Selektiivinen mutismi sekä sensorisen integraation häiriö

Tästäpä tulee taas tämmöinen diagnoosien ja häiriöiden selostuskirjoitus. Alla oleva kirja on erinomainen opus jossa tyhjentävästi selostetaan sensorisen integraation häiriötä. Meidän 9v kärsii tästä häiriöstä melko vaikeana versiona ohella muiden aiemmin blogissa eriteltyjen diagnoosiensa kanssa. Tämän takia meillä on ongelmia kaikenlaisten normaalien jokapäiväisten toimintojen kanssa. Uusien vaatteiden pukeminen, hiustenleikkuu, normaali kevyt kosketus, paniikinomainen vastustus käsienpesussa tai käsien kevyen likaantumisen aiheuttama hyperpaniikki. Kaikenlaiset päivittäiset perustoiminnat, jotka ovat rutiinia, voivat osoittautua ylitsepääsemättömän vaikeiksi toisina päivinä ja toisina sujua ongelmitta. Mutta mistään ei voi tietää kummin käy.

Vielä pari kolme vuotta sitten kun poika kävi sensorisen integraation häiriöön erikoistuneen toimintaterapeutin vastaanotolla säännöllisesti muutaman vuoden, lainasin terapeutilta tämän kirjan, mutta lukeminen jäi vain silmäilyksi. Nyt sen saa luettua ajatuksella kun ongelma tuntuu olevan edelleen arkea rasittava. 

Lisäksi meidän eskassa puhumattomalla 6veellä oli eilen lääkäriaika. Lähinnä yökastelun takia, johon lääkkeitä suositeltiin, mutten vielä huolinut. Katsotaan alkukevääseen. Pääasiaksi nousikin nyt sitten keltojen suosittelemana lähete lasten ja nuorten mielenterveysyksikköön tutkittavaksi. Eskaope kertoi keltojen esittäneen mahdollista mutismia. Googlasin tuossa asiaa ja kaikki mitä kirjoitetaan selektiivisestä mutismista tuntui olevan just eikä melkein meidän tytön piirteitä. Selektiivinen mutismi on siis ahdistuneisuushäiriö. Tilaan liittyy usein sosiaalista ahdistuneisuutta, vetäytymistä, herkkyyttä ja vastarintaa. Tila kestää n. 3-12 vuotta, keskimäärin 8vuotta. Tosin jossain sanotaan ettei välttämättä normalisoidu ollenkaan. Liekö taas terapiahumppa alkamassa kuten aiemmin pojalla vuosikausia ravattiin eri terapioissa. Asiaan kuuluu juuri se, että kotona ja tutuissa paikoissa on kuin normaali lapsi. Puhuu, riehuu, nauraa, leikkii, touhuaa, mutta esim päivähoidossa, esikoulussa ja koulussa ei puhu ollenkaan ja vetäytyy erilleen muista. Joskus kestäessään pitkään, luokan, koulun tai paikkakunnan vaihto voi auttaa pääsemään puhumattomuuden kierteestä tai sitten ei. Ja mitä pidempään kestää, sitä vaikeampi on enää puhua vaikka haluaisikin kenties, koska mutisti välttelee sosiaalista huomiota ja puhuminen vetäisi kaiken huomion häneen itseensä kun ei ole ennen puhunut. Tämä lisää ahdistuneisuutta entisestään. Eli lapseni ei kenties itseppäisyyttään ole ollut näin kauan puhumatta vaan ei ole vain pystynyt ahdistuksen takia saamaan sanoja suustaan. Pian ollaan varmaan siinä pisteessä, ettei uskalla puhua vaikka jo pystyisikin, ettei saa huomiota liikaa. Sitähän hän ei varmasti halua. Noh, olen satavarma jo, että diagnoosiksi tulee tämä kunhan päästään tutkimuksiin. Lueskelin jostain noita diagnoosin kriteereitä niin kaikki kyllä iskee suoraan tähän ytimeen. Meidän perheelle voi tehdä kohta diagnoosien taulun. Mistä näitä erityislapsia oikein tulee.....

Eilisen karkkipäivän eväät. Popcornia. Jokainen lapsi saa kertoa, mitä haluaa karkkipäiväksi. Karkkia, suklaata vai kenties jotain muuta herkkua kuten sipsiä tai popcornia. Kuitenkin yhtä lajia eikä useampaa kerrallaan. Ja maksimihinta per lapsi on 3e. 

Meidän erityislapset aamupalalla. Leikitään, että tuossa palaa vaikka itsenäisyyspäivän kynttilä. Meillä sitä sanotaan itseppäisyyspäiväksi.

Hei meillä leivotaan! 12v  kaverinsa kanssa yrittää tehdä piparitaloa. 

Tästä taas jatketaan päivän kulkua. Diagnoosilla tai ilman. Kohta minäkin varmaan tarvitsen jonkun diagnoosin.