Nyt ainakin on todellakin lunta tulvillaan raikas talvisää. Pikku hiljaa alkaa jo ottaa hermoon tuo kun ei pysty kolaamaan ilman että vatsaan jo sattuu. Isäntä joutuu hoitamaan senkin homman kun minä raihnaistun. Ainakin lapsilla on hauskaa!!!
Tänään piti käydä pieniä keskusteluita kun huomasin, että keksittiin leikki, jossa haudattiin leluja vähän joka puolelle hankeen. Lopulta päätin pistää stopin aiheelle ja käskin kaivaa kaikki pois ja ettei niitä saa kaivella ympäriinsä. Jos niitä on runsaasti siellä täällä, voipi olla, ettei niitä kaikkia muista kaivaa ylös ja kevääseen mennessä meidän lelut ovat vähentyneet reippaasti. Mielummin niillä leikittäisiin kuin hukattaisiin. Kaivoivat kaikki esiin. Myöhemmin kun oltiin sisälle lähdössä syömään, kävi ilmi, että niitä on taas haudattuna jossain kun silmäni on välttänyt. Siitäpä siirryttiin seuraavaan opetukseen, että syömään ei lähdetä, ennenkuin lelut on kaikki löydetty lelulaatikkoon. Siinä vastahakoisina sitten niitä kaivoivat varmaan 15-20min. Välillä yritettiin keksiä tekosyitä kuten, että lunta on satanut tässä nyt niin ovat itsestään hautautuneet.... Juupa juu! Enpä usko, että sillä sademäärällä puolessa tunnissa hukkaan lelut kovin syvälle juurtuuvat. Käskin vain etsiä kaikki, koska kiellon jälkeen ovat salaa haudanneet ne uudestaan ja yllättäin vähän niinkuin unohtaneet mitä kaikkea ja mihin, joten jos me tästä jotain vaikka oppisimme... ;) Ehkä!
Mäenlasku ei yllättäen ole kiinnostanut ketään sen yhden viikon jälkeen joskus ennen vesikelejä. Nyt kun taas olisi mistä laskea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti