Menihän taas viikko vauhdilla. Tiistaina käytiin taas välillä seurakunnan perhekerhossa sään ollessa tavanomaisen ankea. Torstai-aamupäivä vietettiin toisen hoitajan pihalla vaihtelun virkistämiseksi. Aiemmin mainitsemani uudet "säännöt" on otettu käytäntöön ja tuntuvat istuvan hyvin jo kuvioon. Pottailun säännöllinen aloittaminen alkoi parin päivän jälkeen tuottaa tulosta ja sinne alkoi ilmaantua sentään jotakin. Vain pari kertaa toinen pottailijoista on itse ilmaissut pakollisen istumiskerran ulkopuolella tarpeensa käydä potalla. Muuten väliaikojen tuotokset ovat menneet vaippaan.
Omien lautasten keittiöön kiikuttaminen onnistuu, mikäli siitä muistutetaan joka kerta erikseen. Pari kertaa olen meinannut unohtaa siitä sanoa pöydästä poistujalle, mutta 2 vuotias hoitopoju on huomauttanut minulle virheeni, että kaverilta jäi lautanen viemättä ja ollaan pyydetty kaveri takaisin. ;)
Olen tehostanut ja lisännyt ruokavaliossa kasvisten, marjojen, hedelmien yms. käyttöä sekä tarjoamista, mikä ei ole ollut kaikkien mieleen. Olen kuullut useasti esim 4vuotiaalta pojalta kommentteja kuten, "miksi aina tämmöistä", "mitä tämä on", "minä en halua"... Esimerkiksi bolognesekastike jäi pojalta syömättä kun sen seasta paljastui mikroskooppisen pieni pala kesäkurpitsaa joka oli kypsynyt lähes näkymättömäksi. Sen jälkeen ei voinut syödä edes jauhelihoja kastikkeesta, ettei vain menisi enää suuhun sellaista kauheaa. Söi pelkät kierrepastat. Aiemmin on santsannut lisää vähintään kolmesti. Sama kauheus ilmestyi jauheliha-pastavuoan seasta, josta sen jälkeen pystyi syömään vain ne pasta-osiot.( Myös sitä ruokaa on aiemmin santsattu useasti lisää.) Pyydettiin silti tälläkin kertaa lisää ruokaa, mutta sen saanti evättiin, koska lautaselta olivat hävinneet vain ne pastat. Hän olisikin tahtonut, että kävisin ruokavuoasta kaivamassa vain pastoja lisää. Ei mennyt läpi sekään. Meillä ruokaa saa lisää, kun entinen on ensin syöty.
Mustikkarahkaa ja cracotte-täysjyväkeksejä.
Mustikkarahkaa tarjottiin erään iltapäivänä välipalalla. Se menee yleensä kuumille kiville, mutta hoidokki-tyttönen tekee pilkuntarkkaa työtä, että saisi väisteltyä kaikki mustikat. No, ei ne mustikat siitä uppoa meidän 5v neidillekään. Hoidokki väistelee marjat mielellään muistakin eväistä missä niitä sattuu olemaan.
Että vielä opeteltavaa ja harjoiteltavaa riittää. Oppia ikä kaikki! Mutta kokemuksesta olen huomannut, että mikä yhdellä hetkellä on aivan kauheaa ja syömäkelvotonta, voi mennä puolen vuoden kuluttua herkkuna alas kun sitä on maistettu joka kerta kun sitä on ollut tarjolla.
(niin ja vielä..........siitä kesäkurpitsasta jota sattui ruuista löytymään.......ajattelin, että otan ajoittain jonkin vähemmän käytössä olleen kasviksen tms. johon tutustutaan jonkin aikaa eri ruuissa ja muodoissa useammin, että se jää mieleen muhimaan. Sitten jonkin ajan kuluttua otan jonkun muun kasviksen tms. esille ruokiin. Tällä hetkellä se on siis kesäkurpitsa. )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti