Ja niin pyrähti vuosi käyntiin. Vihdoinkin oli sellainen keli, että sai tehtyä lumiukkoa sun muuta lumilyhtyä. Mikähän se on nykyään lapsilla kun pihalla YLEENSÄ muksut touhuaa normaalisti itse keksimiänsä hommia vaikka kuinka kauan. Nämä kaikki tuntuvat jo kymmenen minuuttia ulosmenon jälkeen kyselevän jatkuvaan, että joko kohta mennään sisälle, joko kohta on ruoka, mennään jo sisälle. Ja jos ehdottelee hommia, niin 3-vuotiaalta tulee joka asiaan, " enkä leiki, enkä tee, enkä mene, en halua". Sitten seistään ja aletaan pian kitisemään että palelee, nälättää.... No, nyt ei ketään palellut kun oli plusaste. Omani (4v) ei yleensä haluaisi ulos ollenkaan. Niin kauan kun hoitotäti tekee lumihommia niin sen aikaa lapsiakin kiinnostaa. Mutta jos täti menee epäkuntoon niin hommat lopahtaa. = / Minusta ulkona on siitä huolimatta erinomaista olla ainakin 1,5h, jotta ruoka vähän maistuisi ja uni. Sisällä menee yleensä meno pipariksi hyvin lyhyessä ajassa, koska nämä nuoremmat eivät keksi tekemistä kovin pitkäksi aikaa sielläkään vaan sitten aletaan haluta toisilla olevia tavaroita (sehän on luonnollista) tai juoksemaan ympäriinsä (mikä ei ole sallittua, koska siinä yleensä käy huonosti.) Jarrut puuttuvat! Että minä liputan runsaan ulkoilun puolesta. Siellä saisi juosta niin paljon kuin huvittaa! (mutta arvatkaa haluaako kukaan juosta ulkona?) ; ) No ei! Ehkä tämä tästä taas kun kurakelit alkavat! =D
Kynttilä näkynee paremmin kun alkaa hämärtää vaikka kyllä se siellä palaa......
Aamun narinat saattavat osittain kyllä johtua jokaisen huonosta tai olemattomasta aamupalan syönnistä! Mutta sillehän MINÄ en oikeastaan mahda mitään, koska ketään ei voi väkisin syöttää! Emmekä voi sen takia sisälläkään kököttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti