Suurperheen Arki

Suurperheen Arki

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Viikon varren kuulumiset

Tässä joitain uutisia:

-Ostin vihdoin OMAN läppärin. Entinen oli mieheni omaisuutta. Alkoikin kyllä olla jo hajoamispisteessä.



- Vauva on alkanut rakastaa hirveästi ulkona olemista. Äiti vaan ei jaksaisi niin paljon taluttamista ja perässä konttaamista. Käytiin metsässä, jonne oli rakennettu puupolut ja joitain puusiltoja. Siellä olisi viihtynyt varmaan koko päivän. 


- Vauva alkoi eilen kävelemään enenevissä määrin!!!!! 


-Juhannusaattona lähdettiin 3 lapsen kanssa ajelemaan entiselle kotikonnulle, että nähtäisiin entinen perinne, eli juhannuskokko. Lossikioskilla sellainen aina on ollut. Seitsemältä. Mutta tällä kertaa kun saavuttiin, seinällä luki, että se onkin nyt vasta puoli kymmeneltä. Eihän me sitten enää siihen asti vauvoinemme alettu siellä kököttämään. Ei nähty kokkoa! Typerää!


- Viime viikolla palaveerattiin jälleen... 8v mutistilapsemme lääkärin mukaan saa jonkinlaisen autismidiagnoosin syksyn korvalla. Joitain tutkimuksia vielä kesken analysointi. Mutta melko varmaa kuitenkin lienee Asperger lääkärin mukaan. 

-Työkuviot... eivät toteudu! En päässyt Fressin asiakaspalveluhaastattelusta jatkoon eli toiseen vaiheeseen. Näin ollen töitä ei ala heinäkuussa. 

-Opiskelukuviot.... eivät ala! Ilmoitettiin, että alkamista on lykätty tammikuulle. Että syksylle ei ole nyt sitten mitään. Eivät varmaankaan ole saaneet tarpeeksi hakijoita. Veikkaisin. 

- Posti toi masentavan paperilappusen, jossa luki, että olemme tuomittu avioeroon ja päätös on lainvoimainen. Odotettu, mutta jokseenkin alakuloinen uutinen. 

Näillä jatketaan! 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Oulun Eden

Saavuimme viime sunnuntai-iltapäivällä Ouluun Sokos Hotel Edeniin kolmen tenavan kanssa. Maanantai-aamulla alkoi Kelan Autismi sopeutumisvalmennuskurssi. 
Lapset löysivät välittömästi leikkihuoneen. 1v oli tämän yhden kerran jälkeen mahdoton pitää huoneen sisäpuolella, koska huoneessa ei ollut ovea, ja hän olisi ajellut autot ja mopot hotelliaulaan. Siellä oli paljon mielenkiintoisempaa kontata ihmisten jaloissa. 


Melko paljon tuli iltapuoleen käppäiltyä meren rannalla, joka oli aivan hotellin välittömässä läheisyydessä, sekä isossa leikkipuistossa. 



Ruokaa tuli tasaisin väliajoin. Tähän kurssiin kuului myös iltapala joka oli kutistetussa muodossa kuin aamupala. Vauvalle maistui hyvin. Autistinen 11v  söi ruokaa vasta torstain päivällisellä. Keskiviikkona alkoi valittaa pyörrytystä ja silmien mustumista. Veikkasin verensokerin heittelyä, vaikka söikin jotain leipää ja hedelmiä vähän joka kerran, mutta eihän se riitä tapahtumarikkaan päivän energiaksi. Olikin eri poika syötyään runsaasti. 


Rannalla oli kiipeily/trampoliini hökötys. Siitä tykkäsivät 11 ja 8v erityisesti. 


Vauva konttaa kohti merenrantaa. (sinne asti ei muuten koskaan päästy) Isommat kävivät siellä alussa katselemassa. 





Kolmen kopla
Keskiviikko illalle oli järjestetty tarvittaessa lastenhoitoa, että vanhemmat saavat halutessaan vapaaillan. Minä en vapaata ottanut, vaan laitoin 1veen hoitoon, jota en kylpylään ottanut millään muotoa. Keskiviikkona 11v oli heikossa kunnossa, mutta lähti uimaan kun sitä oli odottanut monta päivää. Kaikki muut uivat liki joka ilta. Uinti ei ollut kovin hohdokas. Minun piti syvemmällä olla koko ajan metrin säteellä tai alle hänestä. Kellui jollain matontapaisella. 8veetä kävin pari kertaa kauempana ohjaamassa, mutta hän jäi sitten itsekseen siihen lähistölle, kun 11v oli itkuinen ja pelkäsi kaikkea vesiroiskeista lähtien. 
Torstai-illalle minulle ehdotettiin, että voisin tuoda vauvan toisen ryhmän vapaa-illan hoitoon myös jos tahdotaan uida toisenakin iltana. Vauva meni hoitoon ja syönnistä virkistynyt 11v ei pelännyt yhtään mitään. Meni  vesiputouksenkin alle ja ihan mihin vaan ja virtaa oli hirveästi. Onneksi saatiin onnistunut uinti-iltakin. 

Pääpiirteissään reissu kävi lomareissusta ja kaikilla oli kivaa. Jopa mutisti 8vee lähti reippaana omaan lapsiryhmäänsä (sisarusryhmä) ja teki siellä vaikka mitä hommia vieraiden aikuisten kanssa ja oli innoissaan. Lääkityksestä aivan varmasti apua! Hän myös puhui minulle ja veljelleen kova-äänisesti vaikka lähes vieressä (ja joskus vieressäkin) oli puolituttuja ohjaajia tai lapsiryhmien lapsia tai muita kurssituttuja. Mutta vain silloin, kun tutut olivat satunnaisesti vieressä eivätkä minun kanssani juttusilla. 

Niin, ja tiistaina oli retki Oulun tietomaahan. Muuten hyvä, mutta 11v jälleen pelkäsi kaikkea, äänet kävivät ylivoimaisiksi sekä kerrokset, joista näki alas. Minä ja  8vee ei saatu mennä lähellekkään näköalahissiä, eikä oikein minnekkään. Sen jälkeen hotellin hissitkin kävivät ylivoimaisiksi jos menivät yli kolmannen kerroksen. Taisi ilmaantua pojalle ilmiö "korkeanpaikan kammo". Toki pojalle ei tietomaasta muutenkaan ollut hirveästi iloa. Joka pisteellä olisi pitänyt lukea pitkä litania selityksiä, joihin hän ei jaksa keskittyä. Ja kaikki äänet peittivät alleen kaiken muun hänen pienessä päässään. Plus pelot! 8v sentään jotain sai katsottua, vaikka veli taustalla huusikin vähän väliä paniikissa ja halusi äkkiä pois. Myös vauva oli jatkuvasti kiukkuinen. Todennäköisesti vaistosi veljen paniikin, äidin kireyden sekä päiväuniajan.
Mutta perjantai-iltana saavuimme jälleen kotiin!

Vertaistuki ja tieto silti oli mukavaa!

Eilen kotosalla käytiin isossa puistossa, kun ei täällä pahemmin puistoihin olla menty. Tässä näemme jälleen vauvan viis veisaavan rajoista. Ruoho (ei kuvassa kylläkään) on hänen mielestään vihreämpää aidan toisella puolella. Ehkä hieman kauempana vielä. 



Mutta pääsi hän itse sentään rappuset ylös ja tunneliin.


Ensikosketus hiekkaleluihin. 


Elämä jatkuu!

torstai 8. kesäkuuta 2017

Arkea kuvina

Pestini koulunkäynninohjaajana päättyi viime viikolla. Oppilaat olivat tehneet minulle ihanan kortin ja opettaja ojensi kukka-amppelin. Muutkin ohjaajat saivat koululta samanlaisen amppelin. Se oli varsinainen nenäliinapäivä koko päivä minulla. Minun viisbee-luokkani oppilaat olisivat toivoneet, että olisin jatkanut syksyllä. Ja osa valitti, miksen voi olla heidän opettajansa. Leivoin luokalle viimeiseksi päiväkseni suklaamuffinsseja. Oppilaat eivät koskaan ole olleet niin hiljaa, kuin silloin syödessään ihmeissään HEILLE leivottuja herkkuja. Kiitosten vuolas virta seurasi sen jälkeen! 


Arki jatkui sen jälkeen kotona. Kaivoin mielen perukoilta jostain ulos operaation "tee lounas joka päivä". Onnistuin siinä ainakin viikon ajan. Tässä syödään tonnikala-pastavuokaa. Vauvalle maistui. 





Raparperipiirakan tekoa.


Kävelyllä on käyty kauniilla ilmalla. 


Kissan iltaunet


Löysivät ulkovarastosta muutossa sinne kärrätyn junalaatikon. 

Tänään on mummi kasannut minulle eilen ostamani grillin. 


 Paistattelimme päivää takapihalla, vauvan nukkuessa etuterassilla.




 Seuraavaksi kasattiin jokunen päivä sitten ostamani penkki. 


Sitten aloitin grillausharjoitukset. Hieman haparoiden sain kuitenkin eväät kypsiksi. Makkarat lisättiin myöhemmin. Kasvikset jäivät nyt välistä grillistä huonon suunnittelun takia. Kanaakin olisi saanut olla enemmän. Tämä olikin vain harjoitus. Seuraavaksi päästään varsinaiseen äksöniin. Ostettu valmiiksi tarvikkeita. Ehkä lauantaina....


Minä sain kokata kun mummi kävelytti vauvaa ympäriinsä. Myös kiikkumassa alla näkyvässä puistontyngässä. 


Huomenna Kysin psykiatrisen Kota-ryhmä  tulee aamupäivällä viemään kaikki kolme (1v, 8v ja 11v) Hoploppiin. Minä saan vapaata pari-kolme tuntia. No, onhan tuo mummi tuossa. Ajattelin, että kun ei ole ketään muksuja vinkumassa, niin teen torttupohjasta kermavaahto-mansikkatortun ja syödään sitä ja juodaan kahvia ihan kaikessa rauhassa pihalla ja sitten pitää trimmata tuo meidän ylikasvanut nurmikko tuosta. Sitten vien Hoplopin jälkeen pari lasta isälleen. Noudan ne sunnuntaina hyvissä ajoin aamupäivällä ja ruokin ne ja sitten käännetään auton keula kohti Oulun Edeniä kuudeksi päiväksi. Kelan autismi-sopeutusvalmennusmikälie kurssi alkaa maanantai-aamuna. Kaksi teiniä jää kotiin kahdestaan.. 

perjantai 26. toukokuuta 2017

Takapihan terassin kohennusta

Tässäpä tämmöinen ikävä nurkka, jossa oli "ei oikeastaan mitään". Kaivoin muutaman saniaisen alun siitä metsikköön ja siirsin viime kesänä äkkipikaisena istuttamani pari pientä havua toiselle seinustalle. Tarkoitus oli asentaa isot puuritilät kivien varaan tuohon nurkkaan, niin, että terassi jatkuu kivana ja siistinä laitaan asti. Alle laitoin juurimattoa, ettei heti ala puskea ritilän välistä rikkaruohoa. Laatat laitoin kivien varaan. Kannoin toiselta seinustalta lisää kiviä. Niitähän riittää. 

Tarkoitus oli saada aikaan jokin ruukkupuutarhan tapainen ja yksi tai kaksi kasvatuslaatikkoa. Päädyin pelkkiin ruukkuihin. En jaksanut laatikkoa alkaa kehittelemään. Voihan sen ensikin kesänä jos vielä mieli tekee. Tähän menee rahaa sen verran, että siirretään. 






Istutin tomaatin yhteen ruukkuun. Toivottavasti ei vilustu. Seinälle voisi enemmänkin laittaa noita kasvuseinä-hommeleita, mutta jos keksin kasvatettavaa niihin.


Päädyin istuttamaan kasvuseinääni alkuun sisällä esikasvattamani krassit. Joka taskuun kaksi. Saattaa olla kivannäköinen kun kasvavat isoiksi ja kukkivat. (Toivottavasti. )
Ruukkuherneitä latoin yhteen ruukkuun ja myöhemmin laitetaan muihinkin jotain, kunhan uskaltaa, etteivät aremmat palellu. On ainakin avomaankurkkuja ja kesäkurpitsaa. Sitten on joitain köynnöskukkia ja samettikukkia sekä tuoksuhernettä.



Tämän aamupäivän kahvituokio. Mukavamman näköistä kuin ennen.
 Tätäkin muutosta olisi saatu odotella aika kauan, ellei meille olisi rantautunut uusi Yrjö kylään. Kävi nimittäin niin, että keskiviikkona kello kuusi aamulla, 8v oksensi. No, kyseessähän oli hänen luokkaretkipäivänsä. (voihan p......kakka) ! Sitten alkoi ripuli. Minulle oli buukattu aamuksi ysiin pari oppilasta, opettaja oli muualla. Oli siis "pakko" käydä nämä oppilaat opettamassa ja valvomassa. (pakko-on minun näkemykseni asiasta. Laki kuulemma toki antaisi minun jäädä kokonaan kotiin.) Kävin siis koululla ja jätin 1veen päiväkotiin. Minulla olisi ollut kolmeen asti eli pitkä päivä, joten kotona jäi minulle runsaasti aikaa tehdä jotain, koska jätin tietenkin 1veen hoitoon koko päiväksi, joksi oli sovittu. Hain pois kolmen maita. 8vee oli toisen kerran ykännyt ja ripuloinut muutamat housut siinä ajassa. Mutta sitten se loppui. Illalla tyttö oli jo pirteä ja "normaali". Mutta kun 11v tuli koulusta kello 1, alkoi silläkin sama veivi. Toki oksensi vain kerran ja ripuloi. Molemmat olivat aamulla normaaleita. Lähtivät isille yhdeksi yöksi vaikka olisi pitänyt lähteä sinnekkin jo keskiviikkona. Yrjö sotki kaiken. Mutta minä sain terassini valmiiksi. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Mummi, joka oli lähtenyt meiltä edellisenä päivänä, oksensi ja ripuloi myös, sekä vanhin tyttäreni, joka oli käynyt 2 päivää aiemmin....sama juttu. Kaikki keskiviikkona. Kuka tartutti kenet??? Ei voi tietää. 


LOPPUKEVENNYS:

Tuleeko vauvasta valikoiva syöjä, kun kasviksia pukkaa pöydänreunalle? (todennököisesti ei)


Minä ja 1v ei olla oksennettu eikä ripuloitu. Minä makasin eilen kyllä koko päivän sohvalla horteessa. Päätä särki ja oli vähän huono olo, enkä uskaltanut syödä paljon. Vähän kyllä söin. Vauva on ollut 3 yötä ja päivää kiukkuinen. Välillä maistuu ruoka, välillä ei. Meniköhän se meiltä näin ohi??
Vielä otin päänsärkylääkkeen tänään. Pää tuntuu kamalan painavalta, mutta muuten olen ok! Vauvalla olisi 1v neuvola tälle iltapäivälle. 
Minulta meni keskiviikkoillalta hieroja-aika jälleen. Tämän sotkun takia. 1v olisi mennyt lastenfressille. Ja viime maanantain hieronnan jouduin perumaan, koska rehtori kysyi, voinko hätätilassa venyä tunnin pidempään, mutta ei sitten tarvinnutkaan. Mutta hieroja oli varalta peruttava, koska se on peruttava 24h aiemmin kuin aika. Keskiviikko kai onnistui tuon sairausperustelun vuoksi. 


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Onni on.... (osa 2)

OMA AUTO!


Kyllä! Minä vihdoinkin sain ostettua auton. Se on tässä. Se on hieno ja kiva. Automaattivaihteinen. Ja melko iso. Yllätyin itsekkin. Parasta on, ettei sitä tarvinnut maksaa velkarahalla ja ihan itse olen rahani siihen saanut kasattua. Että se on todellinen ONNI, jos mikä!

Kootut muistelmat menneeltä ajalta


Kesää varten on saatu ostettua kuitenkin tyttären rippijuhliin itselleni mekko. Toiveissa on pari astetta lämpimämpää säätä kuin aiemmalla viikolla. (2 astetta lämmintä.)


Yrjökin kävi kylässä, kuten kerroin, muttei onneksi tarttunut kun 14veehen ja 1v oksensi kerran. Ämpäri ajelehti varalta viikon verran pitkin lattioita. 


1v on siirtynyt täysin siihen mitä äiti syö. "Vauvalle" laitetaan myös salaattia, jos sitä on. Hän myöskään ei sulata, mikäli joku syö jotain eikä anna hänelle. Kuten eilen popcornia. 



Perjantaina päästiin tivoliin "koko perheellä" eli myös isä tuli. 17v ei suostunut tulemaan. Kummit järjestö järjesti valituille perheille ilmaiseksi kokopäivä-rannekkeet ja syötävää viime perjantaina yhden tunnin ajan ennen tivolin aukeamista. Sen jälkeen sai jäädä muun yleisön joukkoon pyörimään vaikka iltaan asti. Minä ja vauva sekä autistinen 11v poistuttiin parin tunnin jälkeen. 11veelle hälinä ja pyörivät laitteet olivat hieman liikaa. Meni reilu tunti, ennenkuin hän pystyi ärtymykseltään ajattelemaan johonkin menoa. Menimme siis heppakaruselliin. Sen jälkeen hän halusi yllättäen kanssa Twisteriin, joka meneekin sitten aika lailla lujaa. Syötiin ilmaiset eväät ja isi sekä 14v ja  8v jäivät isin kanssa pidemmäksi aikaa. Ja tämähän se aiemmin aiheutti harmaita hiuksia, että kuinka kuljetukset tivolille järjestyy. Lue seuraava juttuni, niin selviää, miksi asia helpotti, eikä aiheuttanut enää edes hiustenlähtöä.




Mummi tuli tivolin aikana meille, jotta saan 1veen valvontaan ja pääsen kuudelta naapuriin aidan taa illaksi. Naapuri kutsui koko rivitalosta kaikki takapihalleen bileisiin. (eläkeläispariskunta) Grillattiin ja nautittiin virvokkeita. Välillä kävin keittämässä puuron, jotta mummi voi vauvalle sen antaa ja etsin hommat valmiiksi ja mummi laittoi vauvan nukkumaan. Pääsin yhden aikoihin kotipihan puolelle. Muutkin lähtivät samaan aikaan, kun minä päätin poistua nukkumaan. 1veehän tuppaa heräämään aina kuudelta. Onneksi tällä erää kuitenkin vasta seitsemältä. ;)   Mutta meillä on todella mukava ilta. Tässä talossa on vain tolkkuttoman mukavaa porukkaa, vaikka keski-ikä on kyllä korkeampi kuin minä itse. 
Tänään mennään mummin kanssa "ykköseen" kahville tässä aamupäivällä. Sielläkin on liki eläkeikää tuleva pariskunta. 

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Lunta ja vatsatautia




Talvista toukokuuta kaikille!  =)

(No joo, ehkä ei noin pirtsakka naama täällä ole minulla tuota pihalle katsellessa. )
MUTTA.... täällä jyllää yrjöjen tauti. Onneksi ei kovin raju sellainen, mutta oksettava! 14v pari yötä sitten oksenteli yöllä ja aamulla. Eilen illalla toi 1vee oksenti yhdeksän maissa ja sitten se meni ennen kymmentä nukkumaan ja nukkui yönsä läpi mainiosti. Aamulla se oli taas normaali. Aika erikoinen. Mutta ihan kiva, ettei yöllä alkanut rylläämään kaikkia petivaatteita ja valvottamaan koko mökkiä. Saa nähdä tarttuiko minuun tai noihin kahteen nuorempaan. Juuri tietenkin tämä päivä kun minua olisi  tarvittu eniten koululla töissä, joudun olemaan kotona. Opettaja totesi eilen selkeästi useaan kertaan, että hän on pulassa, ellen pääsisi keskiviikkona. Minulle oli buukattu oppilaita englanninopetukseen ja tehtävien tarkistukseen ja koepreppaukseen sekä äidinkielen aineiden tarkistus-korjaus-ohjausopetukseen. Hieman harmittaa, mutta eihän tuota päiväkotiin voinut tietenkään lähteä viemään. Eiköhän ne siellä ole selvinneet. 





Olemme käyneet samaisen KOTA-ryhmän (koti- ja akuuttityöryhmä) palaverissa, joka oli aiemmin meidän 11veellä ja lopetettiin, olikohan syksyllä, hänen puolestaan. Nyt aloitettiin tuon neiti 8veen kanssa tarkoituksella katsoa, löytyykö autistisia piirteitä tarpeeksi diagnooseihin tai mitään muuta vaivaa kuin mutismi. Jumi-tilanteita on aika paljon. Heti alkuun eilen aloitettiin lääkitys. Sama mikä joskus toista vuotta sitten lopetettiin. Eli ahdistuneisuushäiriölääkitys. Tällä kertaa tippojen sijasta pillereinä. Hyvin on niellyt kaksi aamua pilleriä. Ovat niin pieniä kuin leivänmuruset. Lääkäri harkitsi myös saman käyttäytymisen säätelyn lääkitystä kuin isoveljellään on päivälääkkeenä. Sitä ei vielä kuitenkaan kirjoittanut reseptille. 
Tulevan koulun tulevan opettajan kanssa on palaverissa istuttu tytön kanssa. Ollaan päädytty siihen, että erityisen tuen päätöksen kanssa voidaan hakea koulukyytiä vaikka kävelymatka 1,5 km. Meidän tytölle vaan aika paljon. Ja noiden jumi-tilanteiden kanssa voi olla ettei ihan ajallaan koululle itsekseen aina selviydy. Voi myöskin kieltäytyä lähtemästä kokonaan jos sille päälle sattuu. 


Ja vauva on siirtynyt normaaliin ruokaan mitä meillä syödään. Yksi päivä kiskoi pizzaa. Sain korvikkeen lopetettua. Laimentelin aikani sitä puolet tavan maidolla ja nyt se on loppu. Annan joko tavan maitoa tai sitten kauramaitoa = kaurajuomaa. Maha ollut sen verran löysä jo pari viikkoa, että olen antanut nyt viime päivinä enemmän sitä kaurapohjaista ilman maitoa, kun ei tiedä olisiko liikaa maitoa liian äkkiä tullut vai muutenkin löysä. 

Kyllä minä kaipaisin sitä autoa. On sitä etsiskelty, mutta ei ole löytynyt sopivaa sopivalla hinnalla. Pitää tarkistella tämän hetken budjetti kohta, että paljonko on tähän saakka kasassa ja mitä sillä jo saisi. 

Ensi viikon perjantaina tapahtuu jotain kivaa. Joskin sekin aiheuttaa harmaita hiuksia kuljetuksen puolesta. Se halvatun auto.... mutta eiköhän tuota jotain keksitä. Aiheesta sitten kun tapahtuu!