Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

lauantai 19. elokuuta 2017

Syntymäpäivä (12v)


Autistinen poikamme täytti 12 vuotta keskiviikkona. Toiveensa mukaan juhlia ei pidetty. Hän ei siedä hälinää summuuta. Isä kävi kahvilla ja toi pojan toivoman mikin pleikkaan. Sitä hän ei osannut odottaa, että siihen sisältyy kuulokkeet. Niistä tulikin melkoinen kynnyskysymys, mitä minä osasin jo odottaa. Ne pelottivat ja johdossa roikkuva säädinmutikka pelotti myös. Päivä oli ollut koululla jo muutenkin raskas aamusta lähtien, sisältäen kiinnipitämistä ja vastustamista muutenkin. Koulun puhelun jälkeen osasin odottaa hyvin väsähtänyttä poikaa. Kakkua ei olisi saanut tehdä, mutta kasasin sellaisen kuitenkin kaupan valmiskakkupohjasta, kermavaahdosta ja mansikoista. Mummi myös tuli aamulla pariksi yöksi kylään. Lähinnä siksi, että minulla oli hammaslääkäri torstaina ja tarvitsi jonkun vahtimaan 1 veetä.
Keskiviikon kuulokkeista kiukuteltuaan niitä voitiin jo harkita kokeiltavaksi torstaina, kuten arvelinkin. Keskiviikkoiltana poika huusi vielä heittämään ne roskiin, mutta torstaina aamulla taksiin lähtiessään tuli vielä sisälle sanomaan, että kyllä hän niitä voi pitää eikä saa hävittää. ;)
Koulun alku taas on ottanut voimat pois pojasta ja on ollut hyvin väsynyt.


8 veen mutistilapsen koulunalku uudessa oudossa koulussa on mennyt yli kaikkien odotusten. Odotimme vaikeaa ja koska ei puhu kenellekkään, odotimme, ettei uudet kaveritkaan osaa häneen suhtautua mitenkään. Kaiken lisäksi taksi pyysi, että hän kävelisi tuosta pienen matkaa ja ylittäisi suht vilkkaan tien pysäkille taksia vastaan, että taksi säästäisi aamuaikaa. Sitä ensin vastustettiin, mutta parin päivän jälkeen häntä ei saanut enää edes saattaa vaan lähti yksin. Koulussa taas on saanut heti kavereita ja kuulemma peräti puhunut heille ja opettaja on onnessaan. Vaikkei opelle puhukkaan niin hymyilee ja nauraa ja ohjaajalle nyökyttelee ja kommunikoi elein.

Viime viikonlopun vapaani sujui ihan hyvin, vaikka kaupungille illalla lähdin ja oli itsekseen tylsää ja tulin takaisin kympin bussilla poiketen oman kulmakunnan kuppilaan katsomaan. (josssa ei sen kummempaa ollut). 17veellä oli ilmeisesti äitiä ikävä, kun kyseli puoli kahdentoista jälkeen milloin tulen kotiin. Läksin sitten puolenyön jälkeen kotia päin. Sunnuntain käytin rauhalliseen shoppailuun kauppakeskittymässä.
1 vee oli viihtynyt (jälleen kaikkien oletusten vastaisesti) kummien luona yökylässä erinomaisesti. Kannattaa ilmeisesti luoda päässään kaikkein kauhein ja surkein skenaario kun kokeillaan uusia asioita niin voi yllättyä iloisesti. Suunta ei ainakaan voi olla kuin ylöspäin. Parin viikon päästä pääsen jälleen kaikista (lähes) eroon. Silloin taidan ottaa ihan rauhallisesti vain kotona, lenkkeillä, ja muita sen tapaisia asioita....

lauantai 12. elokuuta 2017

Lauantaivapaa

Olen lomalla. Lauantai-lomalla. Siivottu kaiken päivää. Eilen lähti kaksi isälle ja tänään aamupäivällä vein 14veen isälleen myös ja 1veen kummeille yökylään eka kertaa. Siellä menee kuulemma ihan hienosti. Saa nähdä mitä tuumaa iltasella nukkumaan mennessä.
Talo on siisti. Ihanaa rauhassa oli siivota paremmin. Ja nautin, kun ei tarvitse kompastella kattiloihin keittiön lattialla eikä muuallakaan. 1v kun purkaa kattilakaapin summuut jatkuvaan pitkin poikin. Katsokaa, lattialla ei ole yhtään mitään!!! Ei edes ruuantähteitä liiskattuna. 17v on kotona, mutta siitä ny ei ole paljon haittaa. Kunhan ruuan eteen laittaa. (runollista)




Päivän ruoka
Ihmeellistä oli myös syödä jäätelö KESKELLÄ PÄIVÄÄ!!!

Aiemmin tapahtuneet kuvat:
Välipala etuterassilla.


Puistohetki nuorimpien kanssa..


Koulut ja arki alkoi. On vielä jonkinlaista säätämistä aamujen kanssa kun taas joudutaan nousemaan huomattavasti aikaisemmin. 11v nyt on kaiken lomaa noussut viim yleensä seiskalta, mutta nyt pitäisi muutamana päivänä nousta viim puoli seiskalta. Se oli vaikeaa. 8veen koulu ei ole koskaan alkanut ennen kasilta. Nytpä alkaa joka aamu.

Tässä kirjoitellessa näyttää meidän seinänaapuriin muuttavan sakkia. Saa nähdä minkälaista. Ainakin äänistä päätellen hilpeää. Eikä kovin vanhaa ilmeisesti.

Pitää varmaan lähteä illemmalla katselemaan kaupunkia. Jos on tylsää, tulen äkkiä kotiin, jos ei, tulen myöhään kotiin. Hieman outoa. Ei ole koskaan ollut valinnanvaraa lähteä itse yksin johonkin. Ei tunnu oikein todelliselta. Katsotaan mitä eteen tulee!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Linkkejä ruokailusta


Ja sitten vielä löytyi mielenkiintoinen linkki ruokavaliosta autismin hoidossa. Meillä vaan on niin itseppäinen ja valikoiva poika, ettei varmaan onnistuisi millään. Mutta asiahan on niin, että juuri niistä huonoista asioista hänen ruokavalionsa koostuu.  =(



perjantai 4. elokuuta 2017

Mitä tuli syötyä aamupalaksi.... koko lista

Aamupalani koostumus eräältä päivältä meni näin:

vehnäjauhoa, täysjyväkaurahiutaleita ja jauhoa, vehnäproteiinia, rypsiöljyä, täysjyväruisjauhoa, emulgointiainetta, kuivattua taikinajuurta (vehnää), happamuudensäätöainetta, suolaa

porsaan-ja naudanlihaa, silavaa, glukoosia, mausteita, aromeita, hapettumisenestoainetta, säilöntäaineita, suolaa

juustoa, maitohapatetta, voita, sulatesuoloja
rypsiöljyä, palmuöljyä, kirnumaitoa, emulgointiaineita (jälleen), säilöntäaineita (jälleen), luontaisia aromeja sekä A- ja D vitamiineja, suolaa




Listaa lukiessa ei vaikuta järin terveelliseltä aamiaiselta.

Ei se nyt kyllä ollut edes mikään makuelämys.... Tarvitsen muutosta! Joudutte ehkä lukemaan vielä ainakin yhden aihetta käsittelevän kirjoituksen ja sitten pääsette pälkähästä.

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Voihan vehnä!!


Lueskelen kirjaa. Melko painavaa asiaa. Mutta helpommin luettu kuin tehty. Sitä on kaikkialla. Aihetta valaisee tämä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/19/eroon-vehnasta.

Sehän aiheuttaa siis..... KAIKKEA! Kuulemma pahempi kuin sokeri ja nostaa verensokeria korkeammalle kuin sokeri. Mielenkiintoinen!



Sunnuntailounas hatusta vetäisten/Kaalikeitto

Eipäs ollut hajuakaan, mitä tänään syötetään 1veelle lounaaksi. Ei hotsittanut kauppaankaan sinkaista. Kaapista löytyi jämiä kaikenlaista. Pakkasesta pieni 50-100g köntsä jauhelihaa. Mietintämyssy päähän ja siitähän se syntyi. Kaalikeitto. Alla jämiä kaikenlaisesta kaapista kaivetusta.

Keittoon tuli:
jauhelihaa
varhaiskaalia
lanttua
porkkanaa
purjoa
lihaliemikuutio tai fondi
Herbamarea (yrttisuolaa)

Pottuja en jaksanut vaivautua laittamaan. Hyvää tuli näinkin. Se OLI hyvää. Pojallekkin kelpasi. Voitaisko tätä nyt sanoa sitten vähähiilihydraattiseksi....



Ruokahetki

Leipä ei pojjaalle oikein maistu. Eipä sen ehkä tarvitsekkaan. Meneepähän ruokaa. Joka ruuan jälkeen hän huitoo hedelmäkulholle päin ja komentaa antamaan sieltä jotain. Tällä hetkellä se onkin täynnä pöytää myöten. Sieltä löytyy nektariineja, persikoita, kiivejä, banaania, mandariineja ja verigreippi. Valitsin viimeisen mandariinin hälle.

Jälkiruoka

Aamulla hän söi persikan ja mustikoita. Leipää annoin, muttei se uponnut. Kauramaidon joi. Tämä jätkä voisi ilmeisemmin elää pelkillä hedelmillä. Isä toi mustikoita toissa-aamuna vastapoimittuna pari isoa rasiallista. Aamulla syötiin loput. 11v rakastaa mustikkamaitoa ja siihen sitä on uponnut suurin osa mustikoista.
Jos joku ei mene alas kovin hyvin, se on makaronilaatikko ja lihapullat. Liekö liian mautonta ja tylsän näköistä. Kana-, sekä kalapullat menevät kyllä.
Ja jos lapsen pitäisi päivän aikana syödä 5 omaa kourallista kasviksi, hedelmiä ja marjoja, niin laskin, että se on jo lounaalla täyttynyt siihen viiteen. Lisää seurannee vielä runsaasti. Tämä asia nyt vaan käväisi tässä mielessä.

Vanhinta tytärtä piti opettaa  ajamaan minun autoani, kun tarvitsee sitä kolmosvaiheeseen elokuun alussa, eikä omista omaa autoa, eikä ole oikeastaan ajanut kahteen ajokorttivuoteensa autoa kuin pari kertaa. Huonolla menestyksellä. (Kytkimen käyttöongelma) Tällä erää sitä ongelmaa ei ollut, kun on automaattivaihteet. Oli huolissaan silti, että eikö se varmasti sammu lähdössä tai lähde taaksepäin valumaan mäessä. No eihän se taatusti....  Ihastui ikihyviksi autolla ajoon tämän ajelun jälkeen. Pitäisi yrittää saada se ajelemaan useammin, ettei unohda liikennesääntöjäkin pian. Normivaihteilla on melko arka.
Sisko ajoi Etolaan ja äidin kouraan tarttui tämmöinen auto veljellekkin. Sisko kasasi sen veljelleen.


Erään päivän kesäinen picnic etuovella. Pullakahvit!









Ja mustikoita nami nami!

Nykypäivien elämää alla.........

Lojumista..


Ja lisää lojumista...

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Rippisunnuntai

Yksi lapsi pääsi taas ripille. 3 konfirmoitu, 3 jäljellä. Ollaan puolessavälissä. Saa nähdä millainen rippikoulu seuraavaa odottaa, koska autismin vuoksi ei voi käydä normaalia versiota. Niitä kuulemma on kyllä erityisillekkin lapsille olemassa jonkinlaisia.
Aamu alkoi siis kirkossa....


Edellisen nuoren juhliin ei päässyt juuri ketään. Tällä erää kaikki isännän siskot pääsivät, yksi niistä kummi. Heillä oli kuitenkin niin kiire, että lähtivät jo ehtoollisen alussa kirkosta ja isä jäi odottamaan tyttären kirkosta. Me keitimme vieraille kahvia ja ehdittiin ne juodakkin, ennen kuin juhlakalu tuli kotiin isänsä kanssa. Alle puolen tunnin ehtivät tyttöä näkemään ja kiire oli pois. Heillä oli kiire Helsingin bussiin, joka lähti 4,5 tunnin kuluttua kahden tunnin automatkan päästä. Ainakin ehtivät. Isä oli sitten jonkin aikaa ja vei kiireiseen tapaansa sitten kaksi lasta itselleen ja seinänaapurit saapuivat samassa oven avauksessa kahveille. Olivat toki kirkossakin. Saatiin sitten höpötellä rauhassa. Tytär sai vielä yhden kaverinsa kylään juhliinsa myöhemmin.


 Seinänaapuri teki meille kakkupohjan gluteenittomana. Saipahan hänkin sitten kakkua. Ostin myös gluteenittomia keksejä. Valmistelut eivät paljoa vaivanneet. Siivottiin ja tein mokkapaloja, joita ripikoululainen tahtoi sekä kahden munan kakkupohjan meidän 1veelle, johon tuli soijapohjaista kermavaahtoa päälle kun on maitoallergia. Mummi oli aiemmin tehnyt pakkaseen kotonaan juustosarvia. Siinäpä kaikki ja se riitti mainiosti.


1v veti niin vauhdilla omaa kakkuaan, ettei selvää kuvaa saanut.


Aiempi rippinuori, jonka juhliin kukaan ei tullut, oli niin suivaantunut, että ajattelin hänen nukkuvan huoneessaan juhlat ohi. Tuli ulos kuitenkin juuri, kun vieraat olivat lähdössä. Hyvä asia! Edellisenä iltana sanoi, että miksi häntä nyt haluttaisiin nähdä, kun ei hänen juhlissaankaan haluttu. Jos olisin ollut teini, en olisi tullut ulos huoneesta, vaikka äiti niin sanoikin toivovansa tapahtuvan. Hienoa, että tuli kuitenkin! Kerroin kummitädilleen tästä ja kummi sanoikin ajatelleensa sitä kirkossa istuessaan. Toivoin, että tulevat kahden vuoden kuluttua pojan ylioppilasjuhliin sitten varmasti.
Ukille oli tärkeää, että näki poikaa ja rutisti tätä pitkään. Ukki olikin mummon kanssa ainoa miehen suvusta, jotka tulivat edellisen nuoren juhliin ja se oli hyvä, että ukki näki pojan. Mummo kuoli toista vuotta sitten. Ukilla ei olisi myöskään ollut kiire minnekkään, mutta ei mahtanut mitään kun oli samalla kyydillä kiireisten kanssa.

Ehdin aiemmin miettiä, kuinka outo tilanne mahtaa olla, kun nyt ollaankin erottu ja miehen suku tulee minun luokseni ja onko tilanne jotenkin erilainen ja varautunut. Ei se ollut. Tilanne oli tismalleen samanlainen kuin oltaisi asuttu yhdessä ja oltu naimisissa. Kukaan ei ollut kiusaantunut tai varonut sanojaan.