Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Yhteenkuuluvuuden tunteesta ja muusta

Meillä oli mummi kylässä taas viikon juhannuspäivästä alkaen. Minä sain karsean kesäflunssan, mutta nysse on jo poissa onneksi. Mummi väänsi korvapuusteja ja vuokapullia pakkaseen. Äkkiä ne on sieltäkin syöty. Taka-alalla 13v. Hän lähti perjantaina kaverin perheen kanssa asuntovaunureissuun kolmeksi yöksi. Tulenee huomenna kotiin illalla.


 Leipomuksia kaikki tasot täynnä.

Vauva se nukkuu mummin sylissä. Vaavi muuten täytti jo 2kk lauantaina. Kyllä tuo aika juoksee.

Olohuone sai vihdoin verhot. Pöllöjä! Vauva näyttää samalla olevan päiväunilla. Päivällä vauva nukkuu unensa aina olohuoneessa. Yöllä alkuun omassa sängyssä ja loppuyön äidin kainalossa.


 Lastenhuoneen kissaverhotkin ovat olleet paikallaan jonkin aikaa. Kangas Ikeasta. Samaa sarjaa kuin tytön tyyny sängyllä.



 Ja siitä yhteenkuuluvuudesta.... nyt kun meillä on paljon vähemmän neliöitä kuin ennen ja kaikki toiminta tapahtuu hyvin pienellä alueella, olemme lähentyneet perheenä. Monesti huomaan kaikkien (paitsi yleensä 16v) olevan yhdessä olohuoneessa seurustelemassa kuin itsestään. Aiemmin tilaa oli niin paljon ja isäntä omistautunut valtavalle olohuoneelle ja ominut sohvan sekä tv:n, ettei kukaan ollut yhdessä missään. Lapset olivat omissa huoneissaan ja ne saattoivat sieltä ilmestyä syömään silloin tällöin. Minä yleensä ruokailuhuoneessa kökötin yksin tai loppuraskaudesta makoilin yksin ylimääräisessä huoneessamme. Nyt teinit ovat huomattavasti vähemmän omissa oloissaan. 13v viettää aikaa kanssamme paljon. Eräänä iltana opiskelimme ääntämään ranskaa hänen älypuhelimellaan ja meillä oli hauskaa. 7v vielä siinä sivussa oleskeli vaikka oli myöhä. 10v kuukahtaa aikaisin. Jo noin kahdeksalta. Ennen oli turha yrittää lasten olohuoneeseen illalla. Heidät häädettiin aina pois kun isännän ohjelmat olivat niitä K16 elokuvia. Nyt on katseltu joskus yhdessä telkkariakin vaikka harvoin sieltä mitään mielenkiintoista tulee. Nykyään kun 18v tulee kylään, kaikki lyöttäytyvät yhteen ja olohuoneessa on oikein kodikas olo. Sellainen siellä kuuluukin olla. Kuten mainitsin, 16 ei yleensä seurustelemaan tule, mutta muuten sitä näkee paljon useammin huoneensa ulkopuolella kuin aiemmin. Juttelemaan tulee myös useammin asioitaan. 7veellä oli robotinrakennusongelma tässä illalla, niin tahtoi isoveljen apuun kun toinen pienempi isoveli (10v) ei osannut auttaa ja lähti nukkumaan jo puoli kahdeksalta. 16v tuli saunasta, petasi puhtaat petivaatteet sänkyynsä ja tuli rakentamaan siskolle robottia. Yli tunnin tuossa rakenteli sitä siskon iloksi ja melkoisen härvelin saikin rakennettua. Sisko oli ikionnellinen. Tästä oli kuva otettava koska mielestäni tämä on suloista ja elämän ydin. (yleensä isoveli on peruskärttyinen teini, mutta nykyään sieltä apua tulee auliisti hymyn kera jos pyytämään menee.)

Tämän vain halusin tulla kertomaan: pienemmät tilat, tiiviimpi perhe!  :)


Meillä kävi torstaina kotona neuvottelussa aiemman psykiatrisen työryhmän sairaanhoitaja ja kaupungin koti- ja perhetyön aloitustiimin yksi jäsen. Kävivät aiemmin entisessä kodissa. Nyt meidän 10v kun saa lapsuusiän autismin diagnoosin, niin kuulumme erityisneuvolan piiriin ja voimme hakea Kelalta korotettua vammaistukea. Meille myös myönnettiin 20h/kk pojalle hoiva-avustaja vapaa-ajalle. Sitä en tiedä mistä minä sen saan. Sitä täytyy alkaa itse selvittää, että pitääkö minun itse laittaa paikka työvoimatoimistoon auki vai etsiikö avustajakeskus minulle sellaisen. Kuulemma minun täytyy haastatella ehdokkaat ainakin sitten joskus ja valita sopiva. Täyttää työvuorolistat ja laittaa kaupunki maksamaan palkka kyseiselle henkilölle. Pojalle myönnettiin myös 1 yö viikossa koulullaan (erityiskoulu)  yöpymistä, jonka maksaa kaupunki vammaispalveluna. Tässä sitä sitten on taas päänvaivaa muun lisäksi ennenkuin moisen härdellin saa pyörimään. Meille myös suositeltiin ennaltaehkäisevää perhetyötä. Sieltäkin varmaan tulee sitten joitain henkilöitä meidän koko perheen kanssa hommaamaan, että saadaan arki rullaamaan kaikkien uusien järjestelyiden ja vauvan kanssa. Tulee melkoinen syksy! Nyt en jaksa edes selittää 7veen kuljetusasiaa entiseen kouluunsa. Siitä myöhemmin. Se on niitä pahimpia päänsärkyjä...

2 kommenttia:

  1. Mä ymmärrän mitä sä tarkoitat todellakin. Meillä on tehty iso köökki sitä varten että mää mahdun siellä kokkaan samaan aikaan kun sata muuta (no ei ihan) häärää kaikkia muita asioita samaan aikaan. Hah, mä niin tykkään, vaikka sen jäljiltä ei keittiö olekaan koskaan siistinä, mutta silti on ihanaa kun ollaan yhdessä ja yhtenäisinä <3

    VastaaPoista