Torstain pakkasiltapäivän touhut leikkimökissä vielä ennen kotiinlähtöä. Kokkausta ja vauvanhoitoa. Mitä useampi kokki, sen parempi soppa. Ehkä! Koska on jo pimeää on tosi hyvä, että meidän lekkimökissä on sekä sisä että ulkovalot.
Ja meidän 8v on talonmies Pikkarainen.
Taasen viikonloppuna noita torttuja. Hyväksi havaittu härveli tomusokerin heittelyyn on teesihti jolla voi kaivaa purkista sokerit ja huiskia päälle.
Ja ensimmäiset hyasintitkin oli pakko jo ostaa. Yksi pääsi pakastimen päälle. Jos joskus aukeaisivat.
Perjantait kun ovat olevinaan minun vapaapäiviäni, niin jotenkin se on aina tolkuttoman kiireistä päivää aamusta iltaan. Siihen keräytyy kaikki mahdollinen. Onneksi sain peruttua kylän perhekerhon joka on perjantaisin, ja minulla on avain kerhotilaan, joten minun olisi aina oltava paikalla vaikka en aina ehtisi, eikä oma 5veekään sinne yleensä haluaisi. Nyt lähdettiin sitten aamulla viemään isännän autoa (josta se takalasi meni myrskyssä rikki) korjaamon pihalle maananataita odottelemaan ja minä tietty perässä ajoin, että saadaan isi poiskin. Kaupassa kotimatkalla ja kotiin. Pian siitä lähdin hakemaan 13veetä koulusta kaupungista ja vein sen parturiin sekä vaatteita ostamaan. Sitten kotiin ja alle tunnin päästä siitä viemään kolmea ukkoa kuskina Kalpa-Tappara jääkiekko-ottelua katsomaan ja jäin itsekin. Sitten toin yhden ukon pois, omani jäi toisen kanssa kaupunkiin. Odottelin meidän paikallisessa pikkupubissa, että yksi ukko joi oluen ja sitten haettiin meidän 11v siitä vierestä discosta klo 21.30. Vein ukon kotiin ja mekin päästiin. Tuli oltua 12h ajossa perjantain aikana, josta n. 2h yhteensä välillä kotona. Ajettua tuli n. 150km koska emme asu valitettavasti lähellä kaupunkia. Arvata voikin, että syömään ei ehtinyt, mutta kahvin sai sieltä täältä välillä suuhunsa vauhdilla. Sellaisia ovat minun VAPAApäiväni. Yleensä kyllä selviää kahdella ajolla kaupunkiin, mutta nyt meni kolmeksi tuon kiekkopelin takia.
(Ensi syksynä, jos luoja suo, minä kieltäydyn enää pitämästä kerhotalon avainta ja jätän kerhossa käymisen. Eihän minulla ole silloin enää omia lapsiakaan, joiden kanssa mennä kun viimeinen villahousu menee eskaan ja hoidokkeja jos on niin on toinenkin kerho olemassa tiistaisin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti