No, ainakin osittain tuskaisa, joillain. Aamulla ajattelin, että lähdetään käymään metsässä kävelyllä ensi alkuun pelkän pihalla kököttämisen sijasta. Mummikin siis oli vielä tänään meillä, joten ampaistiin matkaan. Jonkinverran oli sitä ihmettelyä, että onko meillä eväät, (ei) miksi meillä ei ole eväitä, (tämä ei ole varsinainen retki vaan vain pieni kävelylenkki) miksi meidän pitää käydä vain kävelylenkillä, (noh, vaihtelu virkistää ja liikunta) mennäänkö me sitten heti sisälle leikkimään kun päästään pihalle (no ei ) miksi meidän pitää kävellä niin pitkään (tämä ei ole pitkään)!!!! Reilu puoli tuntia meni kävellessä ja ilmoitin useaan otteeseen, että kun ollaan toisen hoitajan kanssa käyty kävelyretkillä, meillä kuluu yli 2h aikaa, eikä kukaan valita tai kysele mitään, mutta näytti siltä, että kävely ilman syötävää, ei nyt vaan kiinnosta yhtään. Nuorin kyseli jo 50 metrin jälkeen masentuneena, että joko me voitais kääntyä takaisin! No ei, kun me kävellään kierros ympäri. (oli nälkä, ei mennyt aamupuuro)
Ikuisen broileri-pastavuoan tilalle valitsin hedelmäisen broilerivuoan, jossa on ohraa, kanaa ja ananasta. Oli vähän skeptinen menekistä kun ei se välttämättä lapsista houkuttelevalta näyttänyt, eikä meillä ole ollut ohraa kuin kolmisen kertaa uunipuurona. Mutta kyllä sitä kaikki lisää otti. (Oli siis vissiin se nälkä melko kova heti aamusta muutenkin)
Päivälevolle rauhoittumisesta tuli tolkuton riehuntahetki pojille, jolloin pyysin mummia jo viemään heidät omille sängyilleen kun minä vielä vessatin viimeistä. Mutta metelistä päätellen ei edes mummi saanut ketään aisoihin, joten tällä kertaa hoitotädin piti ihan suuttua, jonka jälkeen pojat hiljenivät ja poistuivat nätisti omille osastoilleen. Kaikki lie olivat sitten jo yliväsyneitä. =(
Välipalaksi haudutettiin ruispuolukkapuuroa, joka ei oikein sitten tehnyt kauppaansa. Erään version mukaan muutamat puuroon jääneet puolukat olivat "epämukavia" suussa, josta johtuen koko puuroa ei siis voinut syödä. Ilmeisesti ne olivat epämukavia myös muiden suussa, koska ei uponnut. Tai sitten se ruis siinä oli outoa kun kaikki marjapuurot ovat olleet mannapuuro-pohjaisia. Oppia ikä kaikki. Aletaan harjoittelemaan tätäkin niin ei kangistuta kaavoihin.
Sivumainintana tässä kerron mitä mieltä meidän 12v on hoitolasten ruokavaliosta. Eilen nimittäin nauratti hieman kun hän kuunteli meidän ruokalistan vaihteluhommia kuten esimerkiksi nimenomaan maanantain jauhelihakeitto oli jauheliha-pastakeittoa. Totesi siihen hädissään, että "kauheaa, eihän ne opi koskaan syömään tavallista ruokaa, kun sinä aina äiti teet kaikkia outoja ruokia!" =D
Tänään tulin todenneeksi nakkikeitosta päivällisruokana narinaan, että ette te meidänkään lapset ole tällä tavallisen ruuan kasvatteina oppineet näköjään syömään edes sitä TAVALLISTAKAAN ruokaa. Nakkikeitosta tavallisemmaksi ei helposti mene.
(ja huom! Pullat kuvassa ovat meidän päiväkahville, jälleen pimitettyinä hoidokeilta. Voi raukkoja! Siellä ne nukkuivat täysin tietämättöminä siitä, että hoitotäti mussuttaa keittiössä pullaa! Salaa!)
Illalla käytiin mummin kanssa kirjastossa, ennenkuin lähti ajelemaan kotiinsa. Mukaani tarttui pari kirjaa. Pitää katsoa onko niissä mitään mielenkiintoista tai hyödyllistä.
Sitten vielä vahdittiin läksyjen tekoa ja alettiin iltahommiin.
Mitähän keskiviikkona?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti