Metsäsulkeiset

Meille kehkeytyi tänään kahden hoidossa olevan kanssa kunnon metsäsulkeiset. Eilen hoidossa siis sairastui vanhin hoidokeista. 

Koska hanki kantaa päätin, että lähdetään metsään suoraan tien toiselta puolen, ihan sama mistä mennään, kävellään vaan. Ei tarvitse seurailla polkuja eikä väistellä ojia. Kaikki kantaa. Ihanaa!

Päästiin taas sille kohtaa, josta alkoi hakkuutyömaa. Vieläkin siellä kauempana traktorit jyrrää. Tästä kohtaa se meidän metsäpolkumme meni metsän keskeltä. Näyttää hieman vaikeakulkuiselta nyt. =(

Voi voi sentään!

 Mutta ei hätää....me pidetäänkin sulkeiset. Metsä on täynnä tällä hetkellä tämmöisiä risuja jotka ovat jäätyneet latvasta maahan ja niitä näkyy edessäkin urakalla. Mahdollisimman monen ali nämä kaksi halusivat ryömiä. Ja juosten seuraavalle...

Sitten on esterataan haastetta vanhalla hakkuu-aukealla. Monttua, kukkulaa, monttua kukkulaa...Niitä juosten ylös alas, ylös alas...(---on laaksoa, on kukkulaa---)

Mutkien ja metsien kautta kierrellen kuljettiin yhden mökkitien läpi jäälle ja rantaa pitkin hoitopaikalle. Pihaan tuli käymään vielä toinen hoitaja vain yhden hoidokkinsa kanssa, koska sieltäkin muut olivat sairaina. 

 Vielä pihassa toisten lähdettyä hetki keskenään hommailtiin ja sitten porkkana-lihalaatikon syöntiin. Se maistui moisen kierroksen jälkeen hyvin.

Eilen illalla päätin vääntää tiikerikakkua jota mummi aina tuo tullessaan. Ei se minulta nyt oikein niin maukkaaksi tullut, mutta syöhän tuota silti. Mummi kun nyt ei ihan heti tänne pääse saati leipomaan, kun mursi ranteensa liukastuessaan viime perjantaina (13.päivä), ja on nyt kipsissä 5 viikkoa. 

Nuolija

 Tuotos