Ruokajuttuja ja kirjavinkkeli

Ai että täällä on nyt hiljaista ja rauhallista! Kaksi lähti eilen isälleen. Siitä on niin kauan kun viimeksi sekin ehti niitä ottaa viimeksi, että kyllä on tuota odotettukin.. mutta asiaan...

Parin päivän ravitsemus tässä nyt sitten on puinnin aiheena. Ajatus oli, että kun kaksi lähti pois, niin voi yrittää tehdä sellaisia ruokia sillä aikaa, joita poissaolijat eivät niin söisikään.  Ensimmäiseksi kävi mielessä lihapullapastaa, kun 14v sitä muistaakseni joskus kyseli tässä. Sitä siis tein eilen, kun sitä syö myös 16v. Siitä tuli todella  maukasta. Mitä lie tein. Myös 14v huomautti, että se oli tavanomaista paremman makuista.   ??????

 Sitten tein pitkästä aikaa vaniljaisen mustikkapiiraan. Sekin maistui jotenkin erikoisemmalle (paremmalle) kuin ennen ja 14v huomautti siitä jälleen.   ???? Mitä täällä oikein tapahtuu....

 Olipa luksusta syödä piiras kolmeen pekkaan. Tai yhteen pekkaan ja kahteen akkaan jos tarkkoja ollaan. 

Tänään tuli tehtyä vähän säätöä, kun kaapissa oli vajaa puolet jäljellä paketissa lasagnette-aineksia eli tarkalleen ottaen yhdelle teinipojalle sopiva annos. Ja hän siitä tykkää. 14v ei. Hän taas pyydellyt pastaa monta viikkoa. Tein sievään pieneen Arabian vuokaan yhdelle hengelle siis Lasagnettea ja naisväelle pastaa. K-kaupan mainoksesta kokeilin meille One-pot pastaa. Oli ihan ok syötävää.

Lasagnette menossa uuniin

one-pot pasta

 Kerrankin muistin laittaa vauvallekin evästä, johon tulisi suunnilleen samoja aineksia kuin omaan ruokaan. (aina unohtuu ennenkun olen jo suolannut kaiken lihan esim.) Tähän laitoin jauhelihaa, pätkäspaghettia, kesäkurpitsaa ja palsternakkaa. Mausteeksi hieman suolatonta jauhelihamaustetta ja basilikaa. Olisin laittanut pastaan tullutta yrtti-tomaattimurskaakin, mutta siinä luki ainesluettelossa tietenkin suola. Tämä maistui useimmiten ruuille nuivasti suhtautuvalle 5-kuiselle vauvalle todella hyvin, ottaen huomioon, että jäi melko karkeaksi kun sitä yritin soseuttaa. Etten sanoisi, jonkinverran palaiseksi. Tönkköyttä löysensin korvikemaidolla. Vaavi ei kakonut millään lailla vaikka oli karkeaa. Makua taisi olla mukavasti, koska maistui huomattavasti paremmin kuin tylsät kasvissoseet.

 

Tässä tulee suositus hyvästä kirjasta niille jotka stressaavat perheasioista. Lasten nahistelusta tai muista perheisiin kuuluvista asioista. Kirjassa on 100 kohtaa joihin annetaan neuvoja, kuinka suhtautua niihin rauhallisemmin ja elämä muuttuu mukavammaksi. (ehkä)

 Viime viikolla käytiin kauppakeskittymässä etsimässä pipoa 11veelle. 8vee oli mukana tietenkin. Siinä ne molemmat kököttävät teletappimaassa omilla kukkuloillaan. (Dressmann näyttää rantautuneen teletappimaahankin. Varmaan on hyvät markkinat siellä.)

Pipoa ei ostettu. Syy: poika jaksoi tasan kaksi kauppaa, jonka jälkeen oli aivan puhki. Aikaa tähän rupeamaan kului noin puoli tuntia. Ensimmäisessä kaupassa (H&M) oli tasan yksi pipo, jonka hän olisi halunnut, muttei suostunut sitä sovittamaan, joten sitä ei ostettu menneistä viisastuneena. Lopulta poika mielummin jätti sen kauppaan kuin laittoi hetkeksi päähänsä. Totesin, että se tuskin päähään menee sen paremmin kotonakaan. Toisessa kaupassa suostui sovittamaan jo joitain pipoja, koska huomasi niiden olevan Icepeak merkkisiä ja muisti takissaan lukevan niin. Halusi sovittaa VAIN " jääpiikki" pipoja. Muut eivät tulleet kysymykseenkään, ja koska jääpiikkipipot olivat joko huononmallisia tai kireitä, ne jäivät kauppaan. Joudumme siis uusimaan piporeissun toiste. Enempää hän ei jaksanut keskittyä vaan alkoi olla hermostunut ja kitkuinen. Tämä ihan normaalia kauppakäytöstä. Väsyy ja kuormittuu nopeasti ihmisistä ja hälystä. 

teletappimaa ja dressmann

 Jep! Kissa edelleen täällä. Isännällä ei ole kuulemma vielä ikävä tätä karva-aivoa. Eikä voisi vielä ottaakaan takaisin, koska lähtee takaisin Lapinmaahan ensi viikolla. Kissa ulkoilee kyllä mielellään, muttei ole enää niin hinku. Käy pikaisesti katselemassa. Jos mahdollista, takapuolta ei mielellään laita kylmälle betonille. 

Ja loppuun maanantain kuva ennenkuin vein ne kaksi isälleen. 8v halusi edellisenä iltana patjan olohuoneeseen, että voi siinä leikkiä ja maata. Minä aamulla väänsin sen majaksi. Se oli paniikkiratkaisu, että saisin katkaistua kahden lapsen välisen jatkuvan väännön ja tappelun pleikan edessä ja kohdistettua ei-pelaavan mielenkiinnon johonkin muuhun kuin toiseen osapuoleen. Onnistui!

Lasten poistuttua siivosin koko mökin putipuhtaaksi ja nautin siististä, puhtaasta kodista sekä rauhasta ja hiljaisuudesta! Piste!