Lauantaina juhlittiin meidän nuorimman synttäreitä. 2 tyttöä eskasta oli siis kutsuttu, mutta kuten aiemmin totesin eskan ongelmat, ei synttäritkään saaneet meidän tytöstä sanaakaan irti. Hymyili kyllä. Odotti kovasti kavereita, mutta tytöt leikkivät keskenään ilmeisen tottuneina siihen, ettei meidään tyttö sano mitään tai leiki yhdessä. Yrittivät kyllä välillä pyytää mukaan. Siitä huolimatta ainakin toisen tytön äidiltä tuli viesti, että tyttärellä oli ollut kivaa ja tulisivat uudelleen äidin kanssa tutustumaan meihin.
Oli hassua ja vähän noloakin seurata, miten oma lapsi muuttuu aivan vieraanlaiseksi kuin taikaiskusta, kun tuli eskasta vieraita. Ja kun ne lähtivät, muuttui puheliaaksi, nauravaksi ja reippaaksi sekä touhuavaksi.
Hoitosakin kanssa lähdettiin tänään kokeilemaan miten kerhoilu sujuu kun on pari viikkoa mennyt överiksi. Ehdittiin olla omalla pihalla jonkin aikaa ennen kerhoa ja kun pojat saapuivat meni 5 minuuttia ja taas oli järki poissa..
Kerroin lähtiessä, että mikäli kerhossa aletaan riehua, tapella tai muuten ei uskota mitään, lähdemme pois vaikka kesken kerhon. JA.............KUINKAS KÄVIKÄÄN.
Kerho sujui hienosti. Toki tila oli eri kuin viime keväänä, tilaa ei olisi ollut juosta ja riehua vaikka olisi halunnutkin. Ja porukkaa oli paljon. Mutta saatiin kivasti askarreltua sienet ja leikit sujuivat rauhallisesti. Ja pieni hartaushetki kappelin puolella penkissä istuen oikein hienosti.
Porukan rauhoittamiseksi tehtiin myös ratkaisu, että nuorempi pojista nukkuu jälleen kerran eri huoneessa, koska ei se nyt kerta kaikkiaan taida onnistua jos veljekset ovat samassa tilassa. Unirauhan saamiseksi tämä on parasta kaikille osapuolille.
Huomenna kiivetään vuorelle toisen hoitajan porukan kanssa. Toivottavasti muistuu se kamera mukaan nyt. Veikkaan, että sen reissun jälkeen luulisi unen maistuvan. =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti