Ohje:





Aamupäivällä vähän sateli, mutta sehän nyt ei meitä haittaa. (Paitsi 5veetä poikaa se tuntuu haittaavan nykyään aina.) Mutta siis PÄÄOSIN se ei meitä siis haitannut vaan lähdettiin pitkästä aikaa kävelylle ja mummi seurasi mukana. Käveltiin vain noin 45 minuutin lenkki. Märkää oli ojissa ja metsätraktorin urissa. Onneksi ne pystyi väistämään.




Ketunleipä kukkii.


 Luonto tuoksuu ihanalle kun lehtiä on puhjennut.


Jonossa takaisin hoitopaikalle. Mustikoita näyttää tulevan ainakin näillä näkymin runsaasti. Saa nähdä ollaanko täällä asumassa vielä syksyllä mustikka-aikaan. Jos asutaan, silloin asutaan metsässä keräämässä mustikoita päivätolkulla. Hoidokeidenkin kanssa. 




keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Päivän touhuja ja Sämpyläsiskot

Itse asiassa tämä on eilisen päivän touhuja. Päiväuniaikaan meidän eskalainen tiskasi leluja. Kaipasivatkin jo pesua.


Tänään oli ruuaksi kesäkurpitsa moussakaa. Se kyllä kelpaa hyvin. Maistuu ihan lasagnelle. Pasta vain on periaatteessa korvattu kesäkurpitsalla. Ohje on löydetty joskus Valion sivuilta. 


Mummi tuli tänään kylään ja on huomennakin. Kun sain hoidokit päivälevolle niin aloin vääntää välipalaksi juures-sämpylöitä. Mummi teki sillä välin pullataikinaa. Tällä kertaa ihan meidän oman porukan iloksi. Ei välipalalle. Eilisestä bataattisosekeitosta jätin 4 dl näitä sämpylöitä varten. 


 Eskalainen saapui bussista leipomaan pullaa mummin seuraksi.


 Ja Wii:ltä havahtui loppumetreillä 9v:kin. 


Tässä vielä loput sämpyläosastosta joka jäi syömingeiltä. 4v poika oli herttainen kun mussuttivat lämpimiä sämpylöitään välipalalla. Hän sanoi:" Kiitos Mirva kun teit näitä, nämä maistuvat niin ihanilta!" Parempaa palautetta vaikea toivoa enää. =)


SÄMPYLÄSISKOT

4 dl kasvissosekeittoa
1 dl vettä
25 g hiivaa
3/4 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 rkl öljyä
2 dl leseitä
7 dl hiivaleipäjauhoja

Kuumenna keitto ja vesi kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, suola ja sokeri. Sekoita tasaiseksi. Lisää loput aineet ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi. Kohota  30 minuuuttia. Leivo taikinasta tanko ja siitä 12 kpl pyöreitä sämpylöitä. Laita pallot leivinpaperille vuorattuun uunivuokaan lähekkäin. Anna kohota liinan alla 30-40 minuuttia.
Paista 200 asteessa n. 20 min. 

Ohje kirjasta " Ruokaa". Kirjoittajat Hietalahti-Olli-Toivola. Lainasin kirjastosta.  Olivat hyviä. Tein tätä varten edellisenä päivänä lounaalle hieman enemmän keittoa, että sitä jää tätä varten tarpeeksi.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Porkkana-kukkakaalisalaatti


Tänään meidän eskatyttö jäi kotiin kun nenä niin vuoti aamulla. Tänään alkoi meidän kukkakaaliin tiivimmin tutustuminen ja voidaan sanoa, että tämä salaatti oli 50 prosenttisesti hitti.. Tytöt tykkäsivät ja söivät lisää ja pojat eivät niin tykänneet, mutta söivät kuitenkin sen mikä oli lautasella. Pieni läjä. Minusta se oli ihan hyvää noin eka kertaa tehdyksi. Alla linkki osoitteeseen, josta löysin tämän reseptin.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Asiaa ruuasta / kukkakaali

Olen jälleen päättänyt, että tulevina viikkoina keskitymme enemmän erääseen kasvikseen, nimeltään Kukkakaali. Joskus aikoja aikoja sitten otin tiettyjä kasviksia tehostettuun tarjoiluun, että niihin totuttaisiin paremmin. Esimerkiksi kesäkurpitsa oli joskus yli vuosi sitten lapsista hieman arveluttava, mutta kun sitä tarjoiltiin tehostetun useasti niin siitä oppivat kaikki yllättäen tykkäämään. Parsakaalille kävi samoin. Nyt olen huomannut, että silloin kun sattuu olemaan kukkakaalia, se on hieman nihkeästi menevää sorttia. Niinpä tulevat viikot kukkakaalia esiintyy meillä enemmän ruuissa. Saatanpa hieman jopa tavanomaista ruokalistaa muokkailla hommaan sopivammaksi. 

Muutenkin ruokalautasmallia hyödynnetään tarjoilussa. Puolet kasviksia suunnilleen. Ne maistuvat vaihtelevasti, mutta melko hyvin. Uunijuurekset eivät vielä ole tulleet hirveän tutuiksi ja eivät ole suuressa suosiossa. Keitoissa menee kasvis kuin kasvis. Jopa kukkakaali. 

Leipää tarjoillaan vain keittoruokapäivinä. Olen päätynyt tähän järjestelyyn lähinnä siksi, että keiton kanssa mielestäni leipä kuuluu kyllä, mutta mikäli sitä muulla ruualla tarjoillaan, niin haluttaisiin pelkkää leipää ja ruokaa jäisi syömättä. Keitot menevät muutenkin hyvin kaikilta vaikka aina syödään ensin se leipä, jonka jälkeen sitä pyydetään lisää, jonka jälkeen hoitotäti vastaa, että saa lisää kun syö ruuan ensin. Sitten jos on oikein kova nälkä, keitto menee ja otetaan leipää, mutta jos leipä täytti jo suurimman tyhjiön, keitto syödään osittain ja se jää siihen. Keitto on useasti muutenkin kevyempää ruokaa kuin muut eväät niin leipä täydentää. Muulla ruualla käy helposti niin, että ensin syödään leipä, sitten ruokaa ja sitten nälkä on jo sen verran lähtenyt, ettei enää kasviksiin tahdottaisi koskea. Meillä kuitenkin on maistettava kaikkea. Ainakin ihan vähän. Muuten makuun ei voida tottua. Yksi pojista meillä syö aina ensin salaatin ja kasvikset ja sitten vasta ruuan. Syy: hän haluaa jättää "paremman" ruuan loppuun.  =D  Joskus hän sanoo, että syö "pahat" ensin. Siihen minä aina, että "hys hys", voi sanoa, etten niin hirveästi tykkää, muuten toiset äkkiä toteavat mallista, että nämä ovat pahoja.
Toinen minkä kanssa leipää ei tarjoilla on puuro. Puuro on viljatuote kuten myös leipä, ja mielestäni aterialla ei tarvita kahta viljatuotetta. Tässä myöskin kävisi helposti niin, että ensin menisi leipä ja puuro jäisi syömättä. 
Monesti meillä toinen hoitopoika marisee, että miksi aina näitä kasviksia pitää olla. Siihen yleensä totean jotain tyyliin, että kasvikset kuuluvat joka ruualle. Kaikkialla muuallakin yleensä. 

Tulossa siis tehostettua kukkakaalin käyttöä! =)  Saatan kommentoida täällä hoidokeiden kommentteja moisesta myöhemmin. Jos vain muistan.
Hyvää helatorstaita kaikille!

Vettä, vettä vaan...

Vielä kun oli kaunista, nämä meidän muksut harjoittelivat ahkerasti tuota pyöräilyä. Tai ainakin pystyssä pysymistä. Siis alamäkeen.






Nyt on vähemmän kaunista, mutta tänään aamupäivällä silti vesihommia tehtiin. Sekin loppui sitten aiemmin, kun 4v poika yllättäen alkoi oksentaa nurmikolle. Sen jälkeen vointi menikin heikoksi ja tultiin sisälle lepäämään. Ruokailu jäi sairaalta ja muut syötiin ja sitten odoteltiin hakijaa pojille, että päästään tytön kanssa nukkumaan. Iltapäivällä sitten tuskin nokkaa ulos tungetaan. Ajattelin vaikka vesiväreillä maalailla. Alunperin olin suunnitellut askartelua, jonka olisi voinut aloittaa ennen ruokailua ja tehdä loppuun iltapäivällä, mutta se nyt jäi kun yksi ei olisi jaksanut sitä tehdä tänään. Onpahan jollekin toiselle sateiselle päivälle sitten se homma. Se on ollut kauan mielessä, mutta odottanut huonoa säätä. Viime viikolla huono sää meni äitienpäivähommiin. 




Viime maanantain oli meidän voimisteluseuran kevätnäytös, josta alkoi meidän kilpa-aerobickareiden kesäloma. No, olisi isommalla ollut koko kesä harkkoja kyllä, mutta päätti jättää sen, kun ei olla päästy muuttamaan ja täältä ei kulje busseja sun muuta kesällä, että pääsisi käymään harkoissa, enkä minä voi päivisin kuljetella ees taas. Ovat kuitenkin keskellä päivää harjoitukset loma-aikaan. Tyttö päätti käydä sen sijaan kuntosalilla kesän omalla ajallaan, ettei kunto laske. Käyhän tuo muutenkin useamman kerran viikossa harkkojensa lisäksi. Nuorempi ilmeisesti päätti lopettaa ja etsiä toisen harrastuksen. Kyllähän tuo vanhempikin tuossa iässä vielä vaihtoi lajia melkein joka vuosi. Kunnes päätyi kilpa-aerobickiin.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Vaalea juureskiusaus


Tämä on hyvä perunankorvike ruoka-aikaan. 

300g palsternakkaa
200g juuriselleriä
5 jauhoista perunaa (tai peruna-sipulisekoitusta, kuten minä käytin)
3 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
3 dl kermaa

Kuori ja leikkaa juurekset ohuiksi suikaleiksi. Hienonna valkosipulin kynnet. Sekoita juurekset, valkosipulit ja suola keskenään. Peruna-sipulisekoituksen määrän heitin "mutu"-tuntumalta. Valuta päälle kerma ja kypsennä 225 asteisessa uunissa kunnes kaikki ovat kypsiä. Anna vetäytyä folion alla vielä 10 minuuttia uunin jälkeen. 

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Hyvää äitienpäivää!

Torstaina oli niin sateista, että oli juuri sopiva iltapäivä vääntää äideille lahjaa ja korttia. Tässä syntyy muffinssikortti ja rannekoru.


 Pujottelua!

Tekemäni malli yksinkertaisuucessaan.





 Toinen seuraa tarkkana kun kaveri leikkaa lahjafoliota. On nimittäin liukasta ja hankalaa leikata. 


Tästä paketoidaan kortti ja koru.


Oma saaliini tänään oli 3 korttia.



Ja pöytäliina. 9v.


 Sekä tuulikello. 6v. 12-vuotiaan lahja on kuulemma koulussa vielä kaikilla kesken ja se toimitetaan jälkitoimituksena.


 Tämä päivä on ollut pyöräilyharjoittelua. 12v kouluttaa. 6v tahtoi harjoitella. Ei ole aiempina vuosina aivan hirveästi kiinnostanut. 9v kiljuu kuin sisävesihinaaja kun sentin pyörä heilahtaa, joten oltiin viime kesänä sekä tänään vielä päivällä sitä mieltä, ettei tämä poika todennäköisesti opi koskaan pyörällä ajamaan. Sen verran vaikea on aistiyliherkkyys hällä. Sekä tasapaino heikko. Iltaa kohden kuitenkin lakkasi kiljumasta ja rauhoittui. Näki kaiketi kuinka innoissaan pikkusisko oli joka tahtoi sitten jo apparit pois. 9v illalla jo tyytyväisenä laski alamäkeä, joskaan ei vielä jalkoja polkimille yrittänyt. Pikkusisko harjoitteli samaa. Eiköhän tuo ehkä kuitenkin tuosta vielä. Osasivat sentään käsijarrulla ja jaloilla maassa jarruttaa, ettei löytynyt kertaakaan lasta järvestä. =)


Järvestä puheenollen. 12v kaverinsa kanssa kävi perjantai-iltana järvessä heittämässä talviturkkia. (Eikä ollut saunaa. )Yäk!