Ennen ja jälkeen joulun

Päivitykset ei ole näköjään itsekseen tulleet. ; (  No, jos uusi vuosi taas korjaisi asian. Liekö tuo raskaus saanut aikaan, ettei oikeastaan mitään saa aikaiseksi. 

Lahjojen paketointipaikka oli vaatehuoneen lattialla. Sekin jäi aatolle viimeisten lahjojen paketointi. Ei vain huvittanut ollenkaan. 

Hoidokkien kanssa viimeiset hoitopäivät ennen lomaa olivat aikalailla karunnäköisiä. Eivät ainakaan jouluisia.

Meidän ekaluokkalaisen esiintyminen tuossa valkeassa neuleessansa. Vaikkakin hän kärsii valikoivasta puhumattomuudesta, hän LAULOI ÄÄNEEN vaikka ei sitä kuullut tietenkään saliin asti ja muutkin lauloivat niin oli varmaan turvallista laulaa. Opettaja ja avustaja tulivat juhlan jälkeen kehumaan, että tyttöhän ihan lauloi. Huomasin toki että suu heilui, mutten salista osannut sanoa laulaako äänettömästi vai äänellä. 

Viimeisenä hoitopäivänä, eli tiistaina, oli vain tyttö hoidossa. Poika olikin jääänyt jo kuulemma illalla mummolleen yöksi. Me sitten käytiin tytön kanssa meille metsästä kaatamassa kuusi. Isäntä tuli sahaamaan ja kantelemaan sitä. Iltapäivällä askarreltiin tonttu tytön kanssa ja meidän 7veenkin, mutta enpä sitten saanut sitä kuvaa vaikka kameran viereen otin. Uhohdin sen sitten. 

Aatonaattona sitä sitten illalla koristeltiin. 2 nuorinta koristeli. Minä yläoksille. Isompia ei enää kiinnostanut koristelu yhtään. Ei edes 13veetä joka vielä viime vuonna koristeli innolla. Ei tullut huoneestaan ulos. Mummi tuli aatonaattona meille. Lie joulunpyhät meillä. 

Aattona ulkoilun päälle sai glögiä ja pipareita.

Muihin jouluihin verrattuna tämän joulun lahjat kuusen alla olivat aika vähän. Yleensä eivät ole mahtuneet edes kuusen alle kunnolla. 7v sai eniten, 5 pakettia. 18v oli ostanut saamillaan rahoilla itselleen lahjat ja paketoinut ne itselleen. 15v ei olisi saanut mitään, mutta paketoin sille 5 Ikean halvinta suklaalevyä. Poika oli jo ajat sitten vaatinut itselleen kaikenlaista etukäteen. 13veelle oli vain yksi. Näytti vähän ankealta.

4 pakettia jätin pussiin. Saatiin tänä jouluna vähävaraisille perheille lapsille lahjapaketteja mll:ltä. Yllättäen tulevalle vauvalle oli 5 pakettia vaikken moista kysellyt. Yhden avasin aiemmin. Ihan ok olivat vaikka kaikki sieltä tulevat ovatkin käytettyjä tavaroita ja vaatteita. Tarpeeseen ne silti tulevat. Ottaen huomioon, ettei meillä ole MINKÄÄNLAISTA tavaraa tulevalle lapselle, koska olen vuosia sitten hävittänyt kaiken mahdollisen vauvoihin liittyvän. 

Kauhean vaikea odottelu oli kun lahjoja avattavaksi odottivat ja isoveli vain viipyi saunassa. 

10v sai vain kaksi lahjaa. Ennen aina ollut hirveä kasa. 

Dragonia peli oli suurin toive eikä sitä meinannut löytyä mistään. Joka paikassa se oli loppuunmyyty. Ilmeisesti yksi niistä joulun suosikeista. Löysin lopulta sen jostain pienestä verkkokaupasta Lahden suunnasta ja tilasin sieltä. Muista verkkokaupoista se oli loppuunmyyty. Kaupoissa en nähnyt ollenkaan missään.

Tässä minun joulupakettini...

Pelistä oli paljon iloa. Tässä 7v pelaa sitä 13veen kanssa. 

10veen kuulumiset joulun alta ovat sellaisia, että lääkäri totesi, ettei erityisluokka riitä pojalle, että saisi koulusta mitään irti. Haetaan kaupungilta maksusitoumusta arviointijaksolle erityiskouluun. Siellä käyvät kuulemma vammaiset sekä muuten erityistarpeiset lapset kouluaan. Autistiset, kieliongelmaiset sun muut joilla vaikeuksia selvitä tavallisella opetuksella. Nyt on taidettu havaita pojassa jo autistisiakin piirteitä esiintyväksi kaiken muun lisäksi, että ei tästä ongelmat ainakaan parantumaan lähde tällä nykymenolla. 

Isäntä lähti aattoiltana sitten kotikonnuilleen, että lähtevät tänään Mikkelin sairaalaan sisarustensa kanssa äitiään valvomaan. Ilmeisesti ei oleteta elävän enää pitkään. Lienee päivistä kyse enää. 

Me jatkamme täällä lasten ja äitini kanssa joulun viettoa. Tai lähinnä tätä töröttämistä. 18v on lähdössä salille. Aikoi lähteä aattona, mutta ei ilmeisesti jaksanut sitten. 

Jouluvalaistuksia

Eilen tiistaina käytiin hoidokeiden kanssa kerholla. Se olikin viimeinen ennen joulua. Ruokailu meni uusiksi kun ollaan kyllä joka vuosi käyty syömässä joulupuuro kerholla. Se on joka vuosi viimeisellä kerhokerralla ja silloin emme syö enää meillä vaan täytämme mahamme siellä. Tällä kertaa en muistanut sitä mutta koska puuro oli, söimme sen muiden kanssa tietenkin ja jätimme meillä ruuan sitten sikseen. Viimeisen kerhon hartauteen kuuluu myös aina joulukuvaelma ja hoitopoika värvättiin Josefiksi. Kaikki tytöt, jotka jäivät Marian valinnan jälkeen jäljelle, värvättiin enkeleiksi, mutta meidän hoitotyttö ei halunnut, joten hän seurasi yleisöstä toisten esitystä. Ilmeisesti puvut hieman arveluttivat häntä. Perääntyi kun pukuja jaettiin, mutta kun minä puin meidän Josefia, niin silloin kyllä tytteli oli ihan vieressä antamassa neuvoja. ;)  Minäkin jouduin lukijaksi osaan jouluevankeliumista. 

Maanantaina lämpimikseni sahailin metsästä pieniä kuusia ja havunoksia. Laitoin kuusia kasvihuoneeseen useamman ja maitotonkkaankin terassille. Havuja vähän minne sattuu. Otin noita huonompia kuusia kun ei sillä tuolla kasvihuoneessa ole väliä minkälaisia ovat. 

Tiistain välipalasmoothiet.

Koska tänään iltapäivällä alkoi vääntää vettä niin me ei enää lähdetty ulos rypemään vaan heitin laatikosta pöytään vähän sitä sun tätä: paperia, kartonkia, liimaa, silkkipaperia, lahjapaperia, piirrustuslevyjä, kyniä, saksia... Sanoin, että näistä saa vääntää mitä ikinä mieleen juolahtaa. Kenenkään ei tarvinnut pähkäillä mitähän tekis. Hommat lähti käyntiin heti ja viihdyttivät pitkään. Silppua syntyi kiitettävästi, mutta myös jotain valmistakin. Kaikenlaista erikoista!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei sillä, että tämä juttu sisältäisi mitään itsenäisyyspäivään kuuluvaa. Kunhan kirjoittelen. Eilen päätin lähteä kirpparille ja muulle ostoskeskuskierrokselle ihan tuulettaakseni aivoja. Tulinpa harvinaisen iloiseksi kun kerrankin löysin jotain mielestäni kivaa kirpparilta. Nuorin sai ja otti ilolla vastaan mekon, jossa on ketunhäntä takana. Myös vihreä paita on kirpparilta uusi ja siinäkin on ketun kuva vaan ei nyt näy kun on mekon alla. Löysin joitain muitakin vaatekappaleita, mutta nämä ovat kuvan arvoisia. 

Jossei nyt oteta huomioon tytön tukkaa, joka on harjaamatta tässä ollut pitkälle iltapäivään, koska äiti jätti lapsensa heitteille kotiin ja lähti itse shoppailemaan moneksi tunniksi. Mutta kyllä tuon mekon pitäisi hyvittää tämä virhe. Lapsi on ollut kutenkin ilmeisesti äidin mielessä koko shoppailureissun. 

Nuorimpien lempileikki iltaisella eilen. Molemmat ovat makuupusseissa pitkin pitäjiä. He ns. katsovat Putousta, koska 10v halusi, mutta eivät jaksa kauaa seurata kun eivät hirveästi ymmärrä sitä huumoria. Eli Putous aina pyörii, muttei sitä kukaan seuraa. 

Jes! Sain illalla siivottua hieman, että ne pienet kuuset vihdoin saivat pikkujoulukoristeensa. Iso homma, meni 5 minuuttia. Tämän päälle lupasin itselleni glögiä puoli mukia nojatuolissa.. 

Itsenäisyyspäivä sujunee tässä kuten muutkin päivät viikonloppuna. Illan perinteisiin kuuluu, että innolla odotetaan linnanjuhlien alkua telkkarista. Sitten sitä seurataan 5-10 min. kunnes hieman alkaa käydä kättely tylsäksi. (vähän niinkuin käy lauantai-illan Putouksellekin.) Sitten sitä seurataan muiden hommien lomassa seuraavat 10 minuuttia kunnes pikkuhiljaa muut hommat vievät voiton ja ohjelma jää omaan arvoonsa pyörimään. Tässä vaiheessa isäntä on jo nukahtanut sohvalle.

Siitäkin huolimatta "Hyvää itseppäisyyspäivää!"

Itsenäisyyspäivän viikonloppua

On se ihmeellistä  miten itseään ei meinaa saada tietokoneelle millään. Hyvä jos edes pakollisia asioita varten kuten esim laskujen maksua varten. Itseään ei saa oikeastaan helpolla tekemään oikein mitään. Siivoaminen on jäänyt pahimman imuroimiseksi ja pieneksi raivaamiseksi. Suurta ei jaksa tai huvita tehdä. Joulujuttuja pitäisi laittaa ja tekisi mielikin, mutta kun ei saa kiinni siitä alkamisesta. Tuntuu, että ennen sitä pitäisi siivota ja jynssätä kunnolla. Torstaina aamupäivällä sain vihdoin haettua varastosta oksasakset ja leikkasin pusikosta pari pienen pientä kuusta taas isoja lasipulloja varten ja sain kuuset saunalle ja pulloihin veteen. (vaikka olisikin tehnyt vain mieli jättää ne "hetkeksi" siihen lattialle kuivumaan.) No, eilen kun saunaan lämmitin, huomasin, että kuuset ja pullot ovat edelleen siinä suihkun lattialla. Unohdin jo koko kuuset vuorokaudessa. Kannoin ne eteisen lipastolle, jossa lapset kyselevät milloin ne koristellaan, milloin.( No, odotelkaahan nyt vielä ainakin viikko vinkumatta) Siinähän nuo töröttävät tiellä, koristelematta edelleen. Katsotaan saako niille tänäiltana tehtyä jotain ja keksittyä paikat johon ne voisi laittaa. Kuinka voikin olla näin vaivaista puuhaa kaikki. 

Maha kasvaa, vaatteet ahdistaa ja masentaa. Iloa toi suuresti päivään perjantaina jopa 10v pojan koulu- ja kotiongelmien puinti taasen Kys:in palaverissa. Ensi perjantaina sitten taas kotipalaveri johon täytyy sisällyttää kaikki sisarukset. Meillä ei olekaan KOSKAAN istunut koko porukka saman pöydän ääressä hetkeäkään. Tämä onkin nyt pakollista ja sitä ohjaa kaksi terapeuttia, joten homma sujunee kuin koulunpenkillä istuisi. Pääsevät sitten homman loputtua niiden kahden kyydissä jatkamaan koulupäiväänsä. Toki minä joudun viemään ainakin kaksi, koska kaikki eivät mahdu yhteen autoon. 

Eilisessä palaverissa kävi ilmi, mitä toinen terapeutti oli koululla poikaa seuratessaan ja hänen kanssaan jutellessaan saanut irti. Nyt on sanomattakin selvää, että poika on onneton ja hänellä on jatkuvasti paha olla. Vielä on hämärän peitossa, että miksi. Selvinnee myöhemmin. Kotona sellaista ei huomaa. Koulussa kyllä. 

Eilen saatiin kuitenkin puolen vuoden peikkotukka leikattua pojalta kun sain hänet vihdoinkin vietyä parturiin veronpalautusrahoilla. Tukan alta löytyi siisti poika. Poikaakin helpotti. 

Alle siirsin kamerasta pari ruokakuvaa viikon varrelta, jauheliha-nuudelikeittoa ja hedelmäsalaattia, olkaa hyvä. Molemmat maistuivat. Olen hommannut jo jokin aikaa sitten hoidokeille tarjottimet, kun ruokaa alkoi olemaan joka paikassa pitkin pöytää ja syliä ja lattiaa. Poika myöskin tuppasi jatkuvasti vetäytymää puoliksi makaamaan pöytää vasten ja työntämään aina tuolia kauemmas että sai paremman makuuasennon. Nyt on käsketty istua suorassa ja pöydän ääressä niin, että jos jotain putoaa, se putoaa tarjottimelle. On se ihmeellistä, että vaikka käsket istua suorassa ja pitää naaman lautasen päällä syödessä, se ei onnistu, mutta tarjottimen kanssa onnistuu paljon paremmiin. Mitä nyt pojan tarjotin edelleen on välillä suunnilleen poikittain ja melko kaukana pöydän reunasta ja vaatii pientä säätöä, mutta paremmin menee silti. Makaaminen puoliksi pöydällä on nyt käytännössä liki mahdotonta jos tahtoo ylettää tarjottimen reunan yli ruokaansa.  =D

Torstai-iltapäivällä tehtiin hyvin yksinkertaisia hommia. Väritettiin itsenäisyyspäiväksi suomenliput, leikattiin ne irti ja liimattiin siniselle kartongille. 

Liput juoksivat niin kiireesti omiin koreihin eteiseen, että piti minun käydä vielä kaivamassa ne eteisen lattialle kuvattavaksi nopeasti. 

Nyt tästä voisi yrittää saada itsensä kasaan ja vaikka kirpparille ja kauppakeskukseen tuulettamaan aivojaan niin ei mene makaamiseksi kotona. Kellokin on jo yli puoli kymmenen ja kaikki muut vielä nukkuvat paitsi kaksi nuorinta löytyy tietokoneelta.