Kesäkurpitsa-jauhelihamoussaka

Tämä ohje on löydetty Valion sivuilta. Hyvää oli! 

JAUHELIHAKASTIKE:

400g jauhelihaa

2 sipulia

1 tlk tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 rkl pizzamaustetta

JUUSTOINEN MUNAMAITO

1 dl maitoa

1 prk Valio Crea ruokakermaa "kolme juustoa"

3 munaa

1/2 tl suolaa

VÄLIIN

  n. 800g kesäkurpitsaa juustohöylällä pitkittäin suikaloituna

PINNALLE

1 pss (150g) juustoraastetta

Tee jauhelihakastike ja sekoita munamaito. Laita kerroksittain ja munamaitoa puolivälissä puolet ja loput päälle ennen juustoraastetta, Päällimmäinen kerros on siis kesäkurpitsaa, sitten loppu munamaito ja sitten raaste.
Paista 200 asteessa n. tunti. Minä paistoin n. 50 min ja sitten otin vetäytymään loppuajaksi.

Niitä sääntöjä....

Olen luvannut useasti tehdä hoitosakille ruokailusäännöt seinälle, Niitä on kyselty varsinkin 5 vuotiaan pojan toimesta kauan. Vaikka säännöt ovat selvät olleet iät ajat, silti puhutaan jatkuvasti ruoka suussa. Vielä mahdollisimman täynnä. Nyt kun sain ne eräänä päivänä tässä seinälle, ja luimme ne yhdessä, niin välittömästi ensimmäisestä suupalasesta alkoi 3v poika höpöttää ja tuumasi samaan hengenvetoon, että oho, puhuin ruoka suussa. Siitähän huomautellaan joka päivä pitkin ruokailua, mutta nyt sitä vasta voi alkaa näköjään noudattamaan kun se lukee seinällä.  ;D

Ja useammin kuin kerran on 5v kysynyt (ruoka suussa), että milloin tuohon seinälle tulee se sääntö ettei saa puhua ruoka suussa. Ihan kuin ei sitä tietäisi ilman tauluakin. 

Kysyi 5v vielä, että miksei tuossa taulussa lue, ettei saa syödä sormin. Siitäkin sanotaan lähes joka päivä jollekin, että ruoka syödään näin isona jo ruokailuvälineillä, eikä nypitä sormilla. Me emme ole enää vauvoja. No, sen säännön unohdin laittaa, joten pitää jatkaa muistuttamista. 

Ja meni hermo omankin jälkikasvun kanssa, joka ei viitsi laittaa astioitaan koneeseen, vaan aina kun minä käyn keittiössä ja siivoan sen, niin seuraavan kerran kun kävelen keittiöön, siellä on likaisia astioita taas taso täynnä. Päätin laittaa lapun seinään ja katsoa kuinka käy. 17 vuotiasta ainakin nauratti, mutta hän taitaakin olla ainoa, jolta tämä homma hoituu. Kysyi vain, että mitä tarkoittaa jälkikasvu. Olisi varmaan kyllä pitänyt sisällyttää isäntäkin tähän jollain lailla. " RAKAS YLIKASVU...."

5v synttärit

Eilen muistettiin 5 vuotiasta sankaria, joka kylläkin täytti jo viime viikolla vuosia, mutta syysloman ja tautitilanteen takia tämä nyt siirtyi. Etualalla ylpeä sankari. Välipalalle paistoin suklaamuffineita ja lahjan saatuaan jakoi pari karkkia jokaiselle pienestä namipurkistaan. 

Lahjapussin sisällön tarkistamista.

Hoitokaveri toi lahjaksi pupuheijastimen.

Ja naminjakoa.

Ulosmenoa venytettiin, koska sankari toivoi, että muovailtaisiin. Niinpä sitten tehtiin.

Tänään käytiin srk:n perhekerhossa ja taiteiltiin. Pyöriteltiin kuulia astiassa paperin ja värien päällä. Ensi viikolla kerholla on kuulema taidetiistai. Saattaa sitten olla useampia askartelu ja taiteilupisteitä paikan päällä. 

Kirppariostoksia ja hoitosakin sääntövääntöjä

Viime viikonloppuna tuli käytyä kirpparilla etsimässä kivoja juttuja. Löysin hoidokeille kivan palapelin. Tässä sitä testaa oma vekara.

Löytyi myös dominopeli, jollaista tämä poika on toivonut. Näillä leikkiessä menikin toista tuntia. Halusi sen lähinnä sitä varten, että voi laittaa dominopalikoita riviin ja kaataa niitä sitten jonossa. Mutta rakenteli niistä sitten muutakin. Pelaamisen takia ei sitä varsinaisesti toivonutkaan. 

Myös iso pahvi jäi kylppärin uuden peilin laatikosta, joten päättivät piirtää siihen autoradan ja silläkin leikittiin monta päivää. 

Löysin myös värikkäitä juttuja ja tarjottimen itselleni. 2 kynttilää ovat sentään uusia eikä kirpparilta. 

Meille saapui myös hoitosakille jälleen kerran sääntöjä seinille, koska niitä näköjään aletaan jälleen kerran tarvita.

Samalla asettelin päivärytmin pääpiirteet riviin. 

Tänään olisi pitänyt juhlia hoidokin 5veet, mutta kävi niin, että yksi hoidokki jo sairastaa ja minäkin otin tänään lepopäivän kun iski kauhea flunssa. Joten siirrämme synttärihommat maanantaille jolloin TOIVON MUKAAN kaikki ovat terveitä. 

Vuoren huipulle saakka

Tänään lähdimme kiipeämään vuorelle. Kyseessä on tämän kyltin mukaan siis luonnonsuojelualue.

Alkumatka oli joko tasaista tai loivaa ylämäkeä.

Pikkuhiljaa mäki jyrkkeni.

Kunnes loppupätkä oli jo todella jyrkkää. Pisti omatkin jalkansa koetukselle. Minä tulin perässä ja työntelin apuja nuorimmalle hoidokille. 

Vuorelta vielä katseltiin alaspäin. Että tuolta jostain sitä kiivettiin.

Sitten kyllä maistui voileipä, mehu, kahvi sekä toisen hoitajan tuomat pari keksiä lopuksi.

Syönnin päätteeksi kirjoitettiin huipulla postilaatikossa olleeseen vieraskirjaan nimet.

Sain luvan kirjoittaa tänne toisen hoitajan osuvan ilmauksen matkan varrelta mikä pitänee paikkansa, että nyt me olemme sitten uramme huipulla kun perille päästiin vuoren huipulle.

Ja sen jälkeen suunta oli vain alaspäin. Toivottavasti ei sen uran suunta. ;)

Mentiin kuitenkin toista reittiä alas, koska sama reitti olisi ollut liian jyrkkä ja vaarallinen mennä alaspäin. 

6v syntymäpäivä

Lauantaina juhlittiin meidän nuorimman synttäreitä. 2 tyttöä eskasta oli siis kutsuttu, mutta kuten aiemmin totesin eskan ongelmat, ei synttäritkään saaneet meidän tytöstä sanaakaan irti. Hymyili kyllä. Odotti kovasti kavereita, mutta tytöt leikkivät keskenään ilmeisen tottuneina siihen, ettei meidään tyttö sano mitään tai leiki yhdessä. Yrittivät kyllä välillä pyytää mukaan. Siitä huolimatta ainakin toisen tytön äidiltä tuli viesti, että tyttärellä oli ollut kivaa ja tulisivat uudelleen äidin kanssa tutustumaan meihin. 

Oli hassua ja vähän noloakin seurata, miten oma lapsi muuttuu aivan vieraanlaiseksi kuin taikaiskusta, kun tuli eskasta vieraita. Ja kun ne lähtivät, muuttui puheliaaksi, nauravaksi ja reippaaksi sekä touhuavaksi.

Hoitosakin kanssa lähdettiin tänään kokeilemaan miten kerhoilu sujuu kun on pari viikkoa mennyt överiksi. Ehdittiin olla omalla pihalla jonkin aikaa ennen kerhoa ja kun pojat saapuivat meni 5 minuuttia ja taas oli järki poissa.. 

Kerroin lähtiessä, että mikäli kerhossa aletaan riehua, tapella tai muuten ei uskota mitään, lähdemme pois vaikka kesken kerhon. JA.............KUINKAS KÄVIKÄÄN.

Kerho sujui hienosti. Toki tila oli eri kuin viime keväänä, tilaa ei olisi ollut juosta ja riehua vaikka olisi halunnutkin. Ja porukkaa oli paljon. Mutta saatiin kivasti askarreltua sienet ja leikit sujuivat rauhallisesti. Ja pieni hartaushetki kappelin puolella penkissä istuen oikein hienosti. 

Porukan rauhoittamiseksi tehtiin myös ratkaisu, että nuorempi pojista nukkuu jälleen kerran eri huoneessa, koska ei se nyt kerta kaikkiaan taida onnistua jos veljekset ovat samassa tilassa. Unirauhan saamiseksi tämä on parasta kaikille osapuolille. 

Huomenna kiivetään vuorelle toisen hoitajan porukan kanssa. Toivottavasti muistuu se kamera mukaan nyt.  Veikkaan, että sen reissun jälkeen luulisi unen maistuvan. =D

Viikko 40

Tiistaina käytiin kyllä puistoretkellä ja pururadalla, mutta kamera unohtui tällä kertaa kotiin. Voihan rähmä! Mutta mukavaa oli kyllä. Alla erään aamun raapustelua. Oman eskalaisen kanssa tässä hoidokki, joka piirtäisi vaikka koko ajan.

"Mitäs sä siinä mua tuijotat? Oliko asiaa???"

Tässä on huomisen "bilepaketti", eli meidän 5v täytti torstaina 6 ja meillä on juhlat lauantaina. Ostelin pikkuisen rekvisiittaa. Ensimmäiset IHAN OIKEAT synttärit.

Kutsuttu on 2 tyttöä eskasta. Saa nähdä kuinka sujuu, koska meidän tyttö on hyvin hiljainen eikä ollenkaan kaveri-intoinen, mutta halusi silti kutsua pari harvaa ja valittua. Kävin tänään juuri eskasta itse hakemassa tytön, yleensä tulee bussilla, mutta meillä oli meno torille. Lupasin 9veelle, että haetaan sisko ja mennään, kun 9v sinne niin halusi.

Eskan hoitaja, joka on erikoistunut vammaispuolen hoitajaksi alunperin, otti minut sivuun ja kertoi, että heillä on vähän huoli meidän tytöstä, kun alku näytti lähtevän kaikesta huolimatta käyntiin ok, mutta on ottanut takapakkia. On hyvä jos edes yhden sanan päivässä saa tytöstä irti, ei ota keneenkään kontaktia, eikä hakeudu kaverikontaktiin. Ei osallistu yhteisiin juttuihin, joten seisoo yleensä vain itsekseen jossain, mutta ei kenelläkään ole aikaa eikä resursseja häntä ohjastaa, koska vaatisi yhden henkilön jatkuvasti taputtamaan selkään ja ohjaamaan. Joten ensi viikolla ilmeisesti sitten kelto tulee katsastamaan ryhmään tytön toimintaa. Mielenkiinnolla odotan, onko meillä toinenkin erityislapsi tarjolla. Kun yhdellä aiemmalla on jo pitkä diagnoosilista ja vanhimmalla 17veellä todennäköisesti nyt sitten lievä dysfasia, jota tässä pähkäiltiin kun toisena lukiovuonna alkaa olla suuria vaikeuksia jo pysyä kelkassa. Opettajat ovat ottaneet asiakseen selvittää asiat vielä erikseen henkilökohtaisesti ohjastaen lukiolla meidän tytölle.  9veellä siis keskivaikea dysfasia, ADD sekä xyy-kromosomipoikkeavuus eli yksi ylimääräinen y-kromosomi. En jaksa sitä selittää, googlatkaa. ;)