Jostain puskista putkahti siirtolapuutarha-haaveilu. Olen selannut söpöjä pikkumökkejä netissä ja lehdissä. Ne toki maksavat, mutta eivät täällä pohjoisempana nyt niin tolkuttomia summia. Helsingin alueella hinta on puolta korkeampi. Onneksi en asu siellä. Täällä Kuopiossa noita alueita on ainakin 3. Täytyy varmaan alkaa säästämään seuraavaksi sitä sitten. Ehkä 3-4 vuotta menisi, että sellaisen summan kasaan saisi. EHKÄ! Riippuu vähän talouden tilastakin tässä vuosien varrella. Velkaa en ainakaan ala ottamaan, tuskin sitä saisinkaan kun olen 5 lapsen yksinhuoltaja. Ja vielä työtön. Ja jos joskus vaikka opiskelijakin. (pankkiirien kauhu) Sillä aikaa täytyy pitää tätä omaa pihamaata puutarhanani, vaikka vielä kovin karu onkin. Sillä välin voi myös kerätä ideoita ja aineistoa sitä jotain varten. (Huokaus) Alla tämän päivän kuvia. 1v nukkuu etuterassilla ja minä kahvittelen ja kirjoittelen takaterassilla. Kuumia kesäpäiviä vihdoinkin.
Tässä tämänhetkinen "siirtolani" on.
Joku auringon kypsyttämä pulu on käynyt napsimassa nätisti juuri auringonkypsyttämät mansikat. (#¤&?##)
Mies (ex) kävi asentamassa sähköpostini uuteen koneeseeni eräs päivä ja ihmetteli miten niin surkean koneen olen hommannut kun ei ole muistia juuri ollenkaan. No, en minä sitä oikeastaan niin paljon tarvitse. Oli hyvin tärkeänä, (kuten aina) että olisi minun pitänyt ottaa hänet ostamaan konetta, että olisin saanut kunnollisen. Noh, miehelle ei ehkä riitä, mutta minulle riittää. Sitä hää ei ole koskaan oikein ymmärtänyt.
Vauva kun oppi viikko sitten kävelemään niin muuta se ei teekkään ja heti aamupalalta alkaa kantaa kenkiä, että laita nyt hyvä (äiti)ihminen ne mulle jalkaan, että ulos päästään. Siellä se viihtyisi kaiken päivää. Justiinsa saa reiluksi tunniksi nukkumaan. Vaihtoi yksiin päiväuniin kertalinttuulla. Sitten se tallaa asvalttia tuntitolkulla syöden välillä ja nukkuu toki pidemmät yöunet.
Kiikkuminen ei ole mitenkään hänen mielipuuhaansa. Nauraa kyllä kun kiikkuun laittaa, mutta haluaa heti kuitenkin pois. Pitää saada KÄVELLÄ.
Neuvolalääkärillä käytiin ylimääräinen pläjäys ja sain diagnoosini. Tai vauvan diagnoosin. Arvelinkin, että vauvaikä on ollut huonosti nukuttu öisin ja päivisin juuri tästä syystä. Suolistoperäinen lehmänmaito-allergia. Juokin kotona kaurajuomaa. Heti kun päiväkoti loppui ja loppui tavallisen maidon ja jogurtin syöttäminen, loppui ripuli ja yövaiva. Kuumennettuna eli ruuissa kestää maitoa. RAAKANA ei. Pois maidot, jogurtit, viilit, rahkat, juustot. No, kaurapohjaisina syötetään mitä voidaan. En tule ihan vahingossa antamaan sille rahkoja sun muita kun pari iltaa on tullut aiemmin annettua, eikä yöllä ole nukuttu juuri yhtään kun on vain huudetta kippurassa.
Lämpöisiä kesäpäiviä ja unelmia!
Toivottavasti teillä lämpöiset kesäpäivät jatkuu. Täällä meillä ne ovat muisto vain. Unelmia täytyy meillä jokaisella olla. Minä käyn vähän väliä katsomassa unelmaani. Lenkkeilen vanhan maatilan ohi ja siinä se unelmani on. Myytävä on mutta hintaa sen verran paljon ettei tällainen pienipalkkainen ihminen pysty tilaa ostamaan. Mutta viis siitä, se on unelmani ja ohi kulkiessa mietin miten ihana siinä olisi asustaa. Kesällä astella peltoa pitkin rantaan ja lähteä veneellä vesille. Talvella voisi hurauttaa moottorikelkalla suoraan omasta pihasta kelkkareitille ilman pelkoa poliiseista.
VastaaPoistaKannattaa unelmoida säännöllisesti. Nehän voivat vaikka joskus toteutua....
VastaaPoista