Oulun Eden

Saavuimme viime sunnuntai-iltapäivällä Ouluun Sokos Hotel Edeniin kolmen tenavan kanssa. Maanantai-aamulla alkoi Kelan Autismi sopeutumisvalmennuskurssi. 

Lapset löysivät välittömästi leikkihuoneen. 1v oli tämän yhden kerran jälkeen mahdoton pitää huoneen sisäpuolella, koska huoneessa ei ollut ovea, ja hän olisi ajellut autot ja mopot hotelliaulaan. Siellä oli paljon mielenkiintoisempaa kontata ihmisten jaloissa. 

Melko paljon tuli iltapuoleen käppäiltyä meren rannalla, joka oli aivan hotellin välittömässä läheisyydessä, sekä isossa leikkipuistossa. 

Ruokaa tuli tasaisin väliajoin. Tähän kurssiin kuului myös iltapala joka oli kutistetussa muodossa kuin aamupala. Vauvalle maistui hyvin. Autistinen 11v  söi ruokaa vasta torstain päivällisellä. Keskiviikkona alkoi valittaa pyörrytystä ja silmien mustumista. Veikkasin verensokerin heittelyä, vaikka söikin jotain leipää ja hedelmiä vähän joka kerran, mutta eihän se riitä tapahtumarikkaan päivän energiaksi. Olikin eri poika syötyään runsaasti. 

Rannalla oli kiipeily/trampoliini hökötys. Siitä tykkäsivät 11 ja 8v erityisesti. 

Vauva konttaa kohti merenrantaa. (sinne asti ei muuten koskaan päästy) Isommat kävivät siellä alussa katselemassa. 

Kolmen kopla

Keskiviikko illalle oli järjestetty tarvittaessa lastenhoitoa, että vanhemmat saavat halutessaan vapaaillan. Minä en vapaata ottanut, vaan laitoin 1veen hoitoon, jota en kylpylään ottanut millään muotoa. Keskiviikkona 11v oli heikossa kunnossa, mutta lähti uimaan kun sitä oli odottanut monta päivää. Kaikki muut uivat liki joka ilta. Uinti ei ollut kovin hohdokas. Minun piti syvemmällä olla koko ajan metrin säteellä tai alle hänestä. Kellui jollain matontapaisella. 8veetä kävin pari kertaa kauempana ohjaamassa, mutta hän jäi sitten itsekseen siihen lähistölle, kun 11v oli itkuinen ja pelkäsi kaikkea vesiroiskeista lähtien. 

Torstai-illalle minulle ehdotettiin, että voisin tuoda vauvan toisen ryhmän vapaa-illan hoitoon myös jos tahdotaan uida toisenakin iltana. Vauva meni hoitoon ja syönnistä virkistynyt 11v ei pelännyt yhtään mitään. Meni  vesiputouksenkin alle ja ihan mihin vaan ja virtaa oli hirveästi. Onneksi saatiin onnistunut uinti-iltakin. 

Pääpiirteissään reissu kävi lomareissusta ja kaikilla oli kivaa. Jopa mutisti 8vee lähti reippaana omaan lapsiryhmäänsä (sisarusryhmä) ja teki siellä vaikka mitä hommia vieraiden aikuisten kanssa ja oli innoissaan. Lääkityksestä aivan varmasti apua! Hän myös puhui minulle ja veljelleen kova-äänisesti vaikka lähes vieressä (ja joskus vieressäkin) oli puolituttuja ohjaajia tai lapsiryhmien lapsia tai muita kurssituttuja. Mutta vain silloin, kun tutut olivat satunnaisesti vieressä eivätkä minun kanssani juttusilla. 

Niin, ja tiistaina oli retki Oulun tietomaahan. Muuten hyvä, mutta 11v jälleen pelkäsi kaikkea, äänet kävivät ylivoimaisiksi sekä kerrokset, joista näki alas. Minä ja  8vee ei saatu mennä lähellekkään näköalahissiä, eikä oikein minnekkään. Sen jälkeen hotellin hissitkin kävivät ylivoimaisiksi jos menivät yli kolmannen kerroksen. Taisi ilmaantua pojalle ilmiö "korkeanpaikan kammo". Toki pojalle ei tietomaasta muutenkaan ollut hirveästi iloa. Joka pisteellä olisi pitänyt lukea pitkä litania selityksiä, joihin hän ei jaksa keskittyä. Ja kaikki äänet peittivät alleen kaiken muun hänen pienessä päässään. Plus pelot! 8v sentään jotain sai katsottua, vaikka veli taustalla huusikin vähän väliä paniikissa ja halusi äkkiä pois. Myös vauva oli jatkuvasti kiukkuinen. Todennäköisesti vaistosi veljen paniikin, äidin kireyden sekä päiväuniajan.
Mutta perjantai-iltana saavuimme jälleen kotiin!

Vertaistuki ja tieto silti oli mukavaa!

Eilen kotosalla käytiin isossa puistossa, kun ei täällä pahemmin puistoihin olla menty. Tässä näemme jälleen vauvan viis veisaavan rajoista. Ruoho (ei kuvassa kylläkään) on hänen mielestään vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä hieman kauempana vielä. 

Mutta pääsi hän itse sentään rappuset ylös ja tunneliin.

Ensikosketus hiekkaleluihin. 

Elämä jatkuu!