Ruokailuongelmia a`la 11v

Pitkästä aikaa.... tässä on ollut vähän taukoa. Ei ole saanut mitään aikaiseksi. Jotenkin ollut kaikki puhti missä lie. Ei ainakaan meilläpäin. Mutta asiaan silti.

Tuossa eräänä päivänä soitti 11veen koululta pojan koululääkäri. Oli jo koulun sairaanhoitajan kanssa puhetta siitä, että kun nyt tiedetysti poika ei tahdo oikein syödä mitään ruokia. Ei edes välttämättä aina lempiruokiaankaan. Ei koulussa eikä kotona. Verikokeessa arvot olivat vielä ok, mutta nyt soitti lääkäri, että laitetaan lähete sairaalaan saamaan ravitsemusneuvontaa ja tapaamaan ravitsemusterapeuttia. No kyllähän minä tietysti tiedän erittäin hyvin ravitsemuksellisesti mitä lapsen pitäisi syödä, mutta sitä odotan mielenkiinnolla, että mitähän ohjeita heillä on autistisen lapsen syömään saamiseksi. En jaksa uskoa, että sellaisia ohjeita löytyy. Poikahan tekee niinkuin itse haluaa. Hälyttävää tässä oli se, että paino on ollut laskussa ja viimeisen kuukauden aikana se nyt oli sitten laskenut jo kilon kuussa. Alipainon puolelle meni. Poika ei myöskään jaksa paljon mitään, mutta ei ymmärrä sitä energianputteeksi vaikka siitä puhutaan jatkuvasti. Hommaa kuvaa hyvin se, että esimerkiksi eräänä päivänä tässä käskin lopettaa pleikan peluun ja tulla syömään. Ihan sellaista ruokaa joka on ennenkin mennyt ok. Muutamia kertoja käskettyäni ja pojan sanottua, että joo tulossa olen, pleikka meni kiinni ja poika vaan otti ja lähti kävelemään portaita alakertaan. Kysyin, että mihinkäs sinä nyt kun syömään olit tulossa. Sekunnin sadasosassa poika sai raivarin, että maha on täynnä, minähän söin jo koulussa (6h sitten) enkä tule!!!!!! 5 minuuttia sitten oli vielä ihan normaalisti tulossa. Tätä tämä on joka päivä. Nälänkin hän voi unohtaa. On kaamea nälkä...pian onkin maha täynnä. Muista ei itse mennä syömään vaikka olisi nälkä. Sain sen lopulta lautasen äärelle kun sanoin, että nytpä on pakko tulla ainakin vähän ottamaan. Se yleensä tarkoittaa ihan pienenpientä maistamista. Joitain ruokia joista ei vain tykkää, ei saada maistamaan ollenkaan, eikä pöytäänkään istumaan. Koulussa taitaa olla sama vaiva. Aiemmin päättivät jo tehdä pojalle sellaista ruokaa erikseen, mitä varmasti ainakin söisi, mutta se ei takaa silti että syö. Nyt olivat päättäneet, että rauhoittavat pojan ruokailun niin, että hän ei ruokaile muun lapsiryhmän kanssa vaan kahdestaan jonkun aikuisen kanssa muualla. Ainakin poika on kertonut, että joku Seppo (en tunne) tuo hänelle aina ruokaa ja hänen pitää ne syödä ja he syövät kahdestaan. Poika sanoo syöneensä kaiken mitä Seppo käskee. (Tuskin kovin paljon tuo, mutta kuitenkin) Tuumasin, että minä taidan fanittaa sitä Seppoa jos kerran syömään noin kivasti saa. Poika sanoi, että oli pakko syödä kaksi ruusukaaliakin. Siihen tuumasin, että tykkään tosi paljon jo Seposta. Seppo voiskin jo muuttaa meille. 

Juu, mutta vähän alakäyrällä tuo 8veekin kulkee ja syöminen koulussa aiheuttaa opettajassa huolta. Ei ole suursyömäri kotonakaan. Tänä viikonloppuna olen panostanut aiheeseen kaiken muun riesan ohella niin, että olen saanut nuo kaksi syömään ihan ruokaa ja mahaa täyteenkin asti sekä katsonut ja patistanut syömään välipalaa (mitä 11v ei yleensä koskaan syö) ja valmistanut esim hedelmäsalaattia ja paistanut sämpylöitä vauvan karjuessa tahtia. Olen myös saanut ruokakaupassa vihiä 8veen kanssa ostoksilla ollessa, että marjakeitoista mustikkasoppa ainakin kelpaisi, joten sitä kärryyn....

"Uutinen" nro 2. Vauva on taas kuumeessa. nyt pelkkä kuume, ei räkää onneksi, mutta riesa mikä riesa. Kolmatta päivää mennään sylittelyllä. Kaikki hommat seisoo. Pakko silti on yrittää ruokaa tehdä kun penskat vaan laihtuu ja kaupassa käydä vaikka vauvan päässä vois paistaa kananmunan. Toki nyt vihdoin tässä iltaa kohden käsipelillä arvioiden voisi olla niin, että lämpötila laskee. Toivon ettei enää nousisi. 

Sumea hämärässä otettu kuva potilaasta.

Pyritään parantamaan päivitystahtia päivien  normalisoiduttua. Ja en... en ole ehtinyt fressille sen koommin kun mummi lähti. Laistin vanhempi-lapsi jumpastakin torstai-aamuna kun väsytti vietävästi tuo vauva kun öisin ärtyili. (tauti tulossa oli kai) Myö mentiin sitten perhekerhoon jumpan sijaan. Eikä vanhin tytärkään ole ehtinyt vahdiksi, että äiti pääsisi hillumaan salille. Vaikka sen piti. Menen viimeistään kun mummi taas tulee.