Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

tiistai 31. maaliskuuta 2015

Askartelupuuhia

Tässä on oltu yksinään hoidossa ilman poikia jo pari päivää. Eilen aamulla ei menty ulos kun oli vähän tylsä keli eikä siellä kavereitakaan, niin tehtiin hamahelmitöitä. Hoitoonkin tultiin aamun neuvolan jälkeen sen verran myöhään, että ruoka-aikaankin oli vain tunti enää. Se tunti tähän hommaan kuluikin. 2 työtä saatiin silitettyä. Iltapäivällä väriteltiin kuvia ja piirrettiin.


 Tänään toinen hoitaja tuli ainoan hoidokkinsa kanssa meidän pihalle aamulla ja saatiin leikit räntäsateessa vettä valuvina sujumaan mainiosti. Onni on nyt oma kuivauskaappi niille vetisille vehkeille. =) 
Iltapäivällä ei kehdattu enää lähteä vesisateeseen kastumaan ja askarreltiin tipunen kertakäyttömukista ja kreppipaperista. 


Huomenna sitten kävellään toisen hoitajan luo ja lähdetään metsälenkille aamupäiväksi. Torstaina sitten pojatkin on hoidossa niin on enemmän taatusti äksöniä.
 

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kuivauskaappi

Vihdoinkin sain kolmen viikon odottelun jälkeen tilaamani varusteiden kuivauskaapin postissa. Tätä nyt sitten testataan lasten ulkovaatteiden kuivauksessa. Aiemminhan ei kaikkien pahimmin kastuneet vaatteet ole ehtineet kuivua päiväunien aikana juurikaan kun patteritkaan ei ihmeemmin lämmitä jos on plusasteita. Tässä on ehditty testata sitä jo omien lasten vaatteilla ja kyllä se kuivaa. Fiksu vekotin!


3 nuorinta ovat vääntäneet viikolla virpomavitsoja ja tänään ne sitten vaihdettiin palkaksi kun kävelivät kolmestaan tuolla jossain. Olin jo joskus aikoja sitten ajatellut, että tänä vuonna tehdään vitsoja hoidokeidenkin kanssa kun ovat jo sen verran isoja, mutta eipä niitä sitten tehtykään kun ei viikolla ollut juuri ketään hoidossakaan. Ensi viikkokin menee vähällä. Yksi on 3 päivää itsekseen ja torstaina vain ovat kaikki paikalla. Toisellakin hoitajalla on vain 1 hoidossa ensi viikon, joten on sovittu, että ollaan viikko kimpassa. 


Liki viikon ovat hamahelmet lojuneet ruokapöydällä kun ei ole tarvinnut hoitolapsia varten siivota pöytää. Niitä ovat 3 nuorinta vääntäneet urakalla. 


Ja lauantaina saatiin vanhinkin kotiin asuttuaan viikon poikaystävänsä luona kahdestaan. Kyselin, että mitäs ruokaa teitte. 4 päivää kuulemma olivat tehneet tortilloja ja sitten eräänä päivänä kun meidän tyttö oli ollut harkoissaan, oli poikaystävä sillä aikaa tehnyt tonnikala-pastavuokaa ruuaksi. Kätevä isäntä 17 vuotiaaksi. Olivat myös oksennustaudinkin poteneet keskenään. Meidän tyttö ei tainnut oksentaa, mutta poikaystävä senkin edestä.
Meidän aamu-uninen 12v on myös viikon herännyt itse hyvissä ajoin kouluun, kun on juossut isosiskon huoneessa aamut vaatekaapilla ja lainaillut sen vaatteita kun se ei kerran ole kotona. No, on se luvan niihin kysellyt. Yleensä tätä lasta ei saa millään ylös kuin 5 minuuttia ennen bussille menoa. Sanoinkin vanhimmalle, että voit olla useamminkin poissa niin saadaan yksi ylös helpommin, eikä minulta mene koko aamu aina paniikkiin. 
=D

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Torstain eväsretki

Viime torstaina täällä oli hoidossa vain yksi, koska veljeksistä toinen oli kipeänä eikä toinenkaan sitten tullut. Aamu alkoi legojen rakentelulla.


Se jatkui pääsiäiskuvien värittelyllä. Meidän eskalainen oli vielä kotona kovan yskän takia.
 

 Oli tullut luvattua tälle hoidokille, että lähdetään torstaina eväsretkelle metsään. Niinpä sitten lähdettiin eskalainen mukana. Mietin, että jaksaako yskäinen, mutta halusi välttämättä mukaan niin otettiin sitten. Hyvin se meni välillä lepäillen kävelyn varrella. 
Lumi kantoi ja oli tehnyt mukavia monttuja missä maata.


Välietapissa tutkittiin jääpaloja.




 Lopulta löydettiin eväspaikka kukkulalta korkealta. Lumetkin olivat metsästä kaikonneet. 


 Kukkulalta olikin sitten mukava kieriä alaspäin. 




Tai voihan sitä laskea pyllymäkeäkin.




Lauantaina oma 12v tahtoi ITSE leipoa mokkapaloja. Siinähän tuo onnistui. Minä levitin vain kuorrutteen ja autoin sen sekoittamisessa.


 Maanantaina eli eilen olivat vain pojat hoidossa, koska tyttö on viikon lomalla. Lunta oli tullut ja pojat kokosivat lumiukon, jonka sittemmin hajottivat. Päiväunilta isompi sitten heräsi kovasti korvasärkyisenä ja soitettiin hakijoita aikaisemmaksi. Nyt tiistaina piti vielä poikien tulla, mutta korvasärkyinen joutuu tietenkin lääkäriin, eikä viitsineet toista tuoda tänne yksikseen olemaan, joten minulla onkin sitten yllättäen loppuviikko vapaata. Se ei varsinaisesti nyt haittaa. Olen pidellyt lämpöä yllä jo puolitoista viikkoa, joten lepo lienee paikallaan. Poskiontelot alkoivat oireilla vaikka nuha meni jo ohi. Siinä varmaan syy lämmön pitelyyn. Kokeilen menisikö hunajalla ohi ettei tarvitsisi lähteä lääkäriin. Äitini suosittelee hunajaa joka paikkaan. Kokeillaan nyt sitten. 


Vanhin majailee tämän viikon poikaystävänsä luona. Liekö toipunut kunnolla taudistaan jo. Pitänee kysellä. 15veellä on silmä turvonnut umpeen ilman muuta oiretta tai syytä. Ei kutita, rähmi, punoita tai muutakaan. Sunnuntaina istuessamme rippikoulun perhekirkossa valitti, että luomeen sattuu. Valitti siitä koko päivän. Maanantai aamuna olikin turvonnut äkkiä melkoiseksi. Sarjassamme omituisia tauteja ja oireita. Niitä täällä riittää tällä hetkellä.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Metsäsulkeiset

Meille kehkeytyi tänään kahden hoidossa olevan kanssa kunnon metsäsulkeiset. Eilen hoidossa siis sairastui vanhin hoidokeista. 
Koska hanki kantaa päätin, että lähdetään metsään suoraan tien toiselta puolen, ihan sama mistä mennään, kävellään vaan. Ei tarvitse seurailla polkuja eikä väistellä ojia. Kaikki kantaa. Ihanaa!




Päästiin taas sille kohtaa, josta alkoi hakkuutyömaa. Vieläkin siellä kauempana traktorit jyrrää. Tästä kohtaa se meidän metsäpolkumme meni metsän keskeltä. Näyttää hieman vaikeakulkuiselta nyt. =(


Voi voi sentään!


 Mutta ei hätää....me pidetäänkin sulkeiset. Metsä on täynnä tällä hetkellä tämmöisiä risuja jotka ovat jäätyneet latvasta maahan ja niitä näkyy edessäkin urakalla. Mahdollisimman monen ali nämä kaksi halusivat ryömiä. Ja juosten seuraavalle...






Sitten on esterataan haastetta vanhalla hakkuu-aukealla. Monttua, kukkulaa, monttua kukkulaa...Niitä juosten ylös alas, ylös alas...(---on laaksoa, on kukkulaa---)








Mutkien ja metsien kautta kierrellen kuljettiin yhden mökkitien läpi jäälle ja rantaa pitkin hoitopaikalle. Pihaan tuli käymään vielä toinen hoitaja vain yhden hoidokkinsa kanssa, koska sieltäkin muut olivat sairaina. 


 Vielä pihassa toisten lähdettyä hetki keskenään hommailtiin ja sitten porkkana-lihalaatikon syöntiin. Se maistui moisen kierroksen jälkeen hyvin.


Eilen illalla päätin vääntää tiikerikakkua jota mummi aina tuo tullessaan. Ei se minulta nyt oikein niin maukkaaksi tullut, mutta syöhän tuota silti. Mummi kun nyt ei ihan heti tänne pääse saati leipomaan, kun mursi ranteensa liukastuessaan viime perjantaina (13.päivä), ja on nyt kipsissä 5 viikkoa. 


Nuolija


 Tuotos


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Pitkästä aikaa

Huh sentään, että hurahti taas aikaa. Niinpä puran muutaman kuvan mitä kameraan on tullut. Ei ole kyllä niitäkään tullut tässä paljon otettua. Viime viikolla käytiin pitkällä kävelyretkellä pitkin rantajäitä kun aamupäivisin on mukavasti pakkasta eikä upota missään. Siltäkin reissulta unohtui kamera. Muuten on ollut ilmeisesti liikaa muuta ajateltavaa viime aikoina. 
Perjantaina sairastuin kuumeeseen muutaman päivän ensin kauheaa yskää ja äänenmurrosta kärsittyäni. Lauantaina sairastui meidän 17v (sairastaa edelleen) ja sunnuntaina 6v (sairastaa edelleen). Ihme asia, että itse selvisin niin vähällä, että sunnuntaina olin jo suurinpiirtein kunnossa. Tunnollinen työntekijä sairastaa vapaa-ajallaan. ;) Meillä oli viime viikko myös jatkuvaa siivousta ja sähläystä, ehkä siksikään en koneelle ehtinyt. Meillä oli viikon sisällä 4 talomme yksityisesittelyä ja homma oli siis jatkuvaa siivousta ja tavaroiden raivausta pois näkyviltä. Imurointia, pyyhkimistä jne...Kauhea homma! Esittelyiden tuloksista on vielä vaikea sanoa juuta eikä jaata! Kiinnostuneita siis on. 



 Meidän kissaa taas kiinnostaa..........

Alla lueskelemiani joitain kirjoja. Hyviä ovat!


Tässä jälleen joskus aiemmissa kirjoituksissani kauan sitten kertomistani ranskalaisten lasten ruoka ym. kasvatuksesta kertoville kirjoille kootut palat. Sama kirjoittaja kuin kirjalla "miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea". Erinomainen tämä alla olevakin. Mukavasti tiivistettyjä kasvatusjuttuja.


 Värikästä evästä eilen pilkottuna valmiiksi uunijuureksiksi lounaalle. Sisälsi porkkanaa, bataattia ja lanttua. Uunista tullessaan bataatteja ja porkkanoita ei meinannut erottaa enää toisistaan.


Siellä ne juoksee. Eilen aamulla käytiin rannalla laskemassa liukurimäkeä naapurin laiturilta. 






Tänään käytiin vähän kävelemässä metsässäkin kun hanki kantaa niin mukavasti. Metsäkone on muutamia päiviä jyrännyt taas siellä niin meidän polku on jyrätty poikki metsän keskeltä, mitä pitkin aina käveltiin metsäretkille. Toivottavasti vähän siivoavat sitä kun käyvät puunsa keräämässä kasoihin. 
Jännityksellä odotamme kuka meidän perheestä on seuraava kuumeen uhri, kun näyttää olevan melko lailla tarttuvaa sorttia. 9v aamulla kovasti kurkkuaan valitti. Veikkaan siis sitä. Toki itse hän toivookin tulevansa sairaaksi, ettei tarvitse mennä kouluun. Yksi hoidokeistakin kyllä tänään on valittanut kurkkukipua ja metsässä kävellessä pinkoi ja selitti, että häntäpä ei väsytä yhtään (kun muita väsytti), mutta viiden minuutin kuluttua lysähti kannolle ja ei olisi jaksanut mitään. Tätä yksilöä ei yleensä väsytä mikään ja on melkoinen sähköjänis. Myöskään ruoka ei maistunut, vaikka vuorossa oleva ruoka yleensä on aiemmin maistunut. Jäämme siis katselemaan. 
Huomenna ajattelin, että mennään metsään takaisin ja kierretään lenkki toiselta suunnalta ja kerätään pajunkissoja, joita nähtiin tänään matkalla, mutta ei ollut oksasaksia mukana. Enkä viitsinyt alkaa repimään kun olisi tullut rumaa jälkeä vain. 

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Selektiivinen mutismi = valikoiva puhumattomuus

Nuorin tyttäremme 6v on nyt ollut koko esikouluvuotensa puhumatta eskapäiviensä aikana. Kotona puhutaan ja höpötetään normaalisti ja runsaastikin ajoittain. Olemme aloittaneet psykologikäynnit, mutta siinä ollaan vasta esitietojen keruu asteella, joka tuntuu kestävän. Varsinainen tytön kanssa kahdestaan tapaaminen on vasta jossain maaliskuun lopulla. Huolestuttaa hieman, kuinka ekaluokka koulussa onnistuu jossei puhuta mitään. Kuinka opettaja pystyy tietämään kuinka hyvin oppilas lukee tai tietää asioita, ellei voi viitata ja vastata, eikä lukea ääneen.
Nyt alkaa myös pikku hiljaa esikoulun oppilaat kiinnittää ilmeisesti enemmän huomiota puhumattomuuteen, koska se on kestänyt niin pitkään. Ennen hiihtolomaa opettaja soitti kotiin iltapäivällä, että hän huomasi 3 pojan (esikoululaisen) kiusaavan meidän tyttöä. Pojat olivat tytön ympärillä hokeneet, että "puhu, puhu". Tyttö oli kuulemma potkaissut yhtä poikaa ja lähtenyt muualle, jonne opettajakin oli sitten perässä mennyt. Tyttö oli ollut itsekseen kyynel silmäkulmassa. Kotona ei juurikaan suostunut kommentoimaan millään lailla koko asiaa. Hymyili vain. Periaatteessa en tietenkään kannata toisten potkimista, lyömistä tai tönimistä millään lailla, mutta toisaalta tässä on tietysti se hyvä puoli, että tyttö kuitenkin puolustautuu eikä jää uhriksi vaikkei sanokaan mitään. Huono puoli on se, että jossei voi sanallisesti puolustautua, jää vain fyysinen puolustautuminen. Viimeksi myös tyttöä hakiessani eskasta, yksi tyttö piiritti minua siinä yhden hoitajan kanssa jutellessani ja kyseli monta kertaa, että miksei "x" puhu. Eli asia alkaa häiritä kanssaoppilaita.

Koska meillä on tässä talonmyynti meneillään ollut jo pitkään ja jonkinlainen mahdollisuus tietenkin on, että muutto tulisi, vaikka kiinteistömarkkinat ovat mitä ovat tällä hetkellä, koulu todennäköisesti sitten vaihtuu ja porukka. Auttaisiko täysi muutos puhumaan normaalisti vai pahentaisiko se asiaa? Netistä on luettavissa kyllä, että pitkään jatkuessaan mutismiin voi auttaa koulun tai kokonaan paikkakunnan vaihto, jossa kukaan ei ole luokassa tietoinen millainen olet ollut ja mutisti saattaa alkaa alusta asti puhumaan normaalisti kun ennakkokäsityksiä ei ole eikä kukaan näin ollen kiinnittäisi suurta huomiota siihen, että hän puhuu yllättäen. Nykyisessä tilanteessa näen, että tytön on käytännössä enää mahdotonta alkaa puhumaan, koska siitä varsinkin niillä pojilla vasta haloo nousisi ja tyttö joutuisi suuren huomion kohteeksi. Mitä tuskin haluaa ja tietää sen varmasti itsekin. 

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Tiistai sekä kissa ja hiiri

Tiistaikin sujui samoissa merkeissä kuin maanantai. Pidempi ulkoilu. 12v teki liput majaan, jonka rakenteli hoidokeiden kanssa. 6v teki omansa. Ne laminoitiin, että kestäisivät paremmin tätä suomen säätä.




Tiistai-iltapäivänä käskin siirtää majan hieman syrjemmälle, ettei ihan heti ole tuossa naapurin puolella vielä passelisti juuri pihaanajotien alussa. Ajattelin, että se siinä voisi olla, mutta siihen alkoi kertyä niin tolkuttomasti lopulta tavaraa, että päätin siirrättää sen, ettei pistä niin pahasti silmään siinä. Siirtyi metsän siimekseen kaikki tavarat. 


Illalla vuorossa sämpylän tekoa. 


 Porkkanasämpylät valmiina. Taitavat olla kyllä jo puoliksi syötyinäkin.


Meidän nuorimpien omat iltaleikit. Noita pikkulegoja on laatikkotolkulla meillä. Saatan jonain kauniina päivänä tulla hulluksi niiden kanssa.


Loppukevennys:
Kissa ja hiiri

(välillä meidän kissaan iskee sylipula ja isännän tietokonehommat hankaloituvat. Tässä seurataan siis hiiren liikkeitä ruudulla.)




maanantai 2. maaliskuuta 2015

Hiihtoloman alku

Täällä on alkanut hiihtoloma, mutta ei varsinaisesti minulla. Pyysin kyllä torstain vapaaksi perjantain lisäksi, että saa nuo meidänkin lapset olla pari päivää rauhassa. 
Viikonloppuna pyysin 6veetä kanssani ruuanlaittoon, mutta mikään muu homma ei nyt kelvannut kuin kurkun pilkkominen. 15v lähti lauantaina kaverinsa isovanhempien luokse Tahkolle ja laskemaan viikonlopuksi. Meillä oli 17veellä kaveri kylässä. Ettei vaan pääse tämä porukka pienenemään. ;)  Yksi pois, yksi tilalle!
Lauantaina annoin  12veen ottaa nuoremmat mukaansa lenkille. Viipyivätkin todella pitkään. Sunnuntaina isi otti 3 nuorinta mukaansa pilkille. Koko eteinen haisi mukavasti kalalle. =/


Maanantaina yksi hoidokki ilmoittautui sairaaksi joten aamupäivästä kehkeytyikin oikein mammutti-ulkoilu. Yritettiin käydä jäällä kävelyllä ja olisi se onnistunutkin, mutta sen verran oli vettä, että minun kenkäni meinasivat kastua. Pojilla oli kyllä kumpparit. Niinpä ei hirveän kauas kävelty. Pojat olivat keskenään jo hieman tylsistyneitä ennen puolta yhtätoista. Olivat tulleet kuitenkin juuri ennen yhdeksää pihaan. Ajattelin, että yritetään nyt kuitenkin saada oltua siihen yhteentoista jotenkin. Puolen jälkeen tulikin 6 ja 9veet pihalle niin saatiin vähän mielenkiintoa ulkoiluun. Sitten juuri kun ajattelin,että pojat vois ottaa kohta sisään syömään (klo 11.00) , tuli ulos 12v. No siitähän sitten alkoi meidän tytön ohjaamana majan rakennus ja sen sellainen ja pojathan viihtyy kun 12v hössöttää. Niinpä tuumasin, että mikäpä tässä kun yleensä poikia ei kovin helposti väsytä, mutta hoidokkitytteli on useimmiten todella väsynyt jo lähempänä ruoka-aikaa, niin hyödynnetään tämä sitten pidennettynä ulkoiluaikana. Ei jaksanut niin kelloa tuijottaa kun sillä ei ollut suurta merkitystä. Tultiin sisälle lopulta klo 12.15, jolloin normaalisti oltaisi lukemassa jo satua. Yhdeltä päästiin levolle. Eipä tuo poikia haitannut. Ruokaa upposi ja luulisi unenkin tulevan kun yli 3 tunnin megaulkoilu on alla ja mahat pullollaan kanakeittoa. 




Niin, ja perjantaina ostin uuden auton itselleni. Siis uuden käytetyn, vanhan, auton! Pääsee taas rauhassa ajelemaan omaan tahtiin. 
Mutta iloista hiihtolomaa, kenellä se nyt juuri sattuu olemaan!!