Yksinkertaisuus kunniaan

Uuden vuoden teemana on nyt pyhä yksinkertaisuus. Houkuttelin (lue:käskin) isännän raivaamaan työhuonettaan viime viikonloppuna. Edellisestä kerrasta oli hurahtanut ainakin pari vuotta, jolloin käytiin läpi vain seinän kaapisto. Silloin jäi käymättä läpi iso cd-torni, joka mielestäni saattoi sisältää tarpeetonta levykettä melko runsaasti koska kukaan ei siihen ollut koskenut vuosiin. Annoin miehelleni kuvassa näkyvän pienen valkoisen cd-laatikon, johon käskin laittaa tarpeelliset. Huom! Tornissa oli varmaan sata levykettä. Lisää sivuseinustalla sekä toiset sata seinäkaapin sisällä. Isäntä sanoi, ettei ne tuohon laatikkoon mahdu. Tuumasin, että etsitään sitten joku lisää jos tarvitsee. Ei tarvinnut. Kaikki mahtuivat tuohon laatikkoon. Seinäkaapin levykkeet ja vanhat tietokoneiden korput lähtivät jätesäkkeihin. 

Huoneesta poistui lopulta päivän päätteeksi 3 jätesäkillistä tavaraa, ainakin 3 takallista poltettiin pahvia ja laatikoita, yksi todella iso laatikollinen ongelmajätettä, 2 isoa laatikkoa paperia ja vino pino vanhoja kirjoja. 

Huone olikin melko kaoottinen paikka, jonne ei tehnyt mieli nokkaansa tunkea. Nyt se kaikuu tyhjyyttä. Tänä vuonna aion päästä eroon turhasta, vaikka en hamsteri olekaan. Käytännössä vähennän jatkuvasti tavaraa, mutta nyt aion katsoa jatkossa joka tavaraa uudella silmällä. Tarvitaanko sitä aivan välttämättä ollenkaan vai viekö se vain tilaa ja hermoja? Voinko selvitä ilman? Eniten risoo isännän tavarat, koska hänellä ei ole tarvetta luopua mistään, jotainhan voi vielä tarvita vuonna 1 ja 2. Justiinsa juu! No, nyt saatiin homma hanskaan ja isäntä luovuttamaan. Taisin saada luovutusvoiton! ;)

Siinä ne niin kauniisti palaa. 

Aion pyrkiä yksinkertaistamaan elämääni kaikelta mahdolliselta kantilta katsoen. Tänään vein hirveän määrän tavaraa SPR:n Konttiin, koska katsoin, että ne kasat ovat odottaneet liian kauan kirpparipöydän hommaamista. Ensin pitäisi löytyä rahaa varata se pöytä, hakea hintalappuja, raahata roju pöydälle, käydä joka päivä siivoamassa pöytä, polttoainetta palaa kohtuuttomasti ja se maksaa, aikaa kuluu tarpeettomaan juoksemiseen joka ikinen päivä koska asumme kaukana kaikesta. Sitten se pitää vielä tyhjentää ja loput raahata joka tapauksessa sinne Konttiin. Kodin kautta tietenkin, koska hintalaput poistaisin mielelläni ennen sitä. Tässä kohtaa nyt katsoin, että aikani on rahaa, eikä kirpparipöytä nyt maksa vaivaa. Yhden pussin vaatteita vein H&M:lle. Siitä sai alennuskupongin vaateostoksiin, jos joskus jotain tarvitsee ostaa. Kirjastoon vein uudenveroisia kirjoja lahjoitukseksi. Kirjastovirkailijoiden naamat loistivat nähdessään kirjat, joiden kunto oli parempi kuin aluksi olettivat kun kysyin ottavatko lahjoituksia vastaan ja kiittelivät vuolaasti. Siitä jäi minullekin iloinen mieli. Olin hyödyksi. Sama olotila ei olisi tullut kirpparipöytä-ruljanssista, josta olisinkin saattanut saada EHKÄ muutaman euron vaivan palkaksi. (joka olisi mennyt auton tankkiin ajellessa ees sun taas.) 

Ihanaa katsella tyhjää tilaa varastokomeron virkaa pitävässä ylimääräisessä vaatehuoneessa, jossa säilytetään kaikkea mahdollista. Nyt siellä mahtuu asiallisesti kävelemään kun hakee esimerkiksi leluja lapsille. Aion viedä sinne kuitenkin vielä tyhjän pahvilaatikon kököttämään, johon heitän pois laitettavaa tavaraa ja kun se täyttyy, heitän sen autoon ja ajan seuraavalla kauppakerralla Kontin kautta. Yleensä siellä onkin aina ollut pusseja joihin työnnän poislaitettavaa ja ne täyttyvät ja lisääntyvät pikavauhtia aina. Sitä ihmettelee, että mistä sitä tavaraa oikein jatkuvasti löytyy työnnettäväksi pois. Eikä sitä huomaa, että sitä olisi jostain poistunut. 

Aion myös yrittää olla ostamatta mitään, mikä ei ole välttämätön pakko. Tässäpä haastetta vuodelle 2015. Siksipä lisäsinkin tunnisteen aiheesta, josta aion raportoida jatkossa kun aihetta ilmenee. (varmasti ilmenee!!) 

Iloista viikonloppua! Meillä taas tuota poikaystävää yökylässä! =)