Huh sentään, että hurahti taas aikaa. Niinpä puran muutaman kuvan mitä kameraan on tullut. Ei ole kyllä niitäkään tullut tässä paljon otettua. Viime viikolla käytiin pitkällä kävelyretkellä pitkin rantajäitä kun aamupäivisin on mukavasti pakkasta eikä upota missään. Siltäkin reissulta unohtui kamera. Muuten on ollut ilmeisesti liikaa muuta ajateltavaa viime aikoina.
Perjantaina sairastuin kuumeeseen muutaman päivän ensin kauheaa yskää ja äänenmurrosta kärsittyäni. Lauantaina sairastui meidän 17v (sairastaa edelleen) ja sunnuntaina 6v (sairastaa edelleen). Ihme asia, että itse selvisin niin vähällä, että sunnuntaina olin jo suurinpiirtein kunnossa. Tunnollinen työntekijä sairastaa vapaa-ajallaan. ;) Meillä oli viime viikko myös jatkuvaa siivousta ja sähläystä, ehkä siksikään en koneelle ehtinyt. Meillä oli viikon sisällä 4 talomme yksityisesittelyä ja homma oli siis jatkuvaa siivousta ja tavaroiden raivausta pois näkyviltä. Imurointia, pyyhkimistä jne...Kauhea homma! Esittelyiden tuloksista on vielä vaikea sanoa juuta eikä jaata! Kiinnostuneita siis on.
Meidän kissaa taas kiinnostaa..........
Alla lueskelemiani joitain kirjoja. Hyviä ovat!
Tässä jälleen joskus aiemmissa kirjoituksissani kauan sitten kertomistani ranskalaisten lasten ruoka ym. kasvatuksesta kertoville kirjoille kootut palat. Sama kirjoittaja kuin kirjalla "miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea". Erinomainen tämä alla olevakin. Mukavasti tiivistettyjä kasvatusjuttuja.
Värikästä evästä eilen pilkottuna valmiiksi uunijuureksiksi lounaalle. Sisälsi porkkanaa, bataattia ja lanttua. Uunista tullessaan bataatteja ja porkkanoita ei meinannut erottaa enää toisistaan.
Siellä ne juoksee. Eilen aamulla käytiin rannalla laskemassa liukurimäkeä naapurin laiturilta.
Tänään käytiin vähän kävelemässä metsässäkin kun hanki kantaa niin mukavasti. Metsäkone on muutamia päiviä jyrännyt taas siellä niin meidän polku on jyrätty poikki metsän keskeltä, mitä pitkin aina käveltiin metsäretkille. Toivottavasti vähän siivoavat sitä kun käyvät puunsa keräämässä kasoihin.
Jännityksellä odotamme kuka meidän perheestä on seuraava kuumeen uhri, kun näyttää olevan melko lailla tarttuvaa sorttia. 9v aamulla kovasti kurkkuaan valitti. Veikkaan siis sitä. Toki itse hän toivookin tulevansa sairaaksi, ettei tarvitse mennä kouluun. Yksi hoidokeistakin kyllä tänään on valittanut kurkkukipua ja metsässä kävellessä pinkoi ja selitti, että häntäpä ei väsytä yhtään (kun muita väsytti), mutta viiden minuutin kuluttua lysähti kannolle ja ei olisi jaksanut mitään. Tätä yksilöä ei yleensä väsytä mikään ja on melkoinen sähköjänis. Myöskään ruoka ei maistunut, vaikka vuorossa oleva ruoka yleensä on aiemmin maistunut. Jäämme siis katselemaan.
Huomenna ajattelin, että mennään metsään takaisin ja kierretään lenkki toiselta suunnalta ja kerätään pajunkissoja, joita nähtiin tänään matkalla, mutta ei ollut oksasaksia mukana. Enkä viitsinyt alkaa repimään kun olisi tullut rumaa jälkeä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti