Anteeksi hiljainen hetkeni täällä. On ollut pikkuisen stressiä ja järjestelyä ja puhelinsoittoja ja vaikka mitä riesaa. Keksin itselleni koulun, johon pääsin, vaikka muut olivat jo aloittaneet. Silti odottaa piti vielä vaikka kuinka kauan kun piti odotella te-toimiston yhteydenottoa, jota ei meinannut millään kuulua. Lopulta soittivat ja sitten aloitettiin papereiden etsimis ja skannausrumba kunnes sain luvan aloittaa työttömyysetuudella tuettuna. Sitten pitikin etsiä työssäoppimispaikka. Sen sain heti ensikysymällä samantien. Aloitan ensi viikolla. Koulua on kaksi päivää viikossa ja 3 päivää pitäisi olla työssäoppimassa samantien kylmiltään. Huomenna aloitan siis tarjoilijan opinnot. Yllätys yllätys. Enpä olisi itsekkään uskonut moiseen hakeutuvani. Sen johdosta 1v piti laittaa vuorohoitopäiväkotiin. Aloittaa huomenna. Sitäkin paikkaa piti soitella ja veivata aloituspäivää, mutta onnistui onneksi hyvin. Viime viikolla tutustuttiin parina päivänä. Vielä pitäisi saada salmonellatodistus ja koululta huomenna papereita lisää skannattavaksi TE-toimistolle..... Sitten pitäisi tehdä työsopimus työpaikkaan.... Sinnekkin pitäisi vielä soittaa.... Melkoinen byrokratian riemuvoitto tämäkin ammatinhommaaminen. Enpä olisi uskonut. Mutta onneksi byrokraattinen osio alkaa olla voitonpuolella ja voisi keskittyä ihan opiskeluun. Tämä viikko menee silti vielä byrokratian kourissa. Niin, ja sain työpaikan vuoden loppuun Picnic-kahvilasta, josta tykkään kovasti. Ollaan sitten vanhimman tyttären kanssa saman kauppakeskittymän katon alla töissä molemmat. Hän on yläkerrassa Budget Sportissa. Se vanhin täyttää muuten tällä viikolla 20 vuotta. Aika kuluu. Hassua!
Nuorin 1v taas oli viime viikonloppuna yön kummeillaan, kuten sovittiin kerran kuussa tapahtuvaksi. Tällä kertaa kävin lauantaina yin joogassa Fressillä iltapäivällä ja aamupäivällä lenkillä. Ensi kuussa ajateltiin ehkä sitten kaksi yötä jo eli koko viikonlopun. Sitä taas ihmetteli kuinka talo pysyy niin siistinä kun 3 lasta on poissa, varsinkin se 1v. Välittömästi illalla mökki räjähti käsiin kun kotiin kaikki hain. 1v viihtyy hyvin kummeillaan, mutta kun kotiin haetaan, on itkuinen ja sylivauva koko illan. Äiti-ikävä kuitenkin. Saa nähdä kuinka päiväkoti huomenna sujuu. Ainakin tutustumisesta päätellen se menee vanhana konkarina kun keväällä oli hoidossa sen 2,5 kuukautta.
Kotona saattaa olla ainakin 1 teini-ikäinen kiukkuinen, kun ruokaa ei olekaan pöydässä kun lukiosta palautuu iltapäivällä vaan joutuu ihan itse ottamaan jotain jos on nälkä. HERRANJUMALA! On aikoihin eletty kun äiti jättää lapsen heitteille. Onneksi sekin lapsi on puolen vuoden sisällä täysi-ikäinen.
Onnea ja menestystä opintielle ja muille muutoksille myös :) Täällä minäkin luen blogiasi ja piipahdan aina katsomassa josko olisi tullut uutta tekstiä.. Harvoin vaan kommentoin, ehkä pitäisi ryhdistäytyä sillä saralla :) Saako kysyä, miten päädyit valitsemaan tarjoilijakoulutuksen?
VastaaPoistaEn olisi uskonut moista valitsevani, mutta olen joskus haaveillut kahvilasta ja kahvilatyöstä ja tajusin juuri, että sitä varten pitäisi olla kyseinen koulutus. Siinäpä se! Ainakin sen pitäisi työllistää tuon palvelualan hyvin. Ehkä joskus kun lapset kasvaneet, niin oma kahvila, mutta sen näkee sitten joskus.... ;)
VastaaPoista