Tapaninpäivänä 12v auttoi kasaamaan 6veen lahjaksi saamaa palapeliä.
Kahville paistettiin torttuja.
Ja soviteltiin kaapista löytyneitä luistimia. Hirveä homma käydä läpi kaikki luistimet ja monot sekasotkusta ja katsoa kenelle käy mikäkin tänä talvena ja mitä keneltäkin puuttuu. Tämä tytär ei ole suostunut luistimille sen jälkeen kun 4 vuotiaana niitä halusi eikä pysynyt pystyssä niillä jäällä ja homma jäi siihen. Nyt 6 vuotiaana halusi luistella, mutta homma yleensä kaikessa loppuu siihen jossei heti osaa. Olikin huolissaan siitä jos hän kaatuu. Siinä sitä sitten yritettiin selittää, ettei kukaan ensi yrittämällä pystyssä pysy eikä opi yrittämättä. Tällä lapsella vain ei ole sisua harjoitella. Jossei onnistu niin sitten se ei onnistu. Se siitä. Sama kaikessa toiminnassa. Nähtäväksi jää suostuuko eskassa luisteluharjoituksiin vai ei. Sisällä tämä ainakin onnistui pystyssä pysyminen.
Isosiskon kanssa lähdettiin. Järvi on jäätynyt ja rannassa hyvä luistinjää. Vielä luistimet odottavat rantasaunalla.
Kyllä sitä kaatumatta selvittiin. Jatkuvasti pitikin minua kädestä, muttei ollut mitenkään tolkuttoman huteraa. Hetken pysyi itse pystyssä jossei yrittänyt eteenpäin liikkua. Ei uskaltanut itse.
Sitten loppui into ja alkoi istuskelu.
Päätin myös aloittaa pienen pintaremontin kun joululomalla ei ole suuremmin muuta tekemistä. Tässä on alkutilanne. Levoton tapetti johon 6v on joskus aikoinaan piirrellyt kaikkea kuulakärkikynällä. Aikoinaan tämä näytti kivalta tapetilta, mutta silmäni ei ole siihen sitten seinällä tottunut koskaan.
Myöskin puunväriset oviaukkojen sisäkarmit ovat ärsyttäneet.
Koska mummi oli meillä 4 päivää niin pääsi irroittelemaan tapettia. Kyllä meidän 17v niitä myös innolla alkuun kiskoi. Liisterin hankaamisessa olikin suurin työ, koska tilalle tuli maali, ei tapetti tällä kertaa. Onneksi seinänpätkä oli pieni.
Siitä tuli hieno. Ovien karmit maalasin valkoiseksi. Lähdettiin lauantaina mummin, 17 ja 12veen kanssa ostoskeskukselle ja ruokakauppaan. Isäntä päätti hioa seinän epätasaisuudet sillä välin. Kauhea pöly siitäkin syntyi. Kun tultiin takaisin, 17veen poikaystävä jälleen mukanamme yöksi, isäntä olikin jo listoja takaisin laittamassa. Oli ehtinyt maalata kahdesti koko seinän. Se siitä minun projektistani. No, pääsipähän ainakin suhteellisen helpolla tästäkin. Juotiin mummin kanssa kahvit ja mummi lähti kotiinsa.
Minä jäin ihastelemaan näkymää joka suunnasta. Nyt se sointuu paremmin koko mökkiin. Mitä vähemmän levotonta pintaa, sen paremmin ehkä myy viimeistään ensi kesänä tämäkin talo. Toivottavasti.
17veen poikaystävä siis yötä toistamiseen. Uudeksi vuodeksi tulee jälleen yökylään. =) Täytyy ostaa raketteja, kuten aina muutenkin, että on jotain toimintaa täälläkin korvessa nuorisolle. On jännittävää, että tämäkin uusi vaihe alkoi tässä meidän elämässä. Nuoren seurusteluvaihe. Toivottavasti ensi vuodesta tulee kaikin puolin mukava, innostava ja uusi alku kaikelle mahdolliselle ja paremmalle elämälle meille kaikille. Ja teillekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti