Kurpitsoita askarrellen ja ylläriasioita

Oman tytön kurpitsat roikkuivat eteisessä.

 . 

Torstaina saatiin hoidokkien kurpitsat valmiiksi kun maalit kuivui. Tässä yksi ehti kuvaan.

Viikonloppuna omat nuorimmat päätyivät pöydän ääreen kun minä olin tekemässä kartoitusta omasta askartelulaatikkoni sisällöstä. Kekkasivat oranssista aaltopahvista leikellä kurptisoita. Siinäpä meidän halloweenit. Ei järjettömästi sitä juhlita. 

Sitten taidan siirtyä yllätysasioihin. Tässä tulee pommi! Minä jätän perhepäivähoitajan työt ensi vuoden maaliskuun loppuun. Vielä 5kk töitä siis jäljellä. Minä jään maaliskuun lopussa äitiyslomalle!!! Kaikkea se vanhuus teettää. Eipä näitä lapsia hoitoon ole ollut tungeksimassa täällä korvessa, joten en jatka hommaa enää, vaan haen jo äitiyslomalla sinne ammattikorkeaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mikä nyt sitten tyssäsi tämmöiseen interventioon. Ilman vauvauutisia olisin hakenut jo ensi tammikuussa alkavaan opintoon, mutta tässä tuli lykkäystä. Onneksi alkaa tuo huonovointisuus ja kaamea väsytys väistyä. Ehkä tämä tästä iloksi muuttuu. Vauvaa pukkaa sitten toukokuun puolivälissä. Suurella todennäköisyydellä. Se on sitten numero 6. Syntynee parahiksi pari viikkoa ennen vanhimman ylioppilasjuhlia. Niitä pitänee suunnitella etukäteen jo niin, että ei minun tarvitse sitten kuin järjestää ne valmiin suunnitelmani pohjalta. Eipä noista järjettömän suuria juhlia tule kuitenkaan niin en usko hommasta olevan suurta ponnistusta minulle. En kanna suurta stressiä. Ylipäätään ei jaksa stressiä kantaa juuri mistään.