Tämä viikko on mennyt vain leikkiessä. Ilma on onneksi ollut ulkoilua suosivaa. Eilen sujui sisäleikkikin pitkästä aikaa mallikkaasti. Otin viime viikon puolella käyttöön yhden lelulaatikon periaatteen. Kaikki lelut aina vain levitetään, muttei niillä sitten oikein osata leikkiä. Ajattelin, että pelkän yhden laatikon voimalla saattaisi leikki luistaa paremmin kun ei ole muita huomiota vieviä leluja siellä sun täällä. Paremmin keskittyminen sujuikin vaikka pojat välillä autolaatikkoa kyselivätkin, kun oli esimerkiksi legolaatikko vain esillä. Mutta eivät kuitenkaan alkaneet sitä sitten vaatimaan. Eilen tuli otettua poikkeus sääntöön ja meillä oli kaksi laatikkoa esillä, että kaikille riittäisi autoja ajella juna ja autoradalla.
Myös ruokailutilanteisiin kaivattiin muutosta viime viikolla. Niin monta viikkoa on ollut levotonta ja ruokarauha osalta kateissa. Homma meni niin, että aina toinen pojista jätti ruokailun kiireellä kesken, että pääsee riehumaan olohuoneeseen (pöydästä sai poistua kun on syönyt) ja toiselle tuli hirveä kiire perään ja suunnilleen suu täynnä ruokaa yritti aina lähteä perään. Meillä kun ei pöydästä saa nousta suu täynnä evästä, niin oli hirveä nieleminen, että ehtii perään. Sitten oli minun vuoroni hypätä lautasen äärestä monta kertaa komentamaan, koska olohuoneessa hupihomma oli painia, taistella ja juosta. Välillä käyden liukuovien takana huutelemassa ja kurkkimassa, eli häiritsemässä syömässä olevaa tyttöä vielä. Viime torstaina tähän tuli loppu, koska minunkin ruokarauhani oli mennyttä. Viime torstaista lähtien KAIKKI istuvat pöydässä niin kauan, että KAIKKI ovat syöneet. Tästä on tullut 5v pojalta vähän noottia, että on tylsää vaan istua. Noh, elämässä pitää oppia sietämään vähän tylsyyttäkin. Aina ei voi olla joka hetki täynnä äksöniä. On ollut ruokailulla nykyään mukavan rauhallista ja pojatkin ovat saaneet syötyä. Poikkeus tietenkin oli 5veellä kun ruoka ei maistunut ja piti vaan istua ja odottaa, että muut syövät. Siinä tietysti oli sitten kiusaus häiritä muiden syömistä muun tekemisen puutteessa, mutta siitäkin selvittiin jotenkin. Huvittavinta oli kun tylsyyden uuvuttama poika tiedusteli, että mitä sitten on jos tämä pöydässä odottaminenkaan ei onnistu. (kun ei olohuoneeseen menokaan onnistunut) Ajatteli varmaan, että jos ei tämä onnistu nyt niin päästään taas entiseen järjestelyyn takaisin. Tuumasin siihen, että "no sitten täytyy varmaan toisen teistä odottaa eteisen penkillä ja toisen tässä ruokailutilassa tietokonepöydän tuolilla viimeisten syöntiä. (Plan B )Poika huokasi syvään ja lakkasi kyselemästä. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti