Voihan vehnä!!

Lueskelen kirjaa. Melko painavaa asiaa. Mutta helpommin luettu kuin tehty. Sitä on kaikkialla. Aihetta valaisee tämä https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/19/eroon-vehnasta.

Sehän aiheuttaa siis..... KAIKKEA! Kuulemma pahempi kuin sokeri ja nostaa verensokeria korkeammalle kuin sokeri. Mielenkiintoinen!

Sunnuntailounas hatusta vetäisten/Kaalikeitto

Eipäs ollut hajuakaan, mitä tänään syötetään 1veelle lounaaksi. Ei hotsittanut kauppaankaan sinkaista. Kaapista löytyi jämiä kaikenlaista. Pakkasesta pieni 50-100g köntsä jauhelihaa. Mietintämyssy päähän ja siitähän se syntyi. Kaalikeitto. Alla jämiä kaikenlaisesta kaapista kaivetusta.

Keittoon tuli:

jauhelihaa

varhaiskaalia

lanttua

porkkanaa

purjoa

lihaliemikuutio tai fondi

Herbamarea (yrttisuolaa)

Pottuja en jaksanut vaivautua laittamaan. Hyvää tuli näinkin. Se OLI hyvää. Pojallekkin kelpasi. Voitaisko tätä nyt sanoa sitten vähähiilihydraattiseksi....

Ruokahetki

Leipä ei pojjaalle oikein maistu. Eipä sen ehkä tarvitsekkaan. Meneepähän ruokaa. Joka ruuan jälkeen hän huitoo hedelmäkulholle päin ja komentaa antamaan sieltä jotain. Tällä hetkellä se onkin täynnä pöytää myöten. Sieltä löytyy nektariineja, persikoita, kiivejä, banaania, mandariineja ja verigreippi. Valitsin viimeisen mandariinin hälle.

Jälkiruoka

Aamulla hän söi persikan ja mustikoita. Leipää annoin, muttei se uponnut. Kauramaidon joi. Tämä jätkä voisi ilmeisemmin elää pelkillä hedelmillä. Isä toi mustikoita toissa-aamuna vastapoimittuna pari isoa rasiallista. Aamulla syötiin loput. 11v rakastaa mustikkamaitoa ja siihen sitä on uponnut suurin osa mustikoista.

Jos joku ei mene alas kovin hyvin, se on makaronilaatikko ja lihapullat. Liekö liian mautonta ja tylsän näköistä. Kana-, sekä kalapullat menevät kyllä.

Ja jos lapsen pitäisi päivän aikana syödä 5 omaa kourallista kasviksi, hedelmiä ja marjoja, niin laskin, että se on jo lounaalla täyttynyt siihen viiteen. Lisää seurannee vielä runsaasti. Tämä asia nyt vaan käväisi tässä mielessä.

Vanhinta tytärtä piti opettaa  ajamaan minun autoani, kun tarvitsee sitä kolmosvaiheeseen elokuun alussa, eikä omista omaa autoa, eikä ole oikeastaan ajanut kahteen ajokorttivuoteensa autoa kuin pari kertaa. Huonolla menestyksellä. (Kytkimen käyttöongelma) Tällä erää sitä ongelmaa ei ollut, kun on automaattivaihteet. Oli huolissaan silti, että eikö se varmasti sammu lähdössä tai lähde taaksepäin valumaan mäessä. No eihän se taatusti....  Ihastui ikihyviksi autolla ajoon tämän ajelun jälkeen. Pitäisi yrittää saada se ajelemaan useammin, ettei unohda liikennesääntöjäkin pian. Normivaihteilla on melko arka.

Sisko ajoi Etolaan ja äidin kouraan tarttui tämmöinen auto veljellekkin. Sisko kasasi sen veljelleen.

Erään päivän kesäinen picnic etuovella. Pullakahvit!

Ja mustikoita nami nami!

Nykypäivien elämää alla.........

Lojumista..

Ja lisää lojumista...

Rippisunnuntai

Yksi lapsi pääsi taas ripille. 3 konfirmoitu, 3 jäljellä. Ollaan puolessavälissä. Saa nähdä millainen rippikoulu seuraavaa odottaa, koska autismin vuoksi ei voi käydä normaalia versiota. Niitä kuulemma on kyllä erityisillekkin lapsille olemassa jonkinlaisia.

Aamu alkoi siis kirkossa....

Edellisen nuoren juhliin ei päässyt juuri ketään. Tällä erää kaikki isännän siskot pääsivät, yksi niistä kummi. Heillä oli kuitenkin niin kiire, että lähtivät jo ehtoollisen alussa kirkosta ja isä jäi odottamaan tyttären kirkosta. Me keitimme vieraille kahvia ja ehdittiin ne juodakkin, ennen kuin juhlakalu tuli kotiin isänsä kanssa. Alle puolen tunnin ehtivät tyttöä näkemään ja kiire oli pois. Heillä oli kiire Helsingin bussiin, joka lähti 4,5 tunnin kuluttua kahden tunnin automatkan päästä. Ainakin ehtivät. Isä oli sitten jonkin aikaa ja vei kiireiseen tapaansa sitten kaksi lasta itselleen ja seinänaapurit saapuivat samassa oven avauksessa kahveille. Olivat toki kirkossakin. Saatiin sitten höpötellä rauhassa. Tytär sai vielä yhden kaverinsa kylään juhliinsa myöhemmin.

 Seinänaapuri teki meille kakkupohjan gluteenittomana. Saipahan hänkin sitten kakkua. Ostin myös gluteenittomia keksejä. Valmistelut eivät paljoa vaivanneet. Siivottiin ja tein mokkapaloja, joita ripikoululainen tahtoi sekä kahden munan kakkupohjan meidän 1veelle, johon tuli soijapohjaista kermavaahtoa päälle kun on maitoallergia. Mummi oli aiemmin tehnyt pakkaseen kotonaan juustosarvia. Siinäpä kaikki ja se riitti mainiosti.

1v veti niin vauhdilla omaa kakkuaan, ettei selvää kuvaa saanut.

Aiempi rippinuori, jonka juhliin kukaan ei tullut, oli niin suivaantunut, että ajattelin hänen nukkuvan huoneessaan juhlat ohi. Tuli ulos kuitenkin juuri, kun vieraat olivat lähdössä. Hyvä asia! Edellisenä iltana sanoi, että miksi häntä nyt haluttaisiin nähdä, kun ei hänen juhlissaankaan haluttu. Jos olisin ollut teini, en olisi tullut ulos huoneesta, vaikka äiti niin sanoikin toivovansa tapahtuvan. Hienoa, että tuli kuitenkin! Kerroin kummitädilleen tästä ja kummi sanoikin ajatelleensa sitä kirkossa istuessaan. Toivoin, että tulevat kahden vuoden kuluttua pojan ylioppilasjuhliin sitten varmasti.

Ukille oli tärkeää, että näki poikaa ja rutisti tätä pitkään. Ukki olikin mummon kanssa ainoa miehen suvusta, jotka tulivat edellisen nuoren juhliin ja se oli hyvä, että ukki näki pojan. Mummo kuoli toista vuotta sitten. Ukilla ei olisi myöskään ollut kiire minnekkään, mutta ei mahtanut mitään kun oli samalla kyydillä kiireisten kanssa.

Ehdin aiemmin miettiä, kuinka outo tilanne mahtaa olla, kun nyt ollaankin erottu ja miehen suku tulee minun luokseni ja onko tilanne jotenkin erilainen ja varautunut. Ei se ollut. Tilanne oli tismalleen samanlainen kuin oltaisi asuttu yhdessä ja oltu naimisissa. Kukaan ei ollut kiusaantunut tai varonut sanojaan.

Lapseni ei olekkaan täydellinen....

Kyllähän se on niin, että jos omaa lastaan menee kehumaan jossain kohtaa, niin se on varmaa, että se kostautuu välittömästi. Älä siis kehu lapsesi hyvää käytöstä missään somessa taikka livenä, niin vältät väistämättömän taantumisen kauhukakaraksi. Lapsen ei tarvitse edes olla tietoinen kehuista. Taantuminen tapahtuu automaattisesti.

Menin äskettäin kehaisemaan, kuinka meidän piltti syö hyvin, ei heittele enää lautasia tai ruokaa ja käyttäytyy muutenkin mainiosti.... tätä ei olisi pitänyt mennä mainostamaan. Sen jälkeen ruoka ei ole oikein maistunut ja yksi eväs lensi lautasineen lattialle, lautanen meni pirstaleiksi, koska sattui olemaan passelisti sillä hetkellä posliinilautanen edessä. Äiti ei käyttäytynyt mitenkään viilipyttymäisesti, vaan torui  lasta ja poisti hänet pöydästä. Tuska ei tosin liittynyt varsinaisesti syömättömyyteen vaan lautasen lentoon ja sen rikkoutumiseen. Piltti taas äidin toruista vakuuttui siitä, että tilanne oli hauska ja toiminta hienosti loppuunsuoritettu yksityiskohtia myöten. Yritänpä pian uudestaan.

Harjoittelu siis jatkuu, eikä meillä ole täydellistä lasta! Mutta ehkä se JONAIN päivänä liippaa tarpeeksi läheltä.

1 vuotiaan lauantain ruokailu

Ajattelin laittaa huvikseni tänne, kuinka meidän poikkeli tänään ruokaili. Aamupala klo:8.30. Aamu alkoi tällä kertaa kaurapuurolla, jossa oli voisilmä. Lisäksi puoli banaania ja kurkkupaloja sekä kaurajuomaa maitona.

Lounas klo:11.30

Lounaaksi tein lohi-pinaattikastikkeen sydänmakaroneilla plus kurkku ja tomaatti. Lisäksi kaurajuomaa.

Lounas

Välipala klo: 14.30

 Tänään kokeilin välipalaksi gluteenittomia kauraräiskäleitä, joiden ohjeen löysin uusimmasta Hyvä Terveys-lehdestä. Ovat myös maidottomia. Yleensä en suuremmin ala valmistamaan mitään välipalaa, vaan laitan eteen jotain yksinkertaista, kuten hedelmän, soseen tai vaikka muffinin, jos sattuu olemaan leivottuna. Nyt teki noita mieli kokeilla.

Normaalit letut eivät ole maistuneet tälle hiihtäjälle aiemmin, mutta tämän lettusen hän söi kokonaan. Lisänä pari omenanpalaa kokeeksi ja letulla pikkuisen mansikkahilloa. Juomana vettä. Olen päätynyt antamaan välipalalla aina vettä. En katso, että välipalan täytyisi täyttää lapsi pullolleen, vaan olla kevyehkö. (olin oikeassa, että omenaa on hankala pureksia muutamalla pienellä hampaalla ja sen syönti oli siksi takkuista. Yritti kyllä kovasti.)

Välipala

Väliaika hiekkalaatikolla. Viihtyi siinä noin viisi minuuttia. Ei pysy paikallaan kauaa. Täytyy kävellä koko ajan kun kerran osaa.

Päivällinen klo: 17.00 

Sitten olikin taas kauhea nälkä. Päivälliseksi oli tummaa pastaa ja bolognesekastiketta. Lisänä kurkkua ja kaurajuomaa. Tajusin päivällistä syödessäni, ettei käynyt mielessä aiemmin, että molemmat ruoat ovat pastaa. Ehkä se ei tällä erää ole niin vaarallista. Yleensä vältän samantyyppisiä kahta kertaa päivässä vaihtelun vaalimiseksi. Viitataan tällekkin "kömmähdykselle" kintaalla. Ravitsemussuunnittelija ei ole ollut ajantasalla ruokalistaa tehdessään.

Iltapala klo: 20.00

Iltapalaksi paistoin coctailpiirakoita, joita hän söi kaksi sekä lisäksi purkillisen hedelmäsosetta ja kaurajuomaa.

Kaikki päivän annokset ovat menneet alas viimeistä murua myöten. Hän rakastaa selvästi syömistä ja olisikin mielellään aina pöydässä. Meillä tällä erää pidetään kiinni siitä, että vain ruoka-aikoina syödään. Olen siis viisastunut nuoremmilta vuosiltani kasvattajana. Ainakin luulisin niin. (Onneksi kukaan ei nähnyt lasteni eväitä vuonna 2000....;)  )

Pojan ruokailuajat menevät joustavasti näin:

Aamupala 8-9 välillä

Lounas 11-13

Välipala 14-15.30

Päivällinen 16.30-18

Iltapala 19.30-20

Riippuen päivän kulusta. Jos lounas menee myöhempään, niin sitten kaikki muukin yleensä. Ollaan me jonniin kerran syöty päivällistä jopa 18.30. mutta vain parisen kertaa. Se on ihan hyvä aika sekin.  Kunhan syödään!  =)

1 veen ruokailustrategia

1vee ruokailee onneksi vielä innokkaasti ja ennakkoluulottomasti. Pyrin siihen, että se pysyy siinä mahdollisimman pitkään ja lopun ikäänsä. Varmaankin jossain vaiheessa hieman vähemmän innokkaasti. Tällä hetkellä keskityn tarjoamaan kasvisvoittoista tai ainakin mahdollisimman paljon kasviksia ja vihanneksia ruokailussa. Ja kaikenlaista mahdollista ruokaa. Lounaalla on hyvä vääntää niitä meille kahdelle, kun kukaan muu ei lounaalla istu. Teinitkin heräävät vasta kolmelta. Enkä edes yritä saada kahta muuta siihen viereen valittamaan ruuasta, ettei vauva saa huonoja viboja tarjolla olevasta ruuastaan. Eivät uusien ruokien luokse nuo kaksi erityislasta edes tule vaikka pyytäisi. Kasviksia eivät ainakaan ottaisi. Paitsi 11v herkkusieniä ja 8v parsakaalia.

Hedelmiä (kaikenlaisia) jätkänpätkä rakastaa ja söisi kuinka paljon vaan. Suuri rakkaus sillä on nektariineihin. Rakastaa myös mandariineja, tummia rypäleitä, banaaneja, vesi- ja cantaloupemenonia, anansta, kiiviä..... Omenaa pitää alkaa taas tauon jälkeen antamaan, kun se on ainoa, joka ei hirveästi miellyttänyt aiemmin. Ehkä sitä oli hankalampi pureksia kun kovempaa.

Pyrin luovimaan ruokailussa 1veen kanssa niin, että pöydässä on rauhallista, siistiä ja mukavaa. Pöydässä ei ole leluja, enkä minä pyri häntä syöttämään. Hänen korkeutensa syö itse. Tunnelma pysyy rentona vaikka mitä.  Mutta huono tapa tuli siitä, että poitsu heitteli aina ruokaansa lattialle ja varsinkin kun maha alkoi olla täynnä, niin loppu lensi lautasineen lattialle. Aikani poistin eväät ja pojan pöydästä ja ruokailu päättyi ja nyt on alkanut antamaan minulle lautastaan kun ei enää aio syödä. Ruokaa lentää lattialle enää vahingossa.

Toivottavasti tämä keino kantaa pitkälle eikä ime haittavaikutuksia sisarusten nirsoiluista. Mikäli 1veelle tulee jotain ennakkoluulokausia, pyrin selviämään (toivon mukaan) niistä tällä samalla strategiallani, enkä toivon mukaan hermostu tai ala painostaa tai PERÄTI nalkuttaa aiheesta. Siihen ei pidä kiinnittää suurempaa huomiota. Yritän myös tutustuttaa pojan niin moniin ruokiin ja kasviksiin ennen kuin hän täyttää 2v, että olisi jo tottunut niitä syömään normaalina ruokana, jossa ei ole mitään erikoista ja makuun on totuttu. Jos ja kun joku ruokafobiakausi sitten ovelle kolkuttaa, pyritään sille viittaamaan kintaalla ja laittamalla ovi takalukkoon.

Hassu (liian isojen) kurahousujen sisäänajo.

Sata kertaa päivässä portaissa ylös alas.

Seinänaapurit (eläkeläiset) lainasivat katuliituja eilen meidän lapsille. Kyllä tuli koko talon jalkakäytävä täyteen. Yöllä oli sentään sataneet pois.

 

14v lähti keskiviikkona rippileirille. Ois reilun viikon päästä sitten se juhlapäivä. Seinänaapurin täti ja setä on myös kutsuttu ja täti lupautui tekemään kakkupohjan. Gluteenittoman. Hän itsekkin sitä sitten pystyy syömään. Vauvalle on tehtävä minikakku johon tulee päälle jotain kermavaahdon korviketta. Kun nyt ei siedä sen vatsa hyvin tuota maitotuotetta, mutta rakastaisi kermakakkua.

Kello hupsista hoijaa liki kaksitoista yöaikaan! Muulloin ei tuo alle metrin mittainen oikein koneella anna olla. Nukkumaan!

Puutarhaunelmia (auringon kypsyttämät aivot)

Jostain puskista putkahti siirtolapuutarha-haaveilu. Olen selannut söpöjä pikkumökkejä netissä ja lehdissä. Ne toki maksavat, mutta eivät täällä pohjoisempana nyt niin tolkuttomia summia. Helsingin alueella hinta on puolta korkeampi. Onneksi en asu siellä. Täällä Kuopiossa noita alueita on ainakin 3. Täytyy varmaan alkaa säästämään seuraavaksi sitä sitten. Ehkä  3-4 vuotta menisi, että sellaisen summan kasaan saisi. EHKÄ! Riippuu vähän talouden tilastakin tässä vuosien varrella. Velkaa en ainakaan ala ottamaan, tuskin sitä saisinkaan kun olen 5 lapsen yksinhuoltaja. Ja vielä työtön. Ja jos joskus vaikka opiskelijakin. (pankkiirien kauhu)  Sillä aikaa täytyy pitää tätä omaa pihamaata puutarhanani, vaikka vielä kovin karu onkin. Sillä välin voi myös kerätä ideoita ja aineistoa sitä jotain varten. (Huokaus) Alla tämän päivän kuvia. 1v nukkuu etuterassilla ja minä kahvittelen ja kirjoittelen takaterassilla. Kuumia kesäpäiviä vihdoinkin.

Tässä tämänhetkinen "siirtolani" on.

Joku auringon kypsyttämä pulu on käynyt napsimassa nätisti juuri auringonkypsyttämät mansikat. (#¤&?##)

Mies (ex) kävi asentamassa sähköpostini uuteen koneeseeni eräs päivä ja ihmetteli miten niin surkean koneen olen hommannut kun ei ole muistia juuri ollenkaan. No, en minä sitä  oikeastaan niin paljon tarvitse. Oli hyvin tärkeänä, (kuten aina) että olisi minun pitänyt ottaa hänet ostamaan konetta, että olisin saanut kunnollisen. Noh, miehelle ei ehkä riitä, mutta minulle riittää. Sitä hää ei ole koskaan oikein ymmärtänyt.

Vauva kun oppi viikko sitten kävelemään niin muuta se ei teekkään ja heti aamupalalta alkaa kantaa kenkiä, että laita nyt hyvä (äiti)ihminen ne mulle jalkaan, että ulos päästään. Siellä se viihtyisi kaiken päivää. Justiinsa saa reiluksi tunniksi nukkumaan. Vaihtoi yksiin päiväuniin kertalinttuulla. Sitten se tallaa asvalttia tuntitolkulla syöden välillä ja nukkuu toki pidemmät yöunet.

Kiikkuminen ei ole mitenkään hänen mielipuuhaansa. Nauraa kyllä kun kiikkuun laittaa, mutta haluaa heti kuitenkin pois. Pitää saada KÄVELLÄ.

Neuvolalääkärillä käytiin ylimääräinen pläjäys ja sain diagnoosini. Tai vauvan diagnoosin. Arvelinkin, että vauvaikä on ollut huonosti nukuttu öisin ja päivisin juuri tästä syystä. Suolistoperäinen lehmänmaito-allergia. Juokin kotona kaurajuomaa. Heti kun päiväkoti loppui ja loppui tavallisen maidon ja jogurtin syöttäminen, loppui ripuli ja yövaiva. Kuumennettuna eli ruuissa kestää maitoa. RAAKANA ei. Pois maidot, jogurtit, viilit, rahkat, juustot. No, kaurapohjaisina syötetään mitä voidaan. En tule ihan vahingossa antamaan sille rahkoja sun muita kun pari iltaa on tullut aiemmin annettua, eikä yöllä ole nukuttu juuri yhtään kun on vain huudetta kippurassa.

Lämpöisiä kesäpäiviä ja unelmia!