Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

maanantai 20. helmikuuta 2017

Vaavin oudot taudit....

Tässä ollaan oltu vähän äimänä, että mikä tuota vauvaa vaivaa. Sehän taas toissa viikonloppuna kuumeili. Sitten se oli muuten terve, mutta söi huonosti, nukkui huonosti ja huusi kamalasti välillä kuin sattuisi kamalasti. Kävimme lääkärissä keskiviikkona. Lääkäri tutki koko muksun muttei löytynyt mitää näkyvää vikaa. Ei keksinyt muuta kuin määräsi ummetuslääkettä ja särkylääkettä. Ummetuslääkkeen perustelu oli, ettei ollut kakannut edellisenä päivänä vaikka kakat ovat muuten pehmeitä ja ottaen huomioon, ettei lapsi edes syö kunnolla mitään. 2 päivää annoin sitä lääkettä ja lopetin, koska vauvan vatsa on edelleen aivan kuralla vaikken ole antanut sitä enää sen koommin, nyt neljään päivään. Sitä olisi kuulemma kaksi viikkoa pitänyt syödä alkuun. Ja särkylääkettä 2x päivässä. Lopetin senkin käytön kun maha meni sekaisin. Yksi yö saatiin nukkua rauhallisesti särkylääkkeellä. Sitten taas sekosi kaikki. Sitten vauva nosti uudelleen kuumeen torstai-iltana, kolmen kuumeettoman päivän jälkeen. Perjantaina pyysin päästä lääkäriin, joka oli sanonut, että jollei auta niin takaisin perjantaina. Hoitaja katsoi, että ei ole aihetta tulla. Syökää särkylääkettä viikonloppu ja katsokaa. Kuumetta ei enää tullut. Syötiin lääkettä. Torstain kuume nousi lääkkeestä huolimatta. 
Kakan pesusta käsi alkoi toissailtana jäämään oudoksi. Pyllynpesukäteen jäi tahmea rasvainen kirkas kalvo, joka lähti vain kuumalla vedellä ja saippualla jynssäämällä. Hieman outo kakka. Johtuuko niiden lääkkeiden ulostulosta..... tiiä tuota?? Sen jälkeen ainakin lopetti tuskanhuutonsa. Sekö jokuko siellä mahassa oli aiheuttanut kipua??? Mutta oli jo ennen lääkkeitä... Outoa!
Nyt sille sitten illalla tuli räkätauti. Yhden päivän söi hyvin. Toissapäivänä. Tänään ei ole taas mennyt mitään. No, ei eilenkään oikeastaan. Huomenna pitäisi lähteä jo tutustumaan päiväkotiin kun se pitäisi aloittaa viikon kuluttua. Töiden alkamisesta ei silti ole hajuakaan, kun ei Kelalta ole kuulunut edelleenkään mitään. 
Tässä tuntuu, että vauva ei ole ollut kunnossa viikkokausiin, eikä lääkäriin pääse. Hyvin vähän jaksaa/haluaa leikkiä. Sylissä vaan kulkisi. Välillä nyt sentään jaksaa kaappia kaivaa.



Yksi päivä tein sille sormipaloiksi pastaa ja kesäkurpitsaa. Ei sekään oikein mennyt. 


Rukoilkaamme..........
Elämme kovia aikoja......


Kyllä mää nyt joskus sentään vähän leikinkin. Oli parempi päivä.....

Yksi parempi päivä oli tosiaan ja aamu alkoi pitkästä aikaa puurolla ja äidin iänikuisilla kananmunaleivillä... 


Kissan kiinnostava televiisio-ohjelma! Leijonista kertova ohjelma juuri loppui. 


Meillä ei ole luurankoja kaapissa. Meillä on kissan luuranko kaapissa höystettynä kerroksella karvaa... (tämän jälkeen meillä on myös kissan karvaa kaapissa)


Ja aamun ostoksen Lidlistä. Ei tarvitse nykyään niin tankata viikoksi ruokaa kun saa käytyä useammin. Viikon ruuat eivät edes mahtuisi nykyiseen jääkaappiin. Se on hyvin pieni. 


Mummi oli vähän hoitamassa vauvaa tuossa kun se sairasti. Pääsin juoksentelemaan taas Fressillä pari kertaa ja jopa hieronnassa. Se olikin hauska juttu se hieronta..........annas kun kerron loppuun sen.

Vanhimman tyttäreni ja kyseisen Fressin hierojan välillä on joku hauska luottosuhde. EI siis mikään SUHDE. Tyttö käy siellä melko usein kun treenaa tuota painonnostelua. Saa kuulemma usein puolen tunnin hieronnan hinnalla tunnin.. Hieroja on irlantilainen mies. Kuulemma 36 vuotias. Muistaakseni. Varasin sille ajan ja tyttäreni väänsi, että sano sille, et oot mun äiti niin saat paremman hieronnan. No sanoin kyllä, että tyttäreni käy täällä myös. Hieroja ihmetteli sen jälkeen, että miten minä niin nuorelta näytän. Sen mielestä juttu oli niin ihmeellinen. Tyttäreni kävi myöhemmin samalla viikolla ja utelin, ottiko puheeksi minut. Kyllä, oli kertonut että äitisi kävi ja jatkanut edelleen ihmettelyään miten se näytti niin nuorelta. (Kröhm...) (moinen kommentti piristi mieltä) Olivat sitten selvitelleet kaikkien osapuolien iät siinä höpötellessään. Hieroja oli suhteellisen mukava, vähän tossukan oloinen kohtelias mies. Voinen käydä uudestaan. Olihan nuo niska-hartiat sen verran jumissa. Myös hieroja oli sitä mieltä. 

Kelan päätöksiä odotellessa...ja vauvan kuntoutumista!!! 

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti pieni paranee pian entiselleen! En missään nimessä halua pelotella, mutta itse haluaisin varmistuksen mm. verikokeilla, ettei ole ainakaan salakavalaa leukemiaa. Kurjaan saumaan osuu päiväkodin aloitus, jos vointi on yhtään vielä muutenkin kurja, mutta toivotaan tosiaan pikaista paranemista! :)

    VastaaPoista
  2. kiitos sympatioista. Kyllä tämä ihmeellistä kyllä alkaa näyttää jo vähän paremmalta. Eiköhän tämä tästä lähde...

    VastaaPoista