Taudin kourissa

Kun meidän 7v viime viikolla oksensi, niin tässä sitä sitten oltiin torstaipäivä maate. Otettiin yhdessä päiväunet. Aloin sitten perjantai-iltana itsekkin oksentaa sekä ripuloida ja sitä kestikin sitten pitkälle aamuyöhön. Sen jälkeen pari päivää puhuminenkin sattui kun selän lihakset olivat joutuneet niin paljon töitä tekemään yökkimisen takia. Isomahaisena ei mitenkään mukavaa touhua. Lauantain nukuin koko päivän pienellä lämmöllä. Syöminen ei kiinnosta hirveästi vieläkään. Välillä yrittää syödä jotain pientä aina, mutta jotenkin huono olo on kaiken aikaa. Muita ei ole pahemmin sairastunut. 16v oli maanantaina poissa koulusta valittaen huonoa oloa, muttei ilmeisesti ollut muuta kuin kerran ripuli. 

Meidän 7v on koulussa jatkanut tyytyväisenä kavereille (ja joillekin muillekin) puhumista ja sosiaalistunut kovasti. 2x viikossahan hällä on avustajan kanssa kahdenkeskinen hetki, jossa tutkitaan tytölle mieluisaa kissakirjaa. Tätä kutsutaan" kissahetkeksi".( Lääkäri siis tämmöisen silloin syksyllä määräsi koululla pidettäväksi, että uskaltaisi vihdoin jotakin edes kuiskata avustajalle kahdestaan.) Tämä on tuonut erittäin hyvän tuloksen vaikkakin kesti. Avustaja on hienosti jaksanut noudattaa kirjaimellisesti lääkärin neuvoja toimiessaan erityislapsen kanssa vaikkei avustajalla ole itsellään kokemusta tai koulutusta asiaan. Hän vain sattuu olemaan asiaansa innostunut. Maaliskuun palaverissa lääkäri käski koulua ottamaan seuraavan askeleen (kun nyt puhuu jo jotain pientä) että pikku hiljaa otetaan hetkelle mukaan yksi koulukaveri kerrallaan mukaan ja myöhemmin aikuinen. 1-2 kerrallaan. Viime viikolla oli kaveri mukana, jonka kanssa lukivat kissakirjaa ääneen normaalisti. Eilen oli tyttö iloinen kun tuli kotiin ja sanoi kissahetkellä jutelleensa hirveän paljon avustajan kanssa. Tällä kertaa olivat kahdestaan kun kaverit olivat ehtineet jo lähteä ulos. Ilmiselvästi ylpeänä itsestään. 

Lääkäri oli palaverissa silti pidättyväinen ja sanoi,ettei tämä tarkoita, että asia olisi nyt kunnossa. Töitä pitää jatkaa,että saadaan kaikki automaattiseksi. Lääkitystä alettiin pikku hiljaa vähentämään, että kesäkuussa siitä päästäisi lopulta eroon kokonaan.

10v on alkanut hinkua uuteen kouluunsa yöksi. Siellä kun on oppilaskoti kauempaa tuleville oppilaille, jossa asuvat viikot. Meidän poika ei enää muusta puhu kuin siitä, että voisi olla siellä yötä. Sosiaalityöntekijän kanssa (koulun oman) alettiin selvittää sitten sen onnistumista. Siihen tarvitaan kuulemma sosiaalitoimen maksusitoumus. Voisi olla avartava kokemus yöpyä asuntolassa ja olla koululla yö. Sosiaalityyppi ei millään lailla tyrmännyt asiaa, vaan se voisi olla yksi tukimuoto. Varsinkin kun lapsi niin kovasti sitä tahtoo.