Mietintöjä

Lueskelen tässä kirjaa "Onnellisuusprojekti", jonka bongasin jostain blogista ja  varasin heti kirjastosta. Tuossa lueskellessa tuli eteen lause, joka kuvaa erinomaisesti jo aiemmin tiedostamaani asiaa meidän vanhimmasta pojasta, siitä joka pelasi jääkiekkoa ja on nyt pelitauolla. Lause kuuluu jotakuinkin näin "Innostuneisuus on mestarillisuuden kannalta tärkeämpää kuin luontainen lahjakkuus, koska asiantuntijaksi (ammattilaiseksi) kehittymisessä tärkein yksittäinen osa-alue on halu harjoitella. " Suluissa oma lisäykseni. Tämä on totta, koska vaikka poika saattaa olla luontainen lahjakkuus jääkiekossa ja valmennustiimi on sitä mieltä, että sekä fyysiset että psyykkiset ominaisuudet riittäisivät vaikka mihin, niin sitä on mahdoton saavuttaa ilman pelaajan omaa motivaatiota ja halua harjoitella ja tavoitella tulosta. Sama pätee tietenkin kaikkiin ammatteihin ja urheilulajeihin. Meidän poika on useasti todennut ettei halua jääkiekkoilijaksi isona, vaikka joskus on saattanut mainita toisin, mutta ne ovat pieniä ohimeneviä hetkiä, eikä niillä elä pitkälle. Motivaation pitäisi olla jatkuvaa. Meidän täytyy ehkä luopua tästä mielikuvasta, vaikka lahjakkuuden menetys harmittaa. Poika on kyllä lahjakas monissa muissakin asioissa, joista saa ammatin itselleen  hommattua. Hänellä itsellään elää unelma arkkitehdin ammatista, johon voi nähdä lahjoja jo nyt ja on nähty jo aiemmin uskomattomana piirrustustaitona ja on piirtänyt ja suunnitellut taloja käsin että tietokoneella sekä rakentanut pienillä legoilla uskomattoman tarkkoja modernin näköisiä taloja kerros kerrokselta pieniä yksityiskohtia myöten. Kaikki omasta päästä eikä kopioituna muualta. Eikä ohjeista. Katsotaan mihin tie vie.

Tämä on jäänyt suosikkikuvakseni, jossa isä ojentaa mitalin poikansa kaulaan. 

Tässäpä muistelo ja oma veikkaukseni on, että ihme pitää tapahtua, jos poika vielä ensi vuonna pelaa vaikka sattuisi tänävuonna vielä jatkamaan. Ensi vuonna joukkueesta joutuu lopettamaan paljon porukkaa, kun pojat ovat jo niin isoja, että porukka jaetaan sm-liigasarjaa pelaaviin ja loppuihin joille ei jää oikeastaan mitään muuta kuin huvikseen keskenään harjoittelu. Siihen meidän poika ei ainakaan halua jäädä.