Mikäli joku luki aiemmin kun kirjoitin meidän 10veen surkeista kouluviikoista, jotka menivät riehumiseksi ja kaiken uhmaamiseksi, tässä tulee jatko-osa. Lopetin siis tarkkaavaisuushäiriö-lääkityksen, jonka epäilin pahentavan oireita ja poika silloin hieman asettuikin. Tässä on ollut hyviäkin hetkiä pojalla, mutta taasen torstaina joutui opettaja soittamaan ja olinkin vaatinut rehtoria soittamaan jo edellisenä perjantaina, mutta hänkin ehti soittaa vasta keskiviikkoiltana myöhään. Pojalla on ollut uhmaongelma edelleen. Kieltäytyy edelleen aika ajoin tekemästä tai menemästä. Joku uhma päällä hänellä on sellainen käsitys, että kotona sekä koulussa (etenkin koulussa) hänen ei ole pakko tehdä jotain tai mitään jollei hän halua. Ei tunnu menevän nuppiin kolmantenakaan kouluvuonna vielä, että koulussa ON pakko käydä ja tehdä mitä siellä käsketään. Hän kieltäytyy tekemästä kokeita ja tehtäviä sekä keksii älyttömiä tempauksia. Hän myöskin haukkuu opettajia jatkuvasti tyhmiksi ja kieltäytyy ottamasta apua vastaan. Poika itsekkin valittaa koulussa sekä kotona, että häntä vaan ärsyttää ihan kamalasti, muttei ilmeisimmin osaa eritellä kenellekään MIKÄ ärsyttää ja saa toimimaan näin.
Tästä pääsemme omega-3 vitamiinilisään, koska aiemmin selailin nettiä ja hain tietoa aiheesta ruokavalio ja tarkkaavaisuus/keskittymishäiriöt. Suomessa asiaan ei uskottu, mutta useassa ulkomaassa kyllä ja asiaa oli tutkittu. Ajattelin, ettei asia ainakaan pahennu, koska meiltä puuttuu nyt lääkitys tähän vaivaan, niin aloin muokata pojan syömisiä ja otin nämä ravintolisät jokapäiväisiksi, koska niitä suositeltiin. Tarkkaavaisuushäiriö-lapsien aivot hyötyvät joissain ulkomaisissa tutkimuksissa omega-3:sta. Painotettiin myös, että tarvetta on myös magnesiumille sekä sinkille. Proteiini myös rauhoittaa ja auttaa kuulemma keskittymisessä. Näin ollen aamut alkavat paistetulla kananmunalla ja kahdella reissumies-leivällä ja maidolla. Pähkinöitä syödään kohtuullisesti ja vältän lisä-aineita ja sokeria muulloin kuin karkkipäivinä. Pojalla ei ole ollut mitään tätä vastaan vaikken perustellut hänelle muuta kuin nämä lisäravinteet.
Hyötyjä on ollut vaikea seurata, koska poika on kehittänyt lisäongelmakseen ilmeisesti nyt vielä uhmakkuushäiriönkin. Senkin muottiin poika sopii nyt erinomaisesti jos netistä katsoo.
Ongelmassa ehkä viisastumme kunhan lääkäri soittaa ensi torstaina lääkkeistä. Aion selittää koko ongelman ytimen ja toivoa, että tähän ongelmaan olisi sopivampi lääkitys, mutta epäilen että tarvetta on vähintään psykologille. Mikäli tästä ei päästä silti puusta pitkään, on minun kutsuttava koolle kouluun oppilashuoltotyöryhmä ja mietittävä kuinka poika saadaan toimimaan koulun sääntöjen mukaan ja oppimaan jotain. Poikahan osaa ihan hyvin asioita, mutta koska kokeisiin ei suostu mitään tekemään (lukuunottamatta paria asiattomuutta äikän kokeeseen) niin opettaja ei voi tietää mitä hän osaa. Opettaja alkaa myöskin olemaan jo väsynyt jatkuvasti pelkkää meidän poikaa pitämään ruodussa kun muunkin luokan pitäisi saada opetusta ja oppia rauhassa. Tämä on sentään pienluokka, johon tuli juuri kahdeksas oppilas ja erityisopettajan lisäksi on avustaja. Meidän poika inhoaa kuulemma kaikkia.
Jos tähän pulmaan keksitään jonkinlainen ratkaisu edes alkuun, varmaankin siitä täällä raportoin. Mutta ruokavaliosta pidän huolta jatkossakin. Se ei ainakaan pahasta ole. Törkyruoka ja lisäainepommit saattaisivat pahentaa jo pahaa tilannetta entisestään. Näin uskon.
