Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Piknikillä ja hammaslääkärillä


 Hellitetään helteellä ja päästiin piknikille mihin piti jo viikonloppuna, mutta säät eivät suosineet. Puolilta päivin käytin 10veen hammashoitajalla....mikä on aina hyvin mielenkiintoista...( not). Tammikuussa uusi aika. Taitaa mennä organisoitavaksi isin hommiksi! Kuinka katsotaan hampaat lapselta, joka on autistinen ja päättää vastustaa kaikkea sekä pelkää kaikkea. Täti sai puolen tunnin sompaamisen jälkeen pojan suostumaan istumaan puolella takamuksella tuolin reunalle ja katsottua sormin ja pienellä valolla hetken pojan suuhun. Täti oli kyllä fiksu. Oli huomannut koulun nimestä, ettei kyseessä ole "pekka-perusjätkä". Oli tarkoituksella varannut enemmän aikaa ja kävi hyvin asioita läpi rauhallisesti vaikkei poika halunnut edes kuunnella vaan pyrki  huoneesta ulos kaiken aikaa. Minä siinä itkevä vauva sylissä kampesin poikaa pysymään huoneessa. Vauva rauhoittui kun poika rauhoittui. Oli pikkuisen hiki! Asiaa ei auttanut hellepäivä!

Mutta päästiin sitten Prisman kautta kotiin tekemään eväitä ja pakkaamaan piknikille. Vauva nyt ehti kaupassa torkahtaa, joten ei ollut odotettavissa, että hän nukkuisi lähtiessä vaunuihin. Homma meni silti hyvin. Prismassa pääsi lähtemään vähän lapasesta ja tulin ostaneeksi parit ämpärit ja lapiot, hiekkamuotin, 7veelle pienen vene-lelun ja 10veelle uimapötkylän. Vastikään olin ostanut näin sievän piknikhuovan ja pari söpöä eväsrasiaa Clas Ohlssonilta. Samaisesta paikasta pari vuotta sitten hommattu sievä pieni kylmäkassi. Vauvalle passasi huovalla köllöttely jonkin aikaa. Piknik suuntautui tutulle uimarannalle. Siellä oli muitakin samalla asialla. 10v ilmoitti pois lähtiessä, että oli mukavaa!
























Lähdettiin pois kun ukkosen jyrinä alkoi voimistumaan pikku hiljaa. Hyvin ehdittiin olla. Vauva nukahti loppujen lopuksi tissille ja siirtyi vaunuun nukkumaan. Minä sain juotua sitten kahvini ja maattua huovalla joutessani. Tämmöinen toiminta lataa akkuja. Vauva heräili sitten melkein heti kun selvittiin kotisatamaan.
Voidaan mennä huomenna uudestaan jos sää sallii. Ainakin näyttäisi olevan hikistä luvassa.

Alla vielä kuva sunnuntaina nettikirpparilta hommaamastani lelusta. Vauvalle se oli hittituote! Ja minä kun vannoin ettei meille tuollaista muovista härpäkettä enää tälle vauvalle tule. Tuli kuitenkin!


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Peruslauantaipäivä plus viikon jorinat

Tämmmöinen peruslauantai pärähti käyntiin näin:
Klo:7.45 Vauva ähkii nenä tukkeessa. Syödään sängyssä ja heräillään sitten. (10v kipittää pleikalle yläkertaan) Siirretään itsemme ylös vaipanvaihdollisiin toimenpiteisiin ja seurustelemaan. Vaavin pötkötellessä juon sohvalla kahvia ja leipää aamupalaksi.
(9.00 herää 7v)
9.15 Vaaveli syö vähän unitissiä ja nukahtaa. Vien omaan sänkyynsä uinumaan ja petaan muut sängyt. Vähemmän nykyään nukkuu sohvalla. Aina välillä siinäkin.
Tyhjentelen tiskikaappia (meillähän ei ole astianpesukonetta) ja notkun blogeissa sekä keittelen itselleni jasmiiniteetä kera caschew-pähkinöiden (en jaksa tarkastaa oikeinkirjoitusta).

10.00 vauva herää! Sitten syödään taas tissiä, vaihdetaan vaippaa ja seurustellaan.



Välikahvit...

 11.00 taas tissitellään...kun alkoi kiukuttaa!
12.00 Vaaveli nukahtaa ja siirtyy vaunuihin nukkumaan ulos. Minä tiskaan aamupala-astiat varalta, ettei pääse syntymään yöhön mennessä tiskivuorta. 
12.50 Eräs herää itkemään ja paniikki rauhoittuu tissille (kuinkas muutenkaan) ja uni jatkuu yllättäen. Kärrään omaan sänkyynsä alakertaan tällä kertaa jatkamaan unia. 
Löydän netistä vauvalle lelukaaren kirppissivuilta ja sovin hakevani sen huomenna aamupäivällä. Saadaan vaaville viihdykettä. 
14.00 Vauveli vetelee näköjään pitkiä unia pitkästä aikaa, joten alan ruuanlaittoon. Ex Tempore päätän piristää lasagnette-aineksia pätkällä sipulia ja porkkanaraastetta sekä valkosipulin kynnellä. Toivottavasti ei piristy liikaa, ettei teini (16v) huomaa ja aloita "tota mä en ainakaan syö" virttään. Yritän kouluttaa itseäni tekemään huippupieniä annoksi entiseen verrattuna, koska nirsoja riittää joka ruualle. Tätäkin ruokaa syö käytännössä edellä mainittu teini ja minä tietty. 10 ja 7v syövät ehkä sen "maistopakko" annoksen. Eli kunhan suussa jotain näkyy. Tässäkin annoksessa näemmä taas liikaa ja se menee hukkaan. En millään pysty niin pieniin annoksiin. 13v lähti Ikeaan syömään isosiskonsa 18v kanssa. 
15.00 Saadaan syötyä ja kummastelen, että vieläkö se vauva nukkuu. Jaksaa yllättää. (ei siis ihan normipäivä) Eilen ei nukkunut juuri paljonkaan päivällä. Ja huusi illalla aivan kamalasti. 
Ehdin vielä tehdä marjapiiraan uuniin ja tiskata toistamiseen kunnes vauva herää klo: 16.00. Ripustan vielä pyykit. Sitten tissiteltiin ja vaihdettiin vaipat. Again! 
Juodaan kahvia ja syödään piirakkaa....seurustellaan....





 18.15   10v laittaa saunan lämpiämään.
18.45 Vauva nukahtaa tissille ja me juostaan kahden lapsen kanssa saunaan. Vaan eipäs nukukaan vauva kun sohvalle jätin nukkumaan. Hänpä päättää karjua! Juoksen saunasta kiikuttamaan hänet alakerran makkarin lattialle pehmojen keskelle. Saadaan saunottua sen verran että 10v pestään ja hän saa vauvaveljen viihtymään, että minä ja 7v saadaan itsemme valmiiksi. Kylvetän vielä lopuksi vauvan, joka inhoaa sitä hommaa ja karjuu keuhkonsa pihalle. Pikainen kylpyhetki, ei mitenkään rentouttava! Sen jälkeen maitoa pullosta!

20.00  Oma iltapala lattialla vauvaa viihdyttäen. 13v tarjoili 7veen iltapalan. 10v söi ennen saunaa ja on nyt kanttuvei sohvalla. Vauvaa ei näytä taas väsyttävän vaikka välissä taas väsyttää. 




20.30  10v menee nukkumaan hampaanpesun kautta. 7 ja 13v menevät pihalle kuvailemaan puhelimella, 16v ampaisee pyörällä Lidliin ostamaan energiajuomia.
21.00  Vauva alkaa simahtaa syliin välillä kiukutellen ja lopulta nukahtaa sänkyyn.
21.30 Vielä oma pieni iltapala kun nälättää. Jasmiiniteetä ja paahtoleipää. Mietin ruokakaupan ostoslistaa.
22.00  Patistellaan 7veetä sänkyynsä 13veen huoneesta pulisemasta. Pestään hampaita banaanin syönnin jälkeen. Jää lukemaan lehtiä sänkyyn. 
(23.00 käy vessassa ja käy nukkumaan)
Minä tässä kirjoittelen tätä ja aion hetken selata nettiä ja mennä viim. 23.30 nukkumaan. 

Tänään piti mennä piknikille, ostin sitä varten piknik-huovankin, mutta ei tullutkaan sitä hellettä. Edes aurinkoa ei näkynyt. Mennään kun tulee sopiva keli. Lapset pettyivät. Vielä kuva eilisillasta kun vauva huusi taas kamalasti. Se on aina lopulta sama asento mihin se asettuu kun uni tulee.... ja kuola valuu....


Mummi lähti eilen oltuaan taas viikon meillä kantelemassa vauvaa. (samaisessa asennossa)  Minä kävin viitenä iltana piiitkällä lenkillä ja eilenillalla vaunujen kanssa kun mummi lähti. Vaavi ei silti halunnut nukahtaa kuin vasta hetkeksi kotiportilla. Nyt pitää aloittaa tuo liikkuminen kun ei ole aiemmin voinut pitkälle pötkiä kun eräs inhosi vaunuja. Nyttemmin alkanut vähän tottua kun ikää lisää tullut. Omaa kuntoa hieman kohennettava kun loppuraskauskin meni maatessa lähinnä.

 Ostin alesta (herätteenä) uudet hienot lenkkikengätkin. Oikein neon-oranssit. Ei näy kuin oranssi viiva kun minä ovesta ulos ampaisen... Tiedoksi teille jos sellaisen viivan satutte bongaamaan jossain. Se ei ole Pokemon, jollaisia ilmeisesti on nykyään joka kadunkulmassa, mutta niitä ei näe kuin ne, joilla on yliälykkäät puhelimet nenän alla. Tyttäreni 13v valitti kerran kävellessämme kauppaan, että astuin sellaisen päälle. Voi Pokemon parkaa!

Vaavelille tuli ostettua ensimmäinen lelu pari päivää sitten. Oli pakko ostaa kun häntä niin alkoi naurattaa sen nähtyään. Tässä palataan kotiin lelun kanssa. Ostin myös farkut. Vain koska mahduin niihin ja olivat kokoa sitä mitä aina ennenkin. Jee! Kyllä kannatti käydä 5 päivää lenkillä. Ostin myös vaaàn joka ilmoitti, että 2-3kg matkaa vielä entiseen painoluokkaan ennen raskautta.


Tapahtunut lisäksi: 13v on ilmoittanut tahtovansa napakorun synttärilahjaksi syyskuussa. Toivomuslistalla on myös kallis koira, rodultaan Venäjän Toy, ryssien lelukoira. 13v inhoaa kun minä sanon niin. (koira on erittäin pieni ja mahtuu käsilaukkuun)
16v haluaa rotukissan. No, halpaa hupia kaikki tyynni.
Naapuriasuntoon muutti pariskunta, joiden rotukissa karkasi ovesta ja pukkasi naamansa meille kun terassin ovea aukaisin. Kannoin emännälleen takaisin.  Niin sitä tutustuu naapureihin. 
Tässäpä ne tärkeimmät taisi olla. Täydennän jos jotain tulee mieleen! Öitä!

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Vierailu dinomaahan

(no ainakin sittarin parkkipaikalle...) Amerikkalaiset olivat saapuneet dinosauruksineen sinne. Tyyristä oli sisäänpääsy eikä sisällä oltu puolta tuntiakaan, koska katsomista nyt ei ollut niin hulppeasti. Pari myyntikojua oli paikalla, joista piti ostaa pehmodinot mukaan. Kalliiksi kävi. Sisäänpääsy meiltä kolmelta yhteensä 35e plus pehmot yht. 16e. Voi hyvää päivää! 10v pelkäsi kaikkea. Se nyt oli odotettavaa vaikka odotti pääsyä sinne. Kovaääniset dinosaurukset olivat meidän yliherkälle yksilölle liikaa. Vauvakaan ei ollut järin innostunut paluusta dinokaudelle. 7v olisi halunnut olla siellä iäti. Seuraavana päivänä olisi halunnut takaisin. Olisi sillä pienellä alueella ollut pomppulinna ja joku pomppu-liukumäkihärpäke. Sekin härpäke olisi maksanut per tenava 4 euroa. Ja dinolla olisi voinut ratsastaa (3 e). Amerikkalaista rahastusta! Myyntikojun tädille piti puhua englantia. Onneksi "the baby was free". Siitä jos olisi vielä kymppi pitänyt pulittaa niin huh sentään.




 Dinot ovat olleet kainalossa kotona jatkuvasti. Että  jotain tästä perjantaisesta reissusta jäi käteen. 


 13veen kanssa tehtiin taasen mansikka-mehujäätä, jonka ohje lienee välipalaosiossa. Ellei ole, lisään sen kunhan tarkistan.



Ja minä en saanut yhtään.....

Nämä alla olevat kaksi uimaria olivat isällään yhden yön kahden sijaan, koska eivät oikein viihdy siellä eikä uiminen kotirannassa onnistunut 10veeltä, koska kammoaa ötököitä ja niitä siellä oli ilmeisesti liikaa. Käytiin sitten tuossa lähirannassa hellettä pitelemässä kun kotiin palasivat eilen. Olisin kyllä voinut olla vielä toisen vuorokauden ilman näitä pleikasta tappelevia yksilöitä. Nämä vievät paljon energiaa ja hermoja nämä erityislapset. Saadakseni ne pleikasta irti, täytyy tehdä järjetön sotasuunnitelma ja suunnitella mitä tehdään sillä ajalla kun ei pelata ja organisoida se. Eli uimaan tässä tapauksessa. Oli niin rauhallista kun olivat poissa. Vauvakaan ei valittanut mistään. Ainoa ilta kun ei karjunut perinteisiä karjumisiaan. Ja nukuttiin kuin unelmat. Kun nämä kaksi kotiutuivat, vauva oli hirveän levoton eikä nukkunut juuri yhtään. Ottaneeko minun stressistäni jotain viboja.
 

Kohta pitää viedä 13v isin talon kissavahdiksi kun isi lähti taas Lappiin perjantaihin saakka. Tyttö aikoi yksin siellä korvessa pysyä hengissä 3vrk. Ostettava mennessä evästä mukaan.

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Yhteenkuuluvuuden tunteesta ja muusta

Meillä oli mummi kylässä taas viikon juhannuspäivästä alkaen. Minä sain karsean kesäflunssan, mutta nysse on jo poissa onneksi. Mummi väänsi korvapuusteja ja vuokapullia pakkaseen. Äkkiä ne on sieltäkin syöty. Taka-alalla 13v. Hän lähti perjantaina kaverin perheen kanssa asuntovaunureissuun kolmeksi yöksi. Tulenee huomenna kotiin illalla.


 Leipomuksia kaikki tasot täynnä.

Vauva se nukkuu mummin sylissä. Vaavi muuten täytti jo 2kk lauantaina. Kyllä tuo aika juoksee.

Olohuone sai vihdoin verhot. Pöllöjä! Vauva näyttää samalla olevan päiväunilla. Päivällä vauva nukkuu unensa aina olohuoneessa. Yöllä alkuun omassa sängyssä ja loppuyön äidin kainalossa.


 Lastenhuoneen kissaverhotkin ovat olleet paikallaan jonkin aikaa. Kangas Ikeasta. Samaa sarjaa kuin tytön tyyny sängyllä.



 Ja siitä yhteenkuuluvuudesta.... nyt kun meillä on paljon vähemmän neliöitä kuin ennen ja kaikki toiminta tapahtuu hyvin pienellä alueella, olemme lähentyneet perheenä. Monesti huomaan kaikkien (paitsi yleensä 16v) olevan yhdessä olohuoneessa seurustelemassa kuin itsestään. Aiemmin tilaa oli niin paljon ja isäntä omistautunut valtavalle olohuoneelle ja ominut sohvan sekä tv:n, ettei kukaan ollut yhdessä missään. Lapset olivat omissa huoneissaan ja ne saattoivat sieltä ilmestyä syömään silloin tällöin. Minä yleensä ruokailuhuoneessa kökötin yksin tai loppuraskaudesta makoilin yksin ylimääräisessä huoneessamme. Nyt teinit ovat huomattavasti vähemmän omissa oloissaan. 13v viettää aikaa kanssamme paljon. Eräänä iltana opiskelimme ääntämään ranskaa hänen älypuhelimellaan ja meillä oli hauskaa. 7v vielä siinä sivussa oleskeli vaikka oli myöhä. 10v kuukahtaa aikaisin. Jo noin kahdeksalta. Ennen oli turha yrittää lasten olohuoneeseen illalla. Heidät häädettiin aina pois kun isännän ohjelmat olivat niitä K16 elokuvia. Nyt on katseltu joskus yhdessä telkkariakin vaikka harvoin sieltä mitään mielenkiintoista tulee. Nykyään kun 18v tulee kylään, kaikki lyöttäytyvät yhteen ja olohuoneessa on oikein kodikas olo. Sellainen siellä kuuluukin olla. Kuten mainitsin, 16 ei yleensä seurustelemaan tule, mutta muuten sitä näkee paljon useammin huoneensa ulkopuolella kuin aiemmin. Juttelemaan tulee myös useammin asioitaan. 7veellä oli robotinrakennusongelma tässä illalla, niin tahtoi isoveljen apuun kun toinen pienempi isoveli (10v) ei osannut auttaa ja lähti nukkumaan jo puoli kahdeksalta. 16v tuli saunasta, petasi puhtaat petivaatteet sänkyynsä ja tuli rakentamaan siskolle robottia. Yli tunnin tuossa rakenteli sitä siskon iloksi ja melkoisen härvelin saikin rakennettua. Sisko oli ikionnellinen. Tästä oli kuva otettava koska mielestäni tämä on suloista ja elämän ydin. (yleensä isoveli on peruskärttyinen teini, mutta nykyään sieltä apua tulee auliisti hymyn kera jos pyytämään menee.)

Tämän vain halusin tulla kertomaan: pienemmät tilat, tiiviimpi perhe!  :)


Meillä kävi torstaina kotona neuvottelussa aiemman psykiatrisen työryhmän sairaanhoitaja ja kaupungin koti- ja perhetyön aloitustiimin yksi jäsen. Kävivät aiemmin entisessä kodissa. Nyt meidän 10v kun saa lapsuusiän autismin diagnoosin, niin kuulumme erityisneuvolan piiriin ja voimme hakea Kelalta korotettua vammaistukea. Meille myös myönnettiin 20h/kk pojalle hoiva-avustaja vapaa-ajalle. Sitä en tiedä mistä minä sen saan. Sitä täytyy alkaa itse selvittää, että pitääkö minun itse laittaa paikka työvoimatoimistoon auki vai etsiikö avustajakeskus minulle sellaisen. Kuulemma minun täytyy haastatella ehdokkaat ainakin sitten joskus ja valita sopiva. Täyttää työvuorolistat ja laittaa kaupunki maksamaan palkka kyseiselle henkilölle. Pojalle myönnettiin myös 1 yö viikossa koulullaan (erityiskoulu)  yöpymistä, jonka maksaa kaupunki vammaispalveluna. Tässä sitä sitten on taas päänvaivaa muun lisäksi ennenkuin moisen härdellin saa pyörimään. Meille myös suositeltiin ennaltaehkäisevää perhetyötä. Sieltäkin varmaan tulee sitten joitain henkilöitä meidän koko perheen kanssa hommaamaan, että saadaan arki rullaamaan kaikkien uusien järjestelyiden ja vauvan kanssa. Tulee melkoinen syksy! Nyt en jaksa edes selittää 7veen kuljetusasiaa entiseen kouluunsa. Siitä myöhemmin. Se on niitä pahimpia päänsärkyjä...