Pohdin edelleen mitä teen isona. Poikani sanoi, että sinähän olet jo iso. Mutten näköjään tarpeeksi iso vielä. Koska äitiysloman loppuu hämöttää niin sitä miettii mihin sitä joutuu vai joutuuko mihinkään. Käykö kohtalokseni se, että olen lojunut kotona 19 vuotta, joten kukaan työnantaja ei uskalla moista laiskaa töihinsä ottaa. Koulutuksiin hakeutumisessa tulee taas vastaan psykologit, joiden mielestä ilmeisesti minusta ei ole opiskelijaksi. Ainakaan niihin mihin tahtoisin. Vaihtoehto olisi hommautua alalle, johon pääsee ilman psykologisia testejä. Selasin kaikki alkavat opiskelupaikat. Toki pääsisin ilman testejä varmaan johonkin, mutta sitten sitä miettii viihtyykö loppuikäänsä autonasentajana tai levyseppä-hitsaajana. Toki siinäkin voi joku psykologi hälyyttää, että rouva (tai ex-) ei nyt ole aivan tolkuissaan kun sellaiselle alalle aikoo.
Ei pidä käsittää, että olisin tässä nyt psykologeja vastaan. Voisin hakea opiskelemaan mielelläni vaikka psykologiksi, mutta aikaraja tulenee vastaan kun pitäisi vähän enemmän käydä kouluja ennen sellaiseen hakemista. Kovin pitkä ei opintopolku tässä iässä nyt voi olla.
Etsiessäni koulutuksia olisin voinut lähteä lähihoitajaksi (lasten, nuorten, vammais...) mutta mielummin oppisopimuksella. Enkä päiväkotiin. Myös koulunkäyntiavustaja/henk.koht.avustaja olisi ok vaikka palkka ei kummoinen. Sekin olisi oppisopimuksella mukavampi, esim pojan 11v erityiskoululla. Kysyinkin, tulisinko sinne oppimaan kyseistä ammattia. Poika oli innoissaan, että jooooo! No, sitä en tiedä ottaisivatko edes. Pitäisi alkaa pommittaa oppisopimuskeskusta kysymyksillä ensin, kunhan tässä miettii vielä vaihtoehtoja.
Uuteen päivään sitten vain!
(Miehen kanssa sovittiin joulusta, että hän tulee tänne aatoksi ja illalla sitten lähtee 2 lapsen kanssa tästä omalleen. Mies tuo kinkun ja hirvipaistin. Siinäpä se. Eiköhän se suju sillä lailla ihan hyvin. )
Vauva lakkasi kuumeilemasta ja oli maanantai-aamuna kuumeeton. Räkää riitti silti. 4 päivää ja 4 yötä kuume kesti. Nyt viime yönä ilmaantui yskäkohtaukset. Jospa tuo tuosta kuitenkin kun ei jatkuvaan ryski. Lääkäriin varmaan jos pitkittyy tai menee pahaksi. Illalla tuntui että tukehtuu kun yski, mutta sitten yöllä vaan normisti yski. Ehkä se siitä.
Joulu sujuu kyllä ihan yhdessä. Ensimmäinen joulu eron jälkeen oli meillä myös sellainen että mies tuli syömään ja lähti sitten omaan kotiinsa. Tosin hän ei kyllä yhtään lasta mukaansa ottanut. Sen jälkeen olemmekin viettäneet joulut kumpikin tahoillamme. Lapset ovat yleensä olleet minun luona, joskus joulupäivänä ovat menneet pistäytymään isälleen. Tänä vuonna kaksi vanhinta menee isänsä luokse syömään tapaninpäivänä.
VastaaPoistaMinä olen sinua paljon vanhempi enkä todellakaan tiedä mikä minusta isona tulee. Tuskin tulee mitään sillä tässä iässä ei opiskelu kiinnosta eikä ole sellaista työtä jota haluaisin tehdä. Tätä hommaa jota teen nyt, haluaisin jatkaa eläkeikään saakka mutta se ei taida olla mahdollista. Harmi...
Niinpä niin, minuakaan ei ihan päivätyökseen koulunpenkillä kiinnosta istua. Ennemmin työssäoppien, mutta se ihan unelma-ammatti....liekö sellaista olemassakaan. Toiset löytää kutsumusammatin, toiset ei.
VastaaPoista