Tänään satoi kaatamalla. Oltiinhan me silti ulkona kuitenkin reilu puolet normi ulkoiluajasta. Sitten joudettiin jo sisälle. Olin aamulla kantanut sisälle ulkovarastosta valkoisia laattoja, joita jostain rempasta on jäänyt läjä varastoon. Ajattelin, että niihin voisi maalata taulun jokainen. Se olikin kaikista mukavaa. Vanhin hoidokki tosin ei ole hirveän hyvä miettimään ennen toimintaa, joten pari viivaa vedettyään sanoi, että teenkin toisenlaisen, anna uusi. Totesin, että kannattaa nyt miettiä mitä tekee ja siitä jatkaa kun näitä nyt ei voi jaella kuin paperia. Kyllä siitä sitten hyvä tuli lopulta.
Hoidokkien valmiit työt.
Oman 6veen tuotos alla.
Iltapäivällä satoi edelleen eikä huvittanut enää lähteä uimaan ulos. Piti keksiä jotain hommaa. Sähköpostiini oli tullut viesti jostain amerikkalaisesta blogista ja ajattelin kokeilla tätä ideaa. Leikkelin pahvista kaloja.
Idea on leikata kalan ympäri lovia ja sitten kieritellä loviin ympäriinsä villalankaa niin, että kala täyttyy. Epäilin tässä olevan haastetta eräille, mutta silti päätin katsoa sujuuko.
Alkuun ei kuulunut pihahdustakaan. Epäilin, että kohta pyörtyvät kun ei kuulu edes hengitystä. Tämä sakki ei koskaan ole ollut niin hiljaa. Alku aina vaikeaa, niin tässäkin.
Tyttelillä oli alkuun suuria vaikeuksia saada oikea kohta lankaa koloseen ja pariin otteeseen jouduttiin vähän purkamaan löysiä pois, mutta sitten se alkoi sujumaan ja siitä tuli siisteintä jälkeä koko porukasta.
5v työskenteli yllättävän keskittyneesti loppua kohden huokaillen raskaasti. Mutta sinnikkäästi teki. Hieman jäi vajaaksi, mutta hänelle se oli tarpeeksi.
5 veen velipoika oli vähän turhautunut hommaansa vaikka se ihan hyvin sujuikin. Lopulta kuitenkin käsi väsyi ja keskittyminen ja lopetti. Tytönkin käsi alkoi väsymään ja sanoinkin, ettei sitä tänään tarvitse valmiiksi saada. Sitä voi jatkaa huomenna. Halusivat myös, että niihin tehtäisiin silmät vaikkei kuvassa ollut. Liimataan sellaiset vaikka napeista kun saadaan valmiiksi.
Tässä kesken jääneet kalat odottavat jatkoa. Itse pyörittelin tuon valmiin kalan.
Vielä jäi aikaa muovailuun. Mummikin näkyy tulleen käymään. Ristisana kourassa.
Ruokailusta sananen...
Meidän kukkakaalin tehokuukausi alkaa tulla päätöstä kohti eikä kukaan ole pahemmin siitä yllättäen narissut. Ihan kohtuullisesti sitä on syöty. Kun sitä oli harvemmin, siitä useimmiten ainakin joku narisi. Katsotaan mitä loman jälkeen keksitään. Minähän siis lomailen heinäkuun.
Oman porukan ruokailuun on tultava myös muutos. Välipalojen mättäminen milloin huvittaa on alkanut käydä sen verran tavaksi ja vaivaksi, että aloin lopulta sanoa, että nyt loppui ja yhtään mitää ei kaapista jyrsitä ruokien välillä oli sitten nälkä tai ei. 6 ja 9 vuotiailla on ollut tänään vähän vaikeuksia. 6 veellä on ollut kiukutusta kaiken päivää ja 9v ei ole oikein ymmärtänyt yskää ja monta kertaa käynyt keittiössä kaivamassa, mutta olen häätänyt hänet kylmäverisesti muualle. Eri asia on sitten meidän lähes kaikkea muille normaalia ruokaa välttävä ja ylen kiukkuinen 15v.
Äskettäin kävi kiukkuisena minulle sanomassa että yritänkö minä tappaa hänet nälkään. (enpä viitsinyt siihen enää sanoa, että sitähän tässä koitetaan ;) ) Ei tuo ole tainnut tänään kyllä syödä koko päivänä mitään. Kahvia on yrittänyt kitata. Mutta tämä on kyllä pitänyt tehdä aikoja sitten vaan jotenkin on ollut vaikeuksia pysyä kasassa. Erään vieraamme kanssa juhannuksena juttelu käynnisti lopulta minullakin tämän päätöksen, ettei meidän tarvitse kolmen viimeisen lapsen kanssa enää teininä tapella ruokailuista. Jossei syö kun tarjotaan, niin sitten ollaan nälissään!!
Tästä on hyvä jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti