Rippijuhlat

Sunnuntai meni rippijuhlia pidellessä. Oikeastaan ei tuossa nyt suuria juhlia tullutkaan, kun kaikki isännän sisarukset peruivat tulonsa kummia myöten, joten paikalle selvisi vain isännän vanhemmat ja äitini. Minun puoleltani muita sukulaisia ei olekaan kuin oma äiti, joten kutsua ei muuta voinut. Poikaa hieman harmitti ja kiukutti, kun juhlat kutistuivat lähes olemattomiksi. Mutta onneksi edes joku tuli. Miehen vanhempienkin tulo oli pikkuisen epävarmaa, koska ovat jo vanhoja ja huonoja ajamaan. Appi-ukko ei kuule parhaalla mahdollisella tavalla eikä varmaan näekään vesisateessa hyvin. (satoi) Ja niskat eivät taivu juuri mihinkään. Ja matkaa on toista sataa kilometriä ajaa meille. Appi-ukkoa nimenomaan pelotti jos kovasti sataa vettä. Pääsivät kuitenkin perille tänne ja ilmeisesti kotiinkin. 

Kirkon pihalla...

Kotona!

 Minä, poika ja anoppi, joka huitoo vastahakoista appi-ukkoa kuvaan. ;)

Väänsin  kakun. Samanlaisen kuin vanhimman rippijuhliin kaksi vuotta sitten. Mummi leipoi pullaa ja tiikerikakkua lauantaina. Nyt sitten tänään lähtevät kahden vanhimman tytön kanssa mökille Puumalaan ma-to. Sen jälkeen tulevat ja mennään mustikkaan. Mies kävi tarkastamassa eilen vesisateessa onko niitä jo ja kypsiä. Paljon oli. Että sitten on loppuviikosta pusikkoreissu kahvitermarin kanssa. Appi-ukko toi ämpärillisen mansikoita lisää. Mummi toi ison laatikon kanttarelleja mökiltä. Niitä on siellä tänä vuonna tolkuttomasti. Niitä on aina, paitsi viime vuonna kun oli niin kuivaa, että sienetkin kuivuivat. 

Meidän rippiteinimme, aina kiukkuinen ja kärttyisä, on rippikoulun ja leirin jälkeen ollut rauhallinen ja suhteellisen sopuisa sekä keskusteleva ja ymmärtäväinen. Rippikoulun alussa oli erityisen kiukkuinen ja oli lopettaa koko rippikoulun kesken, koska inhosi sitä niin kovasti. Leirille lähti vastahakoisena ja sinne lähtiessä väänsin vitsin, että voitkin sitten hakea isoseksi leirin jälkeen niin pääset vielä useammalle leirille. Jos katseet voisivat tappaa, olisin varmaan hengetön. Eikä tuo ihan hiljaakaan niellyt moista vitsiä. Aiemmin taisin mainita leirin olleen kuitenkin pojalle hyväksi ja mieleen yllättäen ja elämä rauhoittui. Isoset kuulemma tekivät leiristä niin mukavan. Ja kun hain leirin lopuksi bussilta kotiin, arvatkaapa mitä poika sanoi... Kysyi, että mitenkähän saa haettua isoseksi. No, ensi kuussa pitäisi tulla lappuja joilla voi ilmoittautua isoskoulutukseen ja onhan isosilla oma leirikin vielä. =) Elämä yllättää!