Kyllähän se on niin, että jos omaa lastaan menee kehumaan jossain kohtaa, niin se on varmaa, että se kostautuu välittömästi. Älä siis kehu lapsesi hyvää käytöstä missään somessa taikka livenä, niin vältät väistämättömän taantumisen kauhukakaraksi. Lapsen ei tarvitse edes olla tietoinen kehuista. Taantuminen tapahtuu automaattisesti.
Menin äskettäin kehaisemaan, kuinka meidän piltti syö hyvin, ei heittele enää lautasia tai ruokaa ja käyttäytyy muutenkin mainiosti.... tätä ei olisi pitänyt mennä mainostamaan. Sen jälkeen ruoka ei ole oikein maistunut ja yksi eväs lensi lautasineen lattialle, lautanen meni pirstaleiksi, koska sattui olemaan passelisti sillä hetkellä posliinilautanen edessä. Äiti ei käyttäytynyt mitenkään viilipyttymäisesti, vaan torui lasta ja poisti hänet pöydästä. Tuska ei tosin liittynyt varsinaisesti syömättömyyteen vaan lautasen lentoon ja sen rikkoutumiseen. Piltti taas äidin toruista vakuuttui siitä, että tilanne oli hauska ja toiminta hienosti loppuunsuoritettu yksityiskohtia myöten. Yritänpä pian uudestaan.
Harjoittelu siis jatkuu, eikä meillä ole täydellistä lasta! Mutta ehkä se JONAIN päivänä liippaa tarpeeksi läheltä.
Hih ja voi ei! Mutta tiedätkö mitä? Tuskaa voi yrittää helpottaa sillä ajatuksella että epätäydellinen on juurikin sitä täydellistä ;) Nimim. "pakko yrittää jotain" ;)
VastaaPoistaJa hei, sirpaleet tuo onnea! (Meillä tosin on tiedossa että ketkä rikkoo minun Iittalan lasit, sille rikkojalle ne sirpaleet tuo tosi huonoa onnea :D)
Aurinkoa päiväänne :)