Jääkiekkolomaa

Reissusta ollaan palattu ja arki aloitettu. Kuvia pukkaa. Ensinnä meidän hotellihuoneesta muutama kuvanen. 

Ja vaihtoaitiosta peli alkaa. Meidän poikanen heti laidassa ekana.

Pukukopista. Pojat juuri lähti peliin. 

Erätauolla kuunnellaan valmentajan ohjeet peliin. Oma poika ojassa jälleen reunassa.  2 ensimmäistä peliä hävittiin, 3 seuraavaa voitettiin. Sitten olikin vuorossa loppuottelusta taistelu pronssista. 

Peli päättynyt, kättely vuorossa vastustajan kanssa..

 Ja sieltä viimeisessä pelissä se mitali napsahtaa. Jäälle lensi kypärät ja vehkeet. Tuuletus alkaa. 

Tässä taisi olla vielä  joukkueen aloitus tsemppaus pronssiotteluun tullessa. 

Ja tietysti siinä käy niin, että kun ne viimeiset ja tärkeimmät kuvat pitäisi ottaa mitalijaosta, niin akku loppuu kamerasta. Isäntä vierestä riensi apuun kännykän kameralla. Tietysti kuvan laatu heti heikkeni. Tyypillistä tuuria. Pojat juhlii....

Siellä oma poika jonottaa mitalia kaulaansa  maalivahdin numero 32 takana. 

Ja tässähän se sitten kaulaan napsahtaa. 

'

Ja kun kiekkointo on taas kevään kunniaksi ollut hakusessa ja välillä jo meinannut lyödä kiekkohanskat tiskiin, niin tästä se uudestaan taas nousi. Se murrosikäään tulevan mieli on kuin tuuliviiri. Laji on kyllä myöskin kyseenalainen harrastus toisaalta jos tahtoo lapsensa olevan turvassa. Tästäkin turnauksesta lähti 2 pelaajaa ambulanssilla sairaalaan, joista toinen siellä makasi vielä eilen illalla ja oli edelleen toista vuorokautta halvaantumisvaara. Lensi törmäyksessä niskoilleen jäähän ja jäi siihen. Sellaista on kamala katsoa kenenkään muunkaan  pojista, saati jos olisi oma. Kummatkaan pelaajat eivät olleet meidän joukkueestamme. 

Ja Scandic hotelli Vierumäen aulaa.......

Meillä oli tolkuttoman mukavaa, vaikka allekirjoittanut oli aivan puolikuollut eli tolkun väsynyt, koska ei osaa nukkua hotelleissa.