Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

torstai 28. joulukuuta 2017

Joulu juhlista jaloin...

Aika on taas kulunut. Pari viikkoa ennen joulua lapsia alkoi sairastella ja liki viikon oli pois päiväkodista pienin. Piti lopussa jo mummi pyytää jeesaan kun oli pakko työpaikalle päästä. Oli nimittäin näyttökuulustelu ja näyttöviikot menossa. Sain 3 tutkinnonosaa läpi kiitettävin arvosanoin. Haikein, mutta huojentunein mielin jätin hyvästit sille harjoittelupaikalle 22.12. Uusi paikka odottaa 4.1. Vaikuttaa vaan paljon tylsemmältä paikalta. 
Joka tapauksessa joulu meni. Ennen joulua oli 6 päivän putki töitä, enkä muuta ehtinytkään kun kuuden jälkeen olet kotona, niin ei enää juuri muuta kuin piakkoin iltapalaa ja porukkaa nukkumaan. Eihän siinä ehtinyt edes kauppaan. Eikä ruokia laittelemaan. Ehdinkin syödä vain maanantaina ja perjantaina varsinaista ruokaa. Muuten söin patongin ja pullan vain töissä. Pääsi sitten lopulta aatonaattona ihan kauppaan (kauheaan ryysikseen) onneksi mummin avustamana kun saapui sinä päivänä ajoissa. Kuusta etsittiin p....a kelissä mummin kanssa, mutta olivat loppuneet niistä paikoista missä niitä yleensä myydään. Lopulta ostettiin tien poskessa olevalta myyjältä kallis kuusi, että sekin saatiin hoidettua alta. Loppuilta tapeltiin 1veen kanssa kun koristeet lensivät koko illan naurun kanssa vaikka kuinka kiellettiin ja manattiin. Onneksi se vähän rauhoittui ja kai tympääntyi viskomaan niitä aattona.Silti kuusi näyttää edelleen tyhmältä kun koristeet ovat puolivälistä ylöspäin. 







Porukka pelaa pleikkaa aattona.


Irish Coffeet ruuan päälle kaikille.


Kissa maisteli lahjanaruja heti kun lahjat kannettiin kuusen alle.




Kuvassa meidän lapsista 20v, 15v, 12v, 9v ja 1v.


Myös exä vietti aattoa meillä vieden 12 ja 9 veet mennessään illaksi itselleen.


1vee sai tunnelin ja teltan.


KUKKUU!


Sitten kasataan Ikean keittiötä samaiselle tenavalle. Hän auttoi suuresti olemalla jatkuvasti tiellä.



Aamulla keittiö oli käyttövalmis vasta. Se olikin isompi homma eikä sitä saatu illalla valmiiksi ennen yöunia. Aamulla 1v oli ensimmäisenä keittiöllään ja se on  ollut hittituote. 

Tapaninpäivänä pääsin Kalpa-Kärpät kiekkopeliin kun mummi valvoi nuorinta. Jäin sitten myös kaupungille illaksi ja tulin yöllä kotiin. Oli hieno peli vaikkakin vähän liian jännittävä lopuksi. 
Kivaa loppuvuotta kaikille!!!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän ruokailu

Halusin tehdä jotain kivaa parempaa ruuaksi, mutta tylsää sitä itselleen vain on ja ei oikein ollut ketään kutsua itsenäisyyspäivän aterialle kun ihmisillä useimmiten varmaan omat menot. Päätin kysäistä tahtooko exä käydä syömässä meillä ja se tuli sitten. Ajattelin, että kun itsekseen sillä ruokailu välttämättä ole niin kummoista ja että näkisi vähän enemmän välillä 1veetä eli nuorinta poikaansa. Ei sitä juuri hirveästi yleensä näe tai sen kanssa ole. 1v oli tyytyväinen ja tehokkaasti isänsä vieressä kökötti. Toi tavaroita ja pelleili. 
Kun hienosti mennään niin alkuruuaksi tein "Toast Skagen" eli katkarapumössöä pannulla paahdetulla leivällä.


 Pääruokana voissa paistettua kuhaa, perunamuusia ja paistettuja kanttarelleja.


 Jälkkärinä mansikka-lime juustokakkua. Se oli hyvää. Mies poistui ähkyyntyneenä kotiinsa sen jälkeen kun katsottiin tylsä itsenäisyyspäivän paraati. (siis minusta tylsä, mies oli innoissaan) Normiasia! Nimim. "kokemusta on"


Ostin uuden puhelimen sunnuntaina tympäännyttyäni lopulta vanhaan surkeaan. Nyt kuvien laatukin näyttäisi olevan jotain aivan toista. Kiva! Hieno kullanvärinen känny.

Loppuun kuva torstain koulupäivästä. Oli baaripäivä ja piti koko viinashylly käydä läpi ja vuorotellen selittää jokainen pullo. Hohhoijaa! Osasta piti maistaa. Toki vain jokainen samasta lasista uitettuaan pillin pään ensin lasissa ja sitten maistaa sitä tippaa joka siihen pilliin tarttui. Kyllä oli pahaa kaikki liköörit, konjakit, viskit, makuviinat summuut.


perjantai 24. marraskuuta 2017

Koko suomi leipoo.....(tai ei ihan)

Ainakin me kaksi! 1vee oli sairaana ja eilenkin vielä tosi kärttyinen ja väsynyt kaiken päivää. Kitinän määrä oli yli vakion. Päätin sitten eka kertaa alkaa hänen kanssaan leipomaan ottaen riskin hermoni heikentymiselle. Se oli yllättävän rentouttavaa, koska napero tykkää seisoskella tuoleilla ja sotata kaikkea. Kitinää ei kuulunut. Paitsi kun piti lopuksi poistua tuolilta eikä päässyt kiipeämään työtasolle.


Taikinan alustamisen päätteeksi hän halusi sotkea itseensä taikinakoukusta taikinan jäänteet. Se oli hänen mielestään herkullista.





Sämpylöitä pyöritellessä tenava oli melko jauhoinen, mutta se ei yllättävästi minua haitannut. Siitä sitten saunan kautta iltapalalle tuoretta sämpylää syömään, jonka jälkeen tyyppi nukahti kuin seinään. Tehokasta!
15veekin oli ikionnellinen sämpylöistä, joita en nykyään tee juuri koskaan.




Tänään olin töissä kauppakeskittymässä kahvilassa ja valloillaan oli "the musta perjantai".. Kauhea ryysis. Seisoin kassalla tuntitolkulla toistaen varmaan satoja kertoja "päivää tai terve". Töistä poistuessani pihalle olin sanoa ensimmäiselle vastaantulijallekkin "päivää". Onneksi vältin sen niukasti.

Keskiviikkona käytiin tutustumassa lastensuojelulaitokseen eli sijaisperhekotiin alla olevien kahden kanssa, joiden siellä pitäisi jatkossa viettää 1 viikonloppu kuussa. Samalla käytiin ostamassa joulukalenterit. Tässä kalenterit, joiden yhteishinta oli 50 euroa. KUVITTELE! Totaalisen naurettavaa. En olisi kuunaan niitä ostanut, ellei isä olisi luvannut maksaa puolet minulle. Naurettavia hintoja nykyään noista kalentereista pyydetään.


Noh, perhekoti oli vallan ihana. Tenavat olisivat jääneet niiltä sijoiltaan sinne. Ja 9v jankkasi siitä lähtien monta kertaa päivässä, että ei malta odottaa kun vielä pitää viikko odottaa sinne pääsyä. Pelejä ei pelailla, kännyillä ei lonita! Paljon retkiä eläimiä hoitamaan ja vaikka minne sekä ulkoilua ja muita lautapelejä. Leipomista yhdessä ja ruuanlaittoon osallistutaan. Ihanaa! Saunailta lauantaina ja yhteinen huone oli ihana ja kodikas. Kaikki oli ihanaa ja kodikasta. Tenavat halusivat, että luetaan iltasatu ja täti sanoi juuri käyneensä Herra Hakkaraisen jostain lainaan. Ja hyvä palvelu! Lapset haetaan perjantaina klo: 14.00 kotoa ja palautetaan sunnuntaina kun ovat syöneet päivällisen.
En olisi voinutkaan ensi perjantaina niitä sinne viedä kun minulle lykättiin eka varsinainen iltavuoro, joka päättyy kun 1v olisi jo yöunilla, mikä olisi tarkoittanut enne päiväunia päiväkotiin vientiä ja hakua seuraavana aamuna. Mummi lupasi aikaistaa päivällä Turusta kotiinpaluutaan ja tulla perjantai-aamuna taas meille, ettei 1veetä tarvitse viedä päiväkotiin. Olisi tullut muutenkin 6 päivää putkeen hoitopäiviä ja mennyt seitsemännen puolelle. Voipi itsekkin olla jo pikkuisen loman tarpeessa sitten.

Loppukevennys: sisarusrakkautta ja iso hali!!!!!


Palataan kun keritään! Huomenna onneksi vapaapäivä yksi ja kaksi ovat isällään. Ollaan 1veen kanssa rennosti. Jospa käydään shoppailemassa. Se tosin saattaa olla sen kanssa vähemmän rentoa touhua.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ruokailuja ja "Tami" Tamminen

Tässä lusikoidessani lakkavanukastani, julkaisen muutaman kuvan parin viikon varrelta. Ensin erään päivän jälkkäriksi tehty suklaamousse. Se on aina hyvää, muttei kovin makeaa, koska siihen tulee vain kermaa ja tosi tummaa suklaata.


Perjantai-lounas 1 veen kanssa oli vain nakkimunakasta. Mutta asettelin sievästi siihen myös pari tomaatin palaa meille ja palaset gluteenitonta kauranäkkäriä. Se on muuten yllättävän hyvää!


Tänään tuli tehtyä pitkään mietittyäni avocado-appelsiini-pinaattisalaatti. Siihe tuli kastike oliiviöljystä ja appelsiinin mehusta. Oli ihan raikasta. Hapahkoa.




Oli taas vapaaviikonloppu ja sunnuntai vapaata töistä niin käväisin kauppakeskittymässä ostelemassa tabletit ja pieniä kulhoja esim pienille jälkiruoille tai pienille makuannoksille esim alkuruokia, keittoja ym lapsia varten.


Lapset saatu iltapalalle isältään ja 1v kummeiltaan. Oli eka kertaa koko viikonlopun eli 2 yötä putkeen kummeillaan. Meni mainiosti. Nyt ei edes sinne jäädessä itkenyt. Paineli vain leikkimään kun sisään pääsi kuin kotiinsa.


Noiden kolmen mentyä nukkumaan  iltasella, kaivoin päivällä hyytymään laittamani lakkavanukkaat jääkaapista ja koristelin ne. Sitten maisteltiin isompien kanssa. Teinit valittivat, että hyi lakkaa... en tykkää...(no en minäkään) mutta maistettiin ja olivat tosi hyviä. Pienempi annos olisi ehkä ollut paikallaan. Vaikkei kuppi iso ole tässäkään. Kyllä ne teinitkin sitten söivät ja oli ok vaikka piti valittaa!


Päivällä kun kävin ostoksilla, päätin otattaa kauppakeskuksen vieraan kanssa itsestäni kuvan.


En osannut päättää kummassa kuvassa minulla on tyhmempi ilme ja kaiken kukkuraksi oli tositosi "bad hair day". Että silleen.... Mutta jääkiekkolegenda loistaa! Minä en.  =D





(voi herran tähden miten ihminen vanhetessaan ei enää sulaudu valokuviin)

torstai 26. lokakuuta 2017

Päivän "menyy" (menu)

Koulusta höpsähtäneenä päätin vapaapäivänä vääntää kolmen ruokalajin päivällisen. Tiistaina koululla nimittäin vedettiin kerralla 3 menuuta eli kaikki söivät periaatteessa 9 ruokalajia siinä vuoronperään. 3 alkuruokaa, 3 pääruokaa ja 3 jälkiruokaa. Ei tehnyt mieli syödä enää iltasella juurikaan sen jälkeen. Mutta sieltä joitain ideoita saaneena päätin itse kiskaista. Lisäpontta antoi keskiviikko, jossa syötiin sinänsä ei NIIN minun mieleeni romanialainen menu, mutta ruokavieraiksi tuli muutama ranskalainen, jotka olivat tutustumassa suomen ravintoloihin ja koulutukseen. Sieltä tuli 1 rehtori, joka ei osannut kuin ranskaa ja 2 kaiketi opettajaa, jotka olivat komeita ja puhuivat englantia ihan hyvin. Minä jouduin punaviinin tarjoilijaksi sitten. En ymmärrä viineistä mitään, en ole niitä tarjoillut, enkä edes siedä viinejä. Yäk! Koska kaikki livistivät siitä hommasta ja minäkin yritin, mutta jouduin sitten kuitenkin. Onneksi olin kuunnellut opettajan alustuksen kyseisestä viinistä, koska 1 ranskalainen kysyi minulta mistä maasta se viini oli, koska kyseistä viiniä tehdään myös ranskassa. Tämä ei ollut sieltä vaan Chilestä ja onneksi se jäi mieleeni infossa. Kyseiset miehet myös hoitavat harjoittelupaikat Ranskassa, mikäli oppilasvaihtoon lähtisi sinne. Sitä meille jatkuvasti toitotetaan. Hyvähän tästä on kaikki lapset jättää ja lähteä ulkomaille harjoitteluun. Kuukaudeksi tosin vain olisi Ranskan pesti. Sinne lähtisin samantien, jos se olisi mahdollista MUTTA on tuo pian 1,5v tuossa. Rakastan ranskaa, enkä ole siellä käynyt koskaan. Enkä osaa ranskaakaan kyllä. Ei kuulemma tarvitse, mutta olisi ehkä hyväksi jotain osata. Toki varmaan aika äkkiä oppisi edes jotain keskellä ranskalaisia.
Venäläisen ystäväni vieressä toisessa pöydässä istui oikein charmikas ranskalainen mies ja naureskelin ystävälleni jälkikäteen, että olipas sulla hyvä paikka istuskella ja jutella. Ystävä nauroi, että ainakin haisi tosi hyvälle. XD Sanoinkin, että ranskalaiset miehet ovat hieman huolitellumpia kuin suomalaiset kumarassa kulkevat kaljamahat. Ystäväni oli revetä nauruunsa ja sanoi, että "minjulla on juuri selljainen".  (venäläisellä hassulla aksentillaan)

Mutta jos nyt harhateiltä palataan tähän ruoka-asiaan.....
Tästä lähtee sotkun tekeminen.

Alkuruoka: suppilovahverokeitto
Pääruoka: uunijuureksia ja lohta
Jälkiruoka: Pannacotta ja vadelmamelba (kiivillä koristeltuna)




Pannacotat lähdössä hyytymään jääkaappiin reiluksi 3 tunniksi.


Suppilovahverot pilkottu valmiiksi ja juurekset menossa uuniin.

Tästä lähtee sienikeitolla. 1v söi pikkuruisen annoksensa liki kokonaan. Se oli kyllä herkullista. 12v yllätten tykkäsi kovasti. 9v ei suostunut maistamaan vaikka oli kuolemaisillaan nälkään. Jopa 15v tuli maistamaan varovasti ihan pikkuisen hirveän ennakkoluuloisena sieniä kohtaan. 17veelle oli suosiolla valmistettu omat eväät.


Lohta ja juureksia ei paljon mennyt tälle jätkälle, mutta pääasia on maistaminen ja totuttelu.


Jälkkäri oli taivaallisen hyvää ja upposi jokaiseen perheenjäseneen viimeistä murua myöten. Myös siihen vanhimpaan.


Ei niistä kovin komeita tullut, mutta maku oli nyt pääasia ja näitä on tehtävä toistekkin. Pannacotta oli makeaa ja vadelmamelba oli melko hapahkoa ja kirpeää.


Lopuksi oma jälkiruokakahvi pähkinöillä.


1 veen lempiajanviete. Keikutaan joka paikassa.


Iltapalaa vielä huiviin ja nukkumaan. Avokadot kupissa ei nyt oikeen menneet.



Loppuun kuva meidän pöydän kattauksesta. Minusta se on melko jouluinen, vaikka teema oli suomi 100v ja suomen luonto. Oli se silti ihan hieno. Tässä sitten syötiin ja tarjoiltiin se 9 ruokalajia. Annokset olivat kyllä siis ihan pieniä makusteluannoksia juuri siitä syystä, että niitä piti maistella monta. Yli puoleen annoksista sisältyi ruokajuoma, joka oli alkoholia. Viinejä, kuohuviiniä, tummaa olutta, esressoshotti.... jos olisi halunnut huppeliin, niin se olisi kyllä onnistunut. Minä en juurikaan kaikkia ottanut ja osaa vain maistoin suussa. (meidän luokan juniori se hyvin hilpeänä hoiteli tiskivuoroaan kyllä lopuksi) Ihme koulu intiasta!




PS: keskustelin lapsista yhden ranskalaisen miehen kanssa meidän pöydässä. Hän kertoi, että hänellä on 3,5kk ikäinen tytär. Ja kun olen lukenut noita ranskalaisten lasten kasvatuksesta kertovia kirjoja joiden kirjoittajat ovat havainneet, että suurin osa ranskalaisista vauvoista nukkuu yönsä läpi noin 2-3 kuisina ja viimeisetkin viimeistään yleensä 4kk vanhoina, niin hän kertoi heidän lapsensa olevan hyvin rauhallinen ja nukkuvan yönsä jo läpi. 2 kuisesta lähtien. Ja on nyt lähdössä päivähoitoon. (kuten lapset ranskassa 3 kuisina kun äitiysloma päättyy) Mies ihmetteli, kun kerroin, että olen kuullut lähes kaikkien ranskalaisten vauvojen alkavan nukkua yönsä niin pieninä, että eikö suomessa sitten muka..... No EI. Mutta en kertonut tarkemmin, ettei järkyttyisi liikaa. Hän oli sen kahden kuukauden yösyöttöjen väsyttämänä sitä mieltä, että oli se niin väsyttävää, että ei sitä kukaan enempää jaksaisi. NÄINHÄN SE RANSKASSA........   =)

lauantai 21. lokakuuta 2017

VIHDOINKIN TOIMII

Kone meni kokonaan lopulta jumiin ja joutui exälleni hoitoon liki viikoksi. Lopulta sain sen takaisin ja toivottavasti se nyt toimii. Tässäpä sitten kuvia tyttäreni 9v synttäreiltä ja muutakin.
Aluksi on meidän "vuoden siivooja" tässä.


Sitten oli koulussa meillä konditoria-oppipäivä. Vapaalla hetkellä sai yrittää tehdä marsipaanista jotain jos halusi. Luokkatoverini yritti muotoilla kirjan ohjeilla minulle kissaa, kun kekkasin, että seuraavaksi päiväksi olen leipomassa kakun tytölleni synttäreille ja hän tykkää kissoista. Lopulta tästä ei tullut mitään vaikka kuinka väännettiin ja naurettiin. Tein sitten itse helpomman kissan valmiista mallista ja luokkakaveri siirtyi tekemään itselleen pääkalloa marsipaanistaan...


Tässä valmiina minun kissani.

Luokan oppituntia. Ei niin minun lajini. Kondiittorileivonta.

Saatiin me silti juustokakut uuniin.

Tässä valmiina tytön kakku kissoineen. Synttäreille tuli 4 tyttöä viidestä kutsutusta. Uuden koulun uudet kaverit. Tyttöni on mutismistaan huolimatta puhunut uudessa koulussa uusille kavereilleen todella normaalin oloisesti ja ollut oikein iloinen.



Pitihän tarjoilija-opiskelijana äidin yrittää vääntää lapsille kattausta.


Juhlat sujuivat mainiosti. Kiljumista ja meteliä lähti aivan tarpeeksi noistakin tyttösistä.

Tällä hetkellä syysloma alkaa vedellä viimeisiään. Itsekkin lomalla kun olen opiskelija. Sitä en oikein vieläkään sisäistä. Loma tuli jo tarpeeseen. Alkoi olla liian vilkasta, ettei ehtinyt tehdä mitään. Viikonloput menee töissä. Siis siinä harjoittelussa. Työnantaja haluaa minut aina viikonloppuihin, kun silloin on niin kiire, että lisäkädet tarvitaan.

Auton akkukin sanoi seis samalla kuin tietokonekkin. Myös auto lähti syyslomalla exälle hoitoon. Osti ja vaihtoi akun siihen ja hommasi talvirenkaat ja laittoi alle. Tänä aamuna olikin tässä 3 astetta pakkasta. YÄK! Alan kulkemaan töissä ja koulussa ensi viikon jälkeen pääasiassa bussilla niin ei tarvitse autoa veivata. Vaatii vaan parina kouluaamuna kuuden jälkeen lähtemisen 1veen kanssa kävelemään päiväkodille, että ehdin seiskan bussiin sieltä. 12v täytyy laittaa vastoin tahtoaan pariksi yöksi sen takia koulullensa oppilaskotiin yöpymään, koska tässä on nähty pari aamua aiemmin, ettei itse taksiin lähtö nykyään onnistu vaan vastustaa taksinkuljettajaakin, eikä kukaan saa sitä kyytiin.
Kota-ryhmä (psykiatrisen koti-ja akuuttityöryhmä), joka hoitaa tällä hetkellä 9veen asioita, on sitä mieltä, että 12v pojalle olisi peräti koko viikko oppilaskodissa omatoimisuuden ja elämän harjoittelua täysin tarpeen ja ovat sitä esittäneet aina, että vastuksesta huolimatta, olisi erittäin tärkeää, että hän olisi siellä harjoittelemassa tulevaisuuttaan varten. Ja koska keväästä asti on keskusteltu ja haettu ammattitaitoista perhekotipaikkaa yhdeksi viikonlopuksi kuussa 9 ja 12 vuotiaille, eikä siitä ole kuulunut mitään, Kota-ryhmä aikoo alkaa painostaa tiukemmin kaupunkia sitä etsimään. Ei voi kestää enää kovin paljon kauempaa. Olivat sitä mieltä, että tarvitaan pikaisesti jo.

Tässäpä näitä kuulumisia. Toivottavasti kone toimii, ettei tarvitse näin pitkää taukoa pitää kirjoittelussa enää.