Hoitopäivää ja ruokalista-asiaa

Viime viikko oli niiiiin rauhallinen, että juurikaan mitään konflikteja ei tullut, kaksi jäljelle jäänyttä hoidokkia leikkivät sydämmensä kyllyydestä tuntitolkulla keskenään pitkiä leikkejä sulassa sovussa ja yhteisymmärryksessä. 5v lähti eskaan, joten kukaan ei ole jatkuvasti keskeyttelemässä ja käskemässä ja komentelemassa. Aiemmin nämä kaksi eivät pystyneet leikkimään oikein mitään, kun 5v oli yhtenään kimpussa.

Ruokapuolella tapahtuu....

Tein vanhimman tytön eväiksi lukiopäiville myslipatukoita, joiden ohjeet löysin Myllyn Paras sivuilta. Vaihtelin hieman lisukkeita vain. Hyvin kelpasivat tytölle. 

(Vanhin teki myös viikonloppuna lasagnea ruuaksi. Ihan koska itse tahtoi. Alusta asti.)

Hoidokkien ruokalistasta sen verran, että kerrassaan tylsistyin Kuopion koulujen ja päiväkotien listoihin, joita nyt on jokunen vuosi veivattu. Niissä ei paljon vaihtelua tapahdu ellei itse sitä keksi. Selasin muiden kaupunkien päivähoitojen listoja ja valitsin sopivaksi Helsingin listan. Sitä nyt on pari viikkoa tässä käytetty. Onhan siellä samojakin, mutta edes jotain erilaista. Hyvää siinä on sekin, että joka viikolla (paitsi yhdellä) on yksi kasvisruokapäivä. Lista kiertää kuuden viikon syklissä kuten edellinenkin. 

Omalla osastollani olen miettinyt tulevaisuuttani.... olen pitkän aikaa odottanut tulotason kohentumista, mutta se tuntuu vain heikkenevän, joten tästä se tuskin kovin hirveästi enää voi heiketä kun koko poppoo elää kahden hoidokin palkalla, joista toinenkin on osa-aikainen. Päätin yrittää hakea ensi kuun yhteishaussa ammattikorkeaan opiskelemaan. Sairaanhoitajaksi. Nähtäväksi jää, pääsenkö, mutta yritän. Silloin se alkaisi tammikuussa. Onhan tuota aina mielessä välillä ollut sekin, mutta sitä aina odottaa aikaa parempaa. Nyt en enää taida jaksaa odottaa aikaa parempaa tai olen pian eläkeikäinen. Että sellaista! 

Viikon väännöt + kinkkukierteet + kesäkurpitsamuffinit

Tässä on kulunut aikaa. Lähinnä siksi, etten ole saanut kamerasta kuvia ulos. Joku ongelma. Nyt sain tuon teknisen tuen eli isännän apuun. Siis...

Alkuviikolla mummi kävi tekaisemassa mustikkapiirakan ja vanhin tytär oli poikaystävineen risteilyllä. Torstaina alkoi koulu. 9v ja 6v lähtivät kouluun väkipakolla. 9v piti raahata sängystä ja pukea puoliväkisin. Lopulta antoi housujen olla jalassa. Syömään ei suostunut eikä ottamaan ADDlääkitystään. Ekaluokkalainen oli lähes yhtä vatahankaan, mutta sai kuitenkin jogurtin alas. Isi vei koululle eka aamuna niin ei tarvitse yksin bussissa mennä koulun pihalle ihmettelemään. Kun ei puhu mitään ja pelottaa. Toinen päivä meni jo ekaluokkalaiselta hyvin, 9v oli vielä vastahankaan, mutta sai aamupalaa alas. Näin meidän erityislasten taipaleet. Nyt on erikoista, että meillä on 5 lasta joista jokainen on eri koulussa. 6v on omassa koulussaan, 9v pienluokalla kauempana erityisongelmien vuoksi, 12v lähti yläasteelle ja 15v:kin on vielä yläasteella, mutta tämän syksyn alusta alkaen meidän yläkoulumme vaihtui, joten 12v menikin eri yläkouluun kuin veljensä. Vanhin on lukiossa kolmosella. 

MUTTA... hoidokit!! Ensimmäisellä elokuun viikolla olivat vain pojat. Vanhempi kysyi silloin eka päivänä, että voidaanko mennä mustikkaan. Siispä tiistaina sitten mentiin ja pojat keräsivätkin tunnin ajan aivan tyytyväisinä mustikoita kuppeihinsa ja välillä kaatoivat niitä minun ämpäriini. Tunnin kuluttua nuorempi kuitenkin kysyi joko lähdetään pois. Lähdettiin pihalle leikkimään. Pojat metsässä kyselivät voinko tehdä mustikkapiirakkaa kun lomalla mummo oli heille tehnyt piirakkaa. Niinpä päiväuniaikaan tein heille mustikkapiirakan välipalalle. Pojat olivat tyytyväisiä. Toisella viikolla oli kaikki 3 paikalla. 5v poika viimeistä hoitoviikkoaan. Huomenna aloittaa eskan. Sääntöjen kanssa olikin vääntöä, kun niitä kaikkia piti yrittää rikkoa periaatteella, että kohtapa hänen ei tarvitse enää kuunnella minua. Siitä käytiinkin sitten vakava keskustelu, että niin kauan kuin olet täällä, minua tarvitsee kuunnella. Vielä on pari päivää jäljellä. Siitä se sitten rauhoittui lopulta. 

Torstaina otettiin minulla varalla olleet laminoidut aarteenetsintä lappuset käyttöön kun meininki meni liikaa kinastelun puolelle jatkuvasti. Tämä rauhoitti kummasti. Kaikki juoksivat innolla etsimässä mitä lapussa oli. Minulta sai ruksin kun oli nähnyt kyseisen asian. 

Siitä päästään sitten viikonloppuun. Lauantaiaamuna minuun iski hepuli. Päätin tehdä kinkkukierteitä, että pakkasesta niitä sitten tytöt voivat kouluun ottaa välipaloiksi. 17v on pyytänyt tätä useasti. Kesäkurpitsan ylituotannon vuoksi etsin ohjetta muffineihin ja siihen putkeen tein niitäkin. 

Kesäkurpitsamuffinien ohje:

http://annagaram.blogspot.fi/2013/03/kesakurpitsamuffinit.html

Näistä muffineista tulikin hupaisa juttu. 12 käveli keittiöön ja kysyi mitä ne ovat. Tyhmä minä meni sanomaan, että kesäkurpitsamuffineita. Noh, seurauksena nenän nyrpistys eikä maistanut. Seuraavana myöhemmin keittiöön tuli 6 ja 9v kysymään samaa asiaa. Viisas minä sanoi, että kanelimuffineita. Niissä on kanelia ja tuoksuvat kanelille. Halusivat ja maistoivat ja kehuivat hurjan herkullisiksi ja tahtoivat lisää. Myöhemmin huomautin 12 veelle asiasta ja että pienemmät tykkäsivät kovasti. Sen jälkeen uskalsi hänkin maistaa. Ja tykkäsi.  =) Voi elämä sentään!

KINKKUKIERTEET

8 dl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

1,5 tl leivinjauhetta

100 g margariinia

3 dl tomaattimehua

Täyte:

n.  200g kinkkusuikaleita tai kuutioita

3 dl juustoraastetta

2 tl sinappia

n. 2 tl oreganoa

Sekoita kuivat aineet kulhossa ja nypi rasva sekaan ryynimäiseksi seokseksi. Lisää tomaattimehu ja vaivaa nopeasti sileäksi. Sekoita täytteen aineet keskenään. 

Jaa taikina kahtia ja kauli molemmista n 30-40cm kokoiset levyt jauhotetulla pöydällä. Levitä täytteet ja kääri rullalle pitkistä sivuista aloittaen. leikkaa kumpikin rulla paloihin ja aseta leivinpaperin päälle. Paista 225-250 asteessa n. 12 min.

Leivonnan jälkeen päätin lähteä metsään mustikkaan ennenkuin kaikki menevät pilalle. Löytyihän noita runsaasti. Pienen ämpärin parissa tunnissa sain täyteen. Ja selän jumiin.

Ja tämä sunnuntai...sehän on syntymäpäivä!!! Meidän 9v onkin nyt  10v!!!

Tässäpä poika koristelee itse kakkunsa ja kun satuin tulemaan juuri vattupusikosta niin niitäkin sai laittaa kakun päälle halutessaan. Äkkiä hävisi suihin ja kakkuun pieni astiallinen vattuja. Vieraaksi kutsuttiin naapurin lähes samanikäinen poika. Plus äitinsä kahviseuraksi. 

Näin... ja maanantaina onkin sitten hoidossa vain tyttö ja hänkin puoleen päivään saakka, koska minun täytyy olla tärkeässä palaverissa ekaluokkalaisen koululla kahdelta. Sinne saapuu lähes kaikki koulun opettajat, lääkäri sekä psykologi ja koulun terkkari. Eli koululta niin moni kuin pääsee ja joutuu joskus tekemisiin meidän tytön kanssa. Lääkäri ja psykologi ohjeistavat kaikkia kuinka selektiivisen mutistin kanssa toimitaan ja kuinka EI saa toimia. 

Ja tästä jatketaan hoitohommia vain kahdella lapsella...melko vähäistä tulojen kannalta katsottuna. Mutta tällä mennään kun muuta ei nyt voi. Saa nähdä saadaanko lisää joskus vai ei.  Ainakin täällä tulee olemaan HUOMATTAVASTI rauhallisempaa näiden kahden kanssa kuin kolmen. Se levottomin kun nyt lähti eskaan. Pelkään toki että ajan kanssa saattaa olla jopa liiankin rauhallista. ;) Mutta syyskuussa alkaa perhekerhot. Aletaan käymään niissä ainakin sitten. Toinenkin hoitaja tästä lopetti kun lapset loppuivat ja siirtyi opiskelemaan niin ei ole enää meillä sitäkään seuraa. 

Viikon ruokaostosten suunnittelu sunnuntaina

Ruokahuolto käy huomattavasti yksinkertaisemmaksi tekemällä nykyään viikon ruokaostokset kerralla. Maitoa ja hedelmiä voi täydentää loppuviikosta. Leipiä voi tehdä lisää itse jos loppuvat. 

Lompakossa oli rahaa reilut 50e. Päätin, että sillä on pakko selvitä. Ruokaohjeita yksinkertaistin ja yksinkertaistin. Ja vielä jotain lisämuutoksia, että kulut vähenee. Tarkistin myös kaikki kaapit, jääkaapin ja pakastimen, mitä siellä jo on valmiina ja voi hyödyntää, ja muokkasin ruokalistaa siihen suuntaan, että on vähemmän ostamista jos ruokiin tarvittavia aineita kenties on jo kotona. Näiden pitäisi riittää. Neljänä päivänä yhdeksälle hengelle ja kolmena päivänä seitsemälle. Pakkasessa oli jo jonkinverran jauhelihaa( 1,2kg.) Laskin, että sitä tarvitaan 2kg viikoksi. Ostin vain yhden 700g lisää ja totesin, että sitä voi jatkaa soijarouheella ellei meinaa riittää. Myös maitoa oli vielä 5,5 litraa. Ostin vain 8 litraa lisää. Leipää on pakkasessa vielä jonkin verran.

Kerran viikossa kaupassa käymällä säästää kun ei tarvitse juosta vähän väliä, kuluttaa polttoainetta ja kukapa se nyt ostaa vain ja ainoastaan sen mitä piti. Aina tulee katsottua sinne tänne, että tuota kyllä vielä tarvitaa ja tuo onkin halpaa ja onko jotain tarjouksessa. Parin tarvikkeen sijaan saattaa olla lähes kassillinen ostoksia. Niin, ja vielä se suklaapatukka. ;) Ai niin, lasten purkka on loppu, niin ja se ja tämä.... Nyt olen hyväksynyt sen, että lapsi ei kuole,(vaikka hän itse saattaakin luulla niin) jos joku sattuu olemaan loppu ja joutuu olemaan ilman sitä pari päivää. Kuten purkkaa tai mehua tai jopa MUROJA. No, mehua ostan yhden litran purkin viikossa kolmelle nuorimmalle. Yhden purkin 15veelle ja yhden 17 veelle. Minä juon vettä.

Viikonloppua

Koskapa lomalla ei päästy talosta mihinkään varojen puutteessa eikä oikein uloskaan (ilmojen puutteessa), mukulat pitivät campingiä sisätiloissa. =) Meneehän se loma näinkin. 

Mietin tuossa eräänä päivänä myös, että voikohan kesäkurpitsaa pakastaa ja googletin. Väittivät, että voi. Pilkkeiksi vain ja pakkaseen. Näinpä en varmaan ainakaan ennen joulua osta sitäkään. Sitä nimittäin tulee....

Mustikoita on tullut käytyä useasti vähän kerrassaan metsästä. Niitä riittää vaikka tienposkissa autoja kökkii päivisin. Poimijoita. Tänään piti lähteä yksityisesittelyn ajaksi evakkoon niin kadottiin kaikki metsään ja lisää tuli mustikkaa. 9v voisi syödä mustikkamaitoa kuppitolkulla. Murojen korvike. Muroista puheenollen... niitä ei ole ollut. No, eilen toin kaupasta riisimuroja kalliiden suklaapalleroiden tilalle. 15v pyysi niitä!!! Oletin, että tulee melkoista narinaa ja kiukkua kun ei ole enää niitä, mitä syödään lähes pelkästään päiväeväänä. Eniten odotin sitä 15veeltä, mutta hälläkin alkanee jossain raksuttaa kun aikansa kuuntelee äidin juttuja vaikkei huvita. Ei ole niitä vaatinut, eikä ollut kiukkuinen. Yllätys yllätys... 6v oli pari päivää hyvin kiukkuinen, mutta sopeutui sitten  ettei niitä ole.( Liekö sokerivieroitusoireita.)  Ruisleipää syönyt tilalla. 9v ei ole sanonut murojen puutteesta mitään. Saa nähdä kuinka käy kouluaamuina. Se on ollut pääasiallinen aamupala. Toki 9v joutuu ottamaan koulupäivinä sitten taas ADD lääkityksensä, ja sen hän sekoittaa mieluiten kapselista jogurtin joukkoon. Jospa se auttaa. 

Lauantain pizzanvääntöpäivä..

Ja isäntä toi kotipaikaltaan taas ison säkin mansikoita. Ilmaiseksi. Nyt niitä kyllä alkaa riittämään.